Mainos

Designia kopioidaan paljon - miksi vain joku jää kiinni?

Lähes jokainen suomalainen tunnistaa Iittalan ja Marimekon yhteistyönä tuotettavan lasimaljan, Mariskoolin. Kyseisiä lasimaljoja on myyty Suomessa ensimmäisen kerran tiettävästi vuonna 1892.

1960-luvulla Marimekon Armi Ratia pyysi Iittalaa ottamaan lasimaljan uudelleen tuotantoon. Sittemmin kauppojen hyllyiltä on alkanut löytyä Mariskoolia muistuttavia lasiesineitä, eräänlaisia kopioita.

- Tuotteita ja taideteoksia saa kyllä kopioida, kunhan siihen on tekijältä tai tekijän perikunnalta on kysyttu lupa. Kysymys on siis tekijänoikeuksista, kuvaa taidearvioitsija Pauliina Laitinen-Laiho.

- Kyse on lisensseistä. Alkuperäistuotetta saa käyttää mallina, jos on maksanut tästä käyttöoikeudesta. Jos taas ei maksa, kyse on luvattomasta piraattituotteesta, jatkaa Bukowskis'n intendentti Joachim Borgström.

Omaan käyttöön tuotteita saa kopioida, mutta lupa tarvitaan, jos kopiotuotteita valmistetaan myyntitarkoituksessa.

- Kyse on aina jonkun henkilön intellektuellista pääomasta, lisää Laitinen-Laiho.

Kopioista riidellään

Toisiaan muistuttavia design-tuotteita on markkinoilla myynnissä valtavasti. Esimerkiksi italialaisen design-huonekaluja valmistavan Kartellin muovikalusteita muistuttavia huonekaluja myydään Etolassa. Etolan myymä tuote on tuntuvasti halvempi.

Siitä, milloin jokin tuote mielletään luvattomaksi kopioksi, väännetään kättä vähä väliä.

- Designissa tehdään paljon kopioita. Mutta esimerkiksi Artek on ollut erittäin tarkka tästä siitä, ettei markkinoille päädy kopioita Alvar Aallon tuotteista. Eero Aarnion tuotteista saattoi aiemmin löytää kopioita, mutta ei enää sen jälkeen, kun Artek alkoi myydä niitä, kuvaa Bukowskis'n intendentti Dan von Koskull.

Paljolti kyse on siis myös siitä, miten paljon tuotteen luoja jaksaa kantaa huolta mahdollisten piraattituotteiden synnystä.

Kuluttaja voi vaalia alkuperäisyyttä

Asiakas ei voi tietää milloin kyse on kopiosta ja milloin ei.

- Mutta toki siitä, mistä tuotteen hankkii, voi päätellä jotain tuotteen alkuperästä ja tuotantoluvista, jatkaa Pauliina Laitinen-Laiho.

- Ihmiset ovat kyllä hyvin bränditietoisia ja he haluavat usein ostaa tietoisesti jonkun yksittäisen brändin teoksen. Niinpä esimerkiksi Mariskooleissa ihminen usein haluaa sen aidon tuotteen, tuotteen, jonka pohjasta löytyy alkuperäisleima.

Milloin kyse on sitten uudesta tuotteesta, milloin kopiosta?

- Jokaisen taiteilijan on kyettävä näyttämään se oma käden jälki. Jos teoksessa on taiteilijan omia elementtejä, kuten väri, muotokieli, harmonia, kompositio, dynaamisuus, niin silloin voidaan puhua erillisistä töistä, vaikka ne osin toisiaan muistuttaisivatkin.

Designissa tuotteiden kopiointia on toisinaan vaikeaa osoittaa tai vahvistaa. Niinpä esimerkiksi yksinkertaisia, toisiaan muistuttavia eri valmistajien lasiesineita on markkinoilla runsaasti.

Ja itse asiassa Mariskoolinkin varsinainen syntytarina on hämärän peitossa.

Kyseinen lasiesine on Iittalan verkkosivuilta löytyvän tiedon mukaan vanha prässilasimalli, joka kulkeutui saksalaispuhaltajien mukana myös Suomeen 1800-luvulla.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.