Mainos

Helsingin kaupunginmuseolla on liikaa tavaraa – mitä tehdä vanhoille museoratikoille?

Mitä museo tekee, jos tavaraa on liikaa? Helsingin kaupunginmuseo luovutti pari viikkoa sitten kolme museoratikkaa takaisin liikennelaitokselle tilanpuutteen takia. Onneksi varastohalli löytyi, ainakaan vielä niitä ei romuteta.

Helsingin kaupungin liikennelaitoksen (HKL) suojissa seisoo nyt kolme kulttuurihistorian merkkipaalua. Ratikat ovat 1900-luvun alusta, 1920-luvulta ja 1950-luvulta. 

– Päätöstä korjaamisesta ei ole tehty. Olemme miettineet vaikkapa säätiöintiä, jotta saataisiin rahoitus korjaamiselle. Paraatiajo edes kerran kesässä kansan iloksi olisi paikallaan. Ainakaan toistaiseksi niitä ei romuteta, pohtii HKL:n huoltopäällikkö Markus Keisala.

Metelihän siitä nousisi

Helsingin kaupunginmuseo luovutti ratikat takaisin HKL:lle, koska kokoelmista löytyvät jo vastaavat vaunut. Julkisen esineen luovuttaminen alkuperäiselle omistajalle on luvallista. Ja omistaja saa sitten tehdä tavaralle mitä lystää. Keisala tietää, että ratikkafanien keskuudessa voisi nousta melkoinen meteli romuttamisesta.

Stadin kulttuurihistoriaa tallentavassa Helsingin kaupunginmuseossa on meneillään suuri mullistus. Sofiankadun päämaja on muuton vuoksi suljettu, uusi museo avautuu toukokuussa ihan naapuriin. Vantaalla sijaitseva museon jättimäinen kokoelmakeskus (joka tuo mieleen erään itsepalvelukalustefirman) on sekin pian muuttamassa. Meneillään on siis massiivinen ”inventaario”  n. 300 000 esineen äärellä. 

Tavaraa on suorastaan maasta taivaaseen: hevoskärryjä, polkupyöriä, suksia, moottoripyöriä, kalusteita, valomainoksia. Kaikkea sitä, mikä kuvaa kaupungin kehitystä. 

Osta museosta kaakeliuuni 

Tällainen museo saa harkitusti myös myydä esineitään – muuton myötä on aika miettiä, mistä voisi luopua.

Poistamista ohjailee tarkasti kansainvälinen eettinen säännöstö. Vaikka jättihalli on kuin keräilijän paratiisi, ei kannata innostua. Kirpputoreja tai myyntirysäystä ei ole tulossa.

– Toistaiseksi on päätetty, että joitakin purettuja kaakeliuuneja myydään. Esineistön ulosmyynti on niin uusia asia, että etenemme hyvin hillitysti, toppuuttelee museon intendentti Elina Kallio.

Hän myös muistuttaa, että ohjeisto rajaa henkilökunnan ulos, työntekijät eivät saa ostaa mitään.

Poistoihin päädytään yleensä kolmesta syystä: Samoja teoksia on useita, teos arvioidaan liian kalliiksi konservoida tai se katsotaan historiallisesti arvottamaksi. Myös kallis varastovuokra voi edistää poistoja.

Kuvataide pitää tuhota 

Kuvataiteen puolella julkisten museoiden poisto-ohjeet ovat vielä paljon tiukempia. Kuvataidetta tai veistoksia ei saa myydä eikä luovuttaa, ainoa tie on hävittäminen.

– Meillä ei on poistohankkeita tällä hetkellä lainkaan vireillä, kertoo Helsingin kaupungin taidemuseon johtaja Maija Tanninen-Mattila.

Kuvataiteen säilyttäminen on helpompaa ja vähemmän tilaa vievää kuin kulttuurihistoriallisen esineistön, vaikka tietysti kuvataidetta ovat myös veistokset.

Tanninen-Mattila muistuttaakin, että viimeinen  suuri poistopäätös on reilun kahden vuoden takaa. Kain Tapperin  (1930 - 2004) Kasvu-niminen betoniveistos nousi Helsingin Kulosaareen 1969. Teos oli 44 vuoden jälkeen siinä kunnossa, että 2013 se hävitettiin yhteisymmärryksessä Tapperin perikunnan kanssa.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.