Mainos

Heikki, Rosa ja Christina – kolme tarinaa suomalaisesta työttömyydestä: "En kelvannut edes tiskariksi"

Työttömyys on usein henkilökohtainen tragedia. Vaihtoehdot tuntuvat vähäisiltä, kun töitä ei tunnu löytyvän ja rahat ovat vähissä. MTV Uutiset tapasi Helsingissä kolme ihmistä, joita työttömyys on koskettanut. 

Työllistetty Rosa, 46: Hallituksen toiminta häpeällistä

Suurin syy tähän lohduttomaan työttömyystilanteeseen on ihmisten loputon ahneys, paukauttaa pitkään työttömänä ollut 46-vuotias Rosa Wright.

– Olen ollut itsekin oikeistolainen, mutta tämän nykyisen hallituksen toimet tukevat ahneutta. Hallituksen toiminta on häpeällistä. Nykyinen lamahan ei ole edes lamaa eikä työttömyyttä yritetä hoitaa, Wright sanoo.

– Työttömien määrän kasvun syy on ihmisen loputon ahneus. Ja myös ihmisten asenteissa on vikaa: hain tiskariksi tunnettuun yritykseen – enkä päässyt, koska yrityksen johtajan mielestä minussa täytyy olla jotain vikaa, koska olen työtön.

Wrightillä on useampi tutkinto: rakennuspiirtäjän, tradenomin BBA ja keskeneräisenä hankintatoimien ylempi korkeakoulututkinta Ammattikorkeassa. 

– Ajattelin, että tämän jälkeen ylenemiseni ei pysähdy jatkuvasti lasikattoon vaan olen pätevämpi kuin ohitseni ylenneet miehet – mutta syrjintä ei loppunut siihenkään.

Wright muistuttaa, että akateemisesti koulutettuja on konduktööreistä taksikuskeihin.

– Minä olen itsekin ollut myymässä jonkin asuntoja ja vakuutuksia. Nyt pääsin tänne Helsingin Työttömät Hety ry:hyn vuodeksi palkkatukitöihin ja olen mukana kehittämässä työnhakua ja sitä, kuinka työttömiä voitaisiin välittää suoraan yrityksiin töihin TE-toimiston kanssa yhteistyössä, kertoo Wright.

Wrightin mukaan hallituksen pitäisi myöntää pienituloisille veroale, jotta saataisiin ostovoimaa.

Pitkäaikaistyötön ekonomi Heikki, 36 v.

Heikki Sillantaka on päässyt useiden vuosien työttömyyden jälkeen palkkatukitöihin Helsingin Työttömien Hety ry:n Suomi-kahvilaan.

– Ekonomiksi valmistumiseni jälkeen lähdin ulkomaille viideksi vuodeksi töihin ja palasin Suomeen lapsen syntymisen jälkeen. Jäin kotiin hoitamaan lasta, mutta sen jälkeen en olekaan päässyt töihin.

Sillantaka haluaisi töihin julkiselle puolelle. Yksityisen puolen kilpailu ei häntä kiinnosta.

– Olen hakenut valtion- ja kunnanhallinnoista töitä, mutta en ole päässyt edes haastetteluun. En halua enää kovaan yritysmaailmaan vaan toivoisin löytäväni hyvän työyhteisön, jossa viihtyisin – jopa pienemmällä palkalla, toteaa Sillantaka.

Sillantaka on toiveikas tulevaisuuden suhteen sillä, edellinen Suomi-kahvilan pitäjä pääsi juuri takaisin työmarkkinoille taloussihteerin töihin.

Christina, 24: Minimipalkkatyö kiinnostaa

24-vuotias Christina Loukina haaveilee palkanlaskijan töistä, koska siihen voi helpommin työllistyä. 

– En saanut työharjoittelupaikkaa mistään, mutta pääsin tänne Helsingin työttömiin. Työttömien määrä on ollut minulle shokki ja vain harva pääsee täältä pois. Nyt tarvitaan lisää työpaikkoja kaikille aloille, että kaikki saisivat jonkun työpaikan.

Loukina opiskelee liiketaloutta Suomen liikemiesten kauppaopistossa.

– Koulussa meille on kerrottu, että töitä saa palkanlaskijana, jos on valmis tekemään duunia saadakseen töitä. Pitää näyttää innokkaalta ja osata mainostaa itseään kaikille. Itse Lähdin opiskelemaan heti matkailualan tutkinnon jälkeen, koska työnäkymät ovat sillä allalla täällä etelässä heikot, toteaa Loukina.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.