Mainos

Elokuvaohjaaja muistelee kuollutta Volvo-Markkasta: "Lähetteli kassaneideille suukkoja ryöstettyään pankin"

Suomen legendaarisin pankkiryöstäjä Matti ”Volvo” Markkanen kuoli keskiviikkoiltana Meilahden sairaalassa. Elokuvaohjaaja Taavi Kassila ehti tuntea ystävänsä 34 vuoden ajan. Mieleen jäi monta tarinaa värikkäästä varkaasta.  

Miten noin älykäs ihminen voi olla rikollinen?

Tätä kysymystä elokuvaohjaaja Taavi Kassila muistaa pohtineensa 1980-luvun alussa. Ympäri pohjoismaita tekemistään pankkiryöstöistä tunnetuksi tullut Matti ”Volvo” Markkanen oli paennut Sörkän vankilasta Helsingissä. Eikä se ollut mikä tahansa pako.

– Se oli kuin elokuvasta. Hän oli teettänyt avaimet, jolla avasi pakokaveri Mikko Salmisen sellin. Heillä oli omatekoisia aseita ja omatekoisia köysiä. Kaksikko meni kattojen yli ja he laskeutuivat alemmille tasanteille tarkkaan mitattujen köysien avulla. Se oli näyttävä, paljon järjestelyä ja älynkäyttöä vaatinut pako, Kassila muistelee.

"Saat minusta ystävän"

Elokuvaohjaaja kiinnostui omaperäisestä varkaasta. Kassila tapasi paosta kiinni jääneen Markkasen Turun keskusvankilassa vuonna 1982 ja ehdotti kirjan tekoa hänen elämästään. Markkanen kieltäytyi aluksi.

– Sitten Markkanen kysyi, mitä saisi, jos lähtisi mukaan. Vastasin, että saisit minusta ystävän: autan sinut siviilielämään, hankin asunnon ja töitä. Tästä hän innostui ja oli Petos-elokuvassani rikosneuvonantajana ja avustajana.


Ystävää ja kaidalle tielle patistajaa Markkanen todella tarvitsi. Hän oli syyllistynyt useisiin pankkiryöstöihin ja muihin rikoksiin Tanskassa, jossa jäi lopulta kiinni vuonna 1968. Markkanen vapautui, mutta alkoi tehdä uudestaan ryöstöjä. Ja jäi taas kiinni. 

Markkanen oli uhmakas. Hän ryösti pakoautokseen Volvoja, sillä Tanskan mediassa niitä oli mainostettu murtovarmoiksi. Tanskan poliisi oli myös sanonut, että maassa pankkiryöstöt ovat käyneet mahdottomiksi. Tämä houkutteli suomalaisvarasta.

– Hän päätti näyttää, että kyllä onnistuu.

Uhma ja auktoriteettiviha pontimina

Paettuaan Sörkästa hän tehtaili pakotoverinsa Salmisen kanssa kymmeniä rikoksia ympäri pohjoismaita.

Kassilan mukaan tapaamisen jälkeen alkaneet yhteiset kirjaprojektit ja ystävyys rauhoittivat Markkasta.

– Niin hän ainakin itse sanoi. Hänellä oli katkeria ajatuksia tehdä väkivaltarikoksia ja kostaa joitakin asioita, mutta ne jäivät onneksi tekemättä.

Romanttisen rosvon kaksi puolta

Markkanen oli kovan luokan rikollinen, joka eräässä ryöstössä haavoitti hotellin vahtimestaria. Sitten oli se toinen puoli. Kassila kuvailee edesmennyttä ystäväänsä myötätuntoiseksi, avuliaaksi ja huumorintajuiseksi. Eräänlaiseksi vanhan ajan herrasmiesvarkaaksi.

– Hän tuli näistä luonteenpiirteistä tunnetuksi Tanskassa ja sai jonkinlaista kansansuosiota. Hän lahjotti osan ryöstörahoista hyväntekeväisyyteen. Sitten hän lähetti aina pankkineideille lentosuukkoja ryöstettyään pankin. Vähän romanttinen rosvo.

Lapsuus jätti jäljet

Kassila ja Markkanen ehtivät tuntea 34 vuotta. Mieltä askarruttanut kysymys selvisi pikkuhiljaa. Kassilan tulkinnan mukaan Markkasen rikollinen polku sai alkusysäyksen jo varhain. Isä ja äiti olivat sota-aikana sotavakoilun palveluksessa.

– Matti-poika oli mukana ja isä oli yhteysupseerina saksalaisten sotilaiden suuntaan Rovaniemellä. He olivat käytännössä natsisotilaita ja pitivät Matti-poikaa maskottina ja antoivat hänen kokeilla erilaisia aseita jo ennen kouluikää. Lapsuus oli aika hurja.

Kassila väittää kirjassaan, että Markkasen isä tutustutti poikansa Neuvostoliiton valtiollisen turvallisuuspoliisin KGB:n yhteyshenkilölle Helsingissä, kun Markkanen suoritti asepalvelusta.

– Ennen pankkiryöstövaihetta oli vakoiluvaihe. Hän sanoi olleensa katkera isälleen näistä vaiheista ja arvoista.

Kassilan mukaan Markkanen seurasi tarkkaan maailman asioita, tiesi paljon ja puhui useita kieliä.

 – Jos kyseessä olisi ollut vähemmän sivistynyt päihdeongelmainen, niin tuskin ystävyys olisi kestänyt 34 vuoden ajan.

Tunnuslause lempimusiikista

Markkanen kuoli keskiviikkoiltana munuaisten vajaatoimintaan Helsingin Meilahden sairaalassa. Kassilan mukaan poismeno oli rauhallinen. Markkasen läheiset olivat tuoneet paikalle Markkasen mielimusiikkia.

Edith Piafia soitettiin. Markkasen tunnuslause oli sama kuin Piafin kappaleen nimi: En kadu mitään. 

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.