Mainos

18-vuotias Jere hoiti kaksi kesää vanhuksia ja näki arjen raadollisuuden: ”Lohdutin yksinäisyyttään itkeviä vanhuksia”

Riihimäkeläinen Jere Mattila, 18, pääsi kesätöihin vanhainkotiin ja törmäsi työssään vaativiin tilanteisiin. Lakimiehen ja poliitikon uralle tähtäävä nuorimies kertoo MTV Uutisten haastattelussa pitävänsä kokemuksia korvaamattomina.

Lukiolainen Jere Mattila pääsi alaikäisenä hommiin, joihin harva ikätoveri on päätynyt. Riihimäen kaupungin kautta irtosi pesti Riihikotiin hoitamaan vanhuksia.

– Ajattelin ensin, etten saa tehdä varsinaista hoitotyötä, mutta pääsin hoitohommiin jo ensimmäisenä työpäivänä. Sekaannuksen takia tulin töihin kaksi tuntia etuajassa seitsemältä aamulla. Minut laitettiin heti hoitamaan vanhusten aamupesuja, hän kertoo.

– Olin oma-aloitteinen ja sanoin, että olen valmis tekemään mitä tahansa, kunhan hommat opetetaan.

Mattila päätti hakea kaupungin kautta paikkaa, koska hänellä oli aikaisempaa kokemusta päiväkotityöstä ja sukulaislasten hoitamisesta. Hän kertoo maksavansa lukion oppikirjansa itse ja tarvinneensa työpaikan.

– Mietin missä työhaastattelussa voin erottautua. Olen poika ja valmis tekemään millaista työtä tahansa. Ikähimisten kanssa olin tehnyt jo aiemmin hommia 4H:n kautta. Siivosin asuntoja ja pesin ikkunoita. Siksi päätin hakea, vaikka ilmoituksessa luki, että paikkaa suositellaan alan opiskelijoille.

Toissa kesänä Mattila valittiin töihin kaupungin kautta kuukaudeksi. Viime kesänä hän otti yhteyttä suoraan vanhainkodin johtajaan ja sai sijaisen paikan.

Huomenet venäjäksi kiireen keskellä

Toinen kesä oli aivan erilainen kuin ensimmäinen, Mattila muistelee. Työntekijöiden määrä oli vähentynyt ja aamuvuoroissa työvoimaa oli yhden hoitajan verran vähemmän verrattuna edellisvuoteen.

– Tällä kertaa huomasi todella, että nyt on kiire ja asiat täytyy saada hoidettua. Muuten ne jäävät rästiin seuraaville päiville, Mattila kertoo.

Jos vanhusta ei esimerkiksi ehditä viedä suihkuun, se on tehtävä toisena päivänä. Ohjenuorana oli, että jokainen pääsee suihkuun vähintään kerran viikossa.

Ensimmäisenä kesänä Mattilalla oli enemmän aikaa viettää aikaa vanhusten kanssa, mikä oli myös osa hänen työnkuvaansa.

– Pelasin korttia tai puhuin eri kieliä sellaisten kanssa, jotka osasivat englantia, ruotsia ja venäjää, hän kertoo.

– Ihan mitä vain tulee päähän niin yritin keksiä virikettä vanhuksille. Vein heitä myös ulos.

Mattila kertoo puhuvansa ihan vähän venäjää ja kuulleensa hoitajilta, että talossa on venäjää puhuva asukas.

– Ajattelin, että minunhan täytyy käydä juttelemassa. Aloin herättää hänet aamulla sanomalla huomenet venäjäksi. Hän ei välttämättä ollut niin perillä maailmanmenosta, mutta osasi aina vastata pieniin juttuihin ja tykkäsi kun sai puhua venäjäksi.

Myös musiikista ikäihmiset pitivät paljon, ja Mattilaa harmitti, kun hän ei osannut soittaa mitään soittimia. Seuraavaan kesään mennessä tilanne tuli korjattua: hän opetteli soittamaan pieniä lauluja pianolla. Musisoimiseen ei vain enää toisena kesänä tahtonut riittää kovin paljon aikaa.

Yksinäinen vanhus sai ystävän

Mattila ei usko, että kenestä tahansa on näihin hommiin.

– Ihan kaikki eivät varmasti tähän pysty, mutta ajattelin, että minulla luonne kestää tämän. Se on rankkaa, kun näkee että joku ihminen ei pysty esimerkiksi puhumaan sinulle ollenkaan tai ei saa puheesta selvää. Ajattelin, että tämä on nyt sitä elämää varmaan. Sitä miettii vain, miten tämänkin vanhuksen olon saisi paremmaksi.

Välillä vastaan tuli erittäin haastavia tilanteita. Mattilan mukaan vanhainkodissa oli muutama vanhus, joita kukaan ei koskaan käynyt katsomassa.

– Kyllä se vähän ottaa koville, kun näkee, että sama vanhus herää joka päivä ja tietää, ettei kukaan tule tänäänkään katsomaan, ja menee vain sille samalle penkille istumaan ja jaksaa siinä istua hiljaa koko päivän.

Yksi tällainen hiljainen vanhus oli saanut ystävän vanhainkodin uudesta asukkaasta.

– Oli niin hienoa nähdä hymy hänen kasvoillaan seuraavana vuonna, kun hän oli saanut niin hyvän kaverin itselleen. 

Mattila kertoo kysyneensä hoitajilta vanhuksista, joille ei tule vieraita. Hoitajat kertoivat, että osaa on myös kielletty soittelemasta kotiin liian usein. Silloin hoitajien on vain noudatettava toivetta.

Aika vanhainkodissa jää Mattilalle antoisana mieleen. Välillä ikäihmisten kanssa naurettiin oikein remakastikin yhdessä, ja monella oli hauskoja juttuja. Toisaalta vastaan tuli myös päinvastaisia tilanteita.

– Joskus aiheet menivät sellaisiksikin, että he suorastaan itkivät, että on vähän yksinäinen olo ja lohduttelin siinä sitten. Miten siinä kohtaa tällainen 18-vuotias poika voi lohdutella? Mutta ihan hyvin handlasin ne tilanteet.

Mattila selventää, että vanhuksia pitää osata kuunnella.

– Moni tarvitsee kuuntelijaa. Asukkaista huomaa, ketkä haluavat, että heidän kanssaan puhutaan.

Jogurttimies, kesäpoika, tuomari...

Mattila oli vanhainkodin käytävillä harvinainen näky. Hän kertoo saaneensa kaikenlaista palautetta ikäihmisiltä. Toisaalta monen mielestä oli kivaa, että mukana oli nuorimies, mutta jotkut epäilivät, osaako hän hoitaa hommia.

– Joskus saattoi tulla letkautuksia, mutta sitten piti vain rauhoitella, että kyllä minä tämän hommaan osaan.

Oikeustieteelliseen tähtäävää Mattilaa on kutsuttu jogurttimieheksi, kesäpojaksi ja tuomariksi.

– Vähän päälle satavuotias rouva kysyi kerran, mihin lähden opiskelemaan ja kun kerroin, että aion oikeustieteelliseen, hän kutsui minua koko loppukesän ajan tuomariksi. Kerran hän nosti jalkansa, kun olin siivoamassa ja sanoi, että kyllä nyt kelpaa, kun tuomari pyyhkii lattian jalkojen alta.

Myös Mattilan kaverit äimistelivät ammatinvalintaa. Toisaalta moni arvosti ja ihaili.

– Suurin osa kavereistani ei olisi koskaan ajatellutkaan, että vois hakea vanhainkotiin töihin.

– Olen kiitollinen, että olen päässyt näkemään hoitoalan. Se on jättänyt minuun jäljen. Jos joskus joudun päättävään asemaan, tiedän ainakin, mistä puhun, kun puhun hoitoalasta.

Alulla on jo poliitikon uraa. Mattila on Riihimäen nuorisovaltuuston puheenjohtaja. Lisäksi hän aikoo asettua ehdolle ensi vuoden kuntavaaleissa.

– Välttelen poliitikon uraa niin kauan kuin pystyn. Poliitikon työ on sellaista, ettei sitä oikein kiitetä, mutta toisaalta ajattelin niin hoitohommistakin, hän naurahtaa.

Nyt Mattilalle on satanut kiitosta etenkin somessa levinneen Facebook-päivityksen johdosta.


Mattila sanoo, ettei olisi politiikassa mukana, jos hänellä ei olisi kokemusta mistään.

– Tiedän monta ihmistä, jotka haluavat olla politiikassa mukana, koska haluavat vaikuttaa, mutta heillä ei ole elämästä oikein mitään kokemusta. Poliitikko tarvitsee kokemusta, jotta tietää mistä puhuu.

Vanhainkodin ajalta on jäänyt paljon hauskoja muistoja, joiden joukossa on esimerkiksi lauluja, joita moni ikäihminen tapasi laulaa.

– Tossut jalkaan siitä se alkaa, kiperämmässä tahdissa, mummo se hyppäsi uunin päältä vaik oli kuolemantaudissa, Mattila tapailee ja nauraa makeasti päälle.


Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.