Mainos

Espoon ruokajonoon tullaan ympäri Etelä-Suomea - ”Joka aamu pyydän ylhäältä apua, että jaksan”

Jo ennen aamukymmentä Espoon keskustassa on kymmeniä ihmisiä odottamassa Manna-Avun ruokajonon avautumista. Vesisateessa seisoo kaikenlaisia ihmisiä – yksinäisiä eläkeläisiä, äitejä lapsineen, maahanmuuttajia sekä ihmisiä, joihin on piirtynyt kovan elämän jäljet.

Harvoin näin suuren ihmismäärän keskellä on näin hiljaista. Moni on hautautunut sateenvarjonsa tai sadeviittansa suojiin. Vetolaukku odottaa tyhjänä vieressä.

Sisällä Manna-avun tiloissa sen sijaan on tohina päällä. Ruokaa on kukkuroittain laatikoissa, joista niitä jaetaan numerolapuilla sisään tulevien kasseihin. Useampi vapaaehtoinen kantaa ja täyttää laatikoita. 

”Mitä sinulle kuuluu?”

Manna-Avun toiminnanjohtajalla Harri Simosella on kerrottavanaan tositarina, josta hän toivoo monen löytävän keinoja jokapäiväiseen, matalan kynnyksen auttamiseen.

– Meillä kävi eräs mies hakemassa ruokaa lippa silmillään. Kunnioitamme täällä ihmisten halua olla rauhassa, mutta tältä mieheltä päätin kysyä, että mitä hänelle kuuluu. Hän katsoi minua hetken hiljaa ja sanoi, että ”olet ainoa, joka on kysynyt minulta tuota tällä viikolla”, Simonen muistelee liikuttuneena.

– Kysyin, olisiko hänellä kiinnostusta tulla auttamaan tänne. Mies kysyi hämmästyneenä, että haluatko sinä minut todella töihin tänne, voin tulla vaikka vessoja pesemään. Nyt hän käy meillä siivoamassa jatkuvasti, Simonen kertoo.

– Hän on onnellinen siitä, että nyt hän saa kontaktia ihmisiin.

Tunnelma on välitön, vaikka monen asiakkaan kasvoilta voi lukea surun, pettymyksen ja huolen.

– Ihmisten yksinäisyys, syrjäytyneisyys ja apaattisuus näkyvät meidän jonossa – hätä näkyy niin konkreettisena, että siitä voi melkein ottaa kiinni. Jonossa on yksineläjiä, mutta myös isoja ja pieniä perheitä, tammikuusta alkaen Espoon Manna-Avun toiminnanjohtajana työskennellyt Harri Simonen sanoo.

Juhlapäivät muun Suomen jälkeen

Manna-Apu on auttanut vähäosaisia jo kaksikymmentä vuotta. Toiminta alkoi pienestä puutalosta, josta jaettiin leipää muutamalle kymmenelle, pääosin kantasuomalaiselle ihmiselle. Nyt Manna-Avun kautta ruokaa saa parisataa ihmistä päivässä, 29 000 vuodessa (vuonna 2014).

Pääsääntöisesti ruokaa riittää kaikille, mutta on päiviä, kun jonon viimeiset joudutaan lähettämään kotiin tyhjin käsin – siitä huolimatta, että ruokaa jaetaan vuodessa tuhansia kiloja.

Ruokaa jaetaan kolmena päivänä viikossa.

Samassa rakennuksessa toimii myös Hyvä Arki ry, joka jakaa elintarvikkeita viitenä päivänä viikossa. Lisäksi se tarjoaa viitenä päivänä viikossa vähävaraisille aamiaista ja mahdollisuuden pyykkien pesuun.

Hyvä Arki ry:n aamiaisella kävi viime vuonna yli 4000 espoolaista ja sen elintarvikejakeluissa käy viikoittain yli 800 espoolaista.

– Meidän juhlapäivämme ovat muutaman viikon jälkeen siitä oikeasta juhlapäivästä. Silloin kaupoista tulee enemmän tavaraa. Juhannuksen jälkeinen kesäaika on sitä vaikeinta, hiljaisinta aikaa, summaa Simonen.

Jokaisella asiakkaalla on oma tarinansa, mutta useamman kohdalla toistuu työttömyys, monella myös alkoholi.

– On myös paljon vanhuksia, jotka elävät pienillä tuloilla. Kun he tulevat viereiseen päiväsairaalaan, he kinkuttavat meille hakemaan ruokaa, Simonen kertoo.

Yhä enemmän ulkomaalaistaustaisia

Noin kolmasosa ruoka-apua hakevista on maahanmuuttajataustaisia.

– Tulevaisuus ei minua pelota, mutta olen hämmentynyt maailman tilanteesta. Esimerkiksi viimeisimmät uutiset esimerkiksi Budapestin pakolaistilanteesta mietityttävät. Se on muutama hetki, kun se väki on Suomessa apua hakemassa. Heidän on pakko saada ruokaa, ja usein heidät ohjataan meidän kaltaisten järjestöjen piiriin, Simonen sanoo.

Ovet ovat auki kaikille kansalaisuuksille, mutta Simonen toivoo eri tahojen miettivän, keitä jonoon kannattaa ohjata. Esimerkiksi eräs firma, joka palkkasi Suomeen siivojia ulkomailta, ohjasi työntekijänsä hakemaan ruokansa Manna-avusta. 

Moni miettii menemistä köyden jatkoksi

Manna-Avulla on kristillinen tausta, ja samoissa tiloissa toimii ajoittain myös ”healing room”, josta voi hakea voimaa rukousten kautta.

– Tällaiselle olkapää-toiminnalle on ollut paljon kysyntää. Ihmisillä on nyt todella suuri hätä. Moni miettii menemistä köyden jatkoksi tai pillereihin turvautumista. Täällä häntä kuullaan ja autetaan.

Manna-Avussa, kuten monessa muussakin osin lahjoitusten ja osin valtion tuen avulla pyörivissä järjestöissä mietitään nyt kuumeisesti, mitä tulevaisuus tuo.

Simonen kuitenkin kieltäytyy ahdistumasta, vaan sanoo keskittyvänsä tähän päivään.

– Kohtalot, joita näen täällä, juontuvat yhteiskunnan päätöksistä. Ehkä auttajia löytyy jatkossakin. Tämä työ on palkitsevaa, mutta rankkaa. Kyllä joka aamu täytyy pyytää ylhäältä apua, jotta jaksan.

*Lisätty tieto Hyvä Arki ry:stä kello 20.50.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.