Mainos

Hän on suurkokoelman Ateneumille lahjoittanut keräilijä – "Olen kiitollisuudenvelassa Suomelle"

Kansallisgalleria on saanut erittäin harvinaisen lahjoituksen sekä lukumäärältään että taiteellisen laajuuden näkökulmasta. Kajaanilainen taiteenkeräilijä Tuomo Seppo antoi noin 2000 kotimaista teosta sisältävän kokoelmansa Suomen kansallisomaisuuden jatkoksi.

Sotien jälkeen Suomen valtasi into toipua. Sama taika osui Tuomo Seppoon, joka janosi ympärilleen kauneutta. Häntä kiehtoo taiteessa erityisesti luonnostyöt.

– Kun taiteilija saa jonkin idean johonkin, niin hän usein piirtää sitä ja silloin se idea tulee tuoreimmillaan siinä esille, sanoo Seppo.

Sepon taidekeräily alkoi jo teini-iässä ja paisui 2000 kotimaisen teoksen kokoelmaksi, jossa 50-luvulla on suuri rooli. Kokoelman selkärangan muodostavat muun muassa Colliander, Kaskipuro, Raittila, Terno ja Thesleff.

Tämän kaiken saa Kansallisgalleria ja Ateneum.

– Haluan että se kokoelma menee kaikille meille suomalaisille ja siitä minä olen iloinen. Minä ajattelen myöskin niin, että olen saanut paljon Suomelta. Minä olen kiitollisuudenvelassa. 

Erityinen keräilytapa

Sepolla on keräilyssään erityinen logiikka. Hän tutustuu ensin taiteilijoihin ja sitten vasta itse teoksiin. 

– Haluan kuulla taiteilijoiden elämänfilosofiaa ja keskustella taiteesta ja oppia. 

Keräily onkin ollut Sepolle mainio tapa ystävystyä taiteilijoiden kanssa. 

– Se, että saa olla oppipojan asemassa. Saada kuunnella heidän elämänviisauttaan, joita suuresti kunnioitan. Ne ovat minulle juhlahetkiä. 

Näin hän kertoo Pentti Kaskipurosta.

– Näimme viikottain. Minä siivosin ja hän laittoi ruokaa. Ja oman pihan puista omenapiirakkaa. Keskustelimme taiteesta yöhön asti. Hänellä oli suuri tieto taiteesta.

Tapani Raittilan teoksia Sepolla on kahdeksalta eri vuosikymmeneltä.

– Hän on minulle suuri ihanne taiteilijana. Hän on äärimmäisen viisas. Hän kävi kesämatkoillaan paljon luonani.  

Seppo on päässyt tutustumaan myös taiteilija Niilo Hyttisen tulentekotaitoihin.

– Hän soitti minulle ja sanoi, että hän aikoo hävittää polttamalla vanhoja töitään. "Tule katsomaan, olisiko täällä jotain pelastettavaa".

Seppo kävi Hyttisen luona toteamassa tilanteen ja löysi hävitettävien joukosta muun muassa teoksen nimeltä Haavoittunut enkeli.

– Kaikki museot ovat pyytäneet sitä minulta. Mutta Ateneum sen saa. 

Ina Collianderin kanssa Sepolla oli kirjesuhde.

– Ystävyys alkoi vuonna 1960. Hänet oli valittu Venetsian Biennaaliin. Kirjoitin hänelle kirjeen, että haluaisin tutustua joihinkin töihin. Hän vastasi minulle kirjeellä, joka alkoi "kuinka joku voi tuntea minut niin kaukana kuin Kajaanissa". Siitä kehkeytyi kirjeenvaihto. Minulla on 155 hänen kirjettä ja korttiaan.

Sepolla onkin kaikki Collianderin Venetsian Biennaalin teokset kokoelmassaan.

Ateneumissa riemuitaan lahjoituksesta

– Tämän tyyppisiä kokoelmia on todella harvassa. Tietysti nyt tuntuu ihan fantastiselta. Meille tämä on suunnattoman suuri ilo ja sillä on myös iso valtakunnallinen merkitys, iloitsee Ateneumin johtaja Susanna Pettersson.

– Kokoelma on todella tarkkaan valikoitu. Tuomo Sepolla on erittäin hyvä näkemys taiteesta ja hän on tehnyt äärimmäisen hienoja valintoja. Se on myös herkkä kokoelma, joka piirtää meille hyvin kauniin ja syvällisen kuvan Suomen taiteen kehityksestä 1900-luvulla, Pettersson kertoo.

Miten ihmeessä 2000 teosta pystyy ylipäätänsä hankkimaan lehtorin tuloilla?

– Minulla ei ole perintörahoja. Se on kaikessa pihistäminen ja säästäminen. Mehän tuhlaamme ja käytämme paljon ihan tarpeettomasti, Seppo tiivistää. 

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.