Mainos

HS:n kirjallisuuspalkinto Juha Känkäiselle

Juhani Känkänen voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon romaanillaan Toivon mukaan.

Juhani Känkänen on saanut vuoden parhaasta esikoisteoksesta myönnettävän Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon. Hänen romaaninsa Toivon mukaan kertoo taiteilijasta, taiteilijuudesta ja taiteesta.

- Mutta taiteilijaromaani se ei ole, lausuu palkintoraati.

-Viini, laulu ja naiset jäävät etäälle, kun kirjan taiteilija kulkee tietään kohti taiteen ydintä. Käy ilmi, että taide on tekemistä ja hakemista, ei valmis teos vaan päättymätön prosessi.

Raati kiittelee romaania siitä, kuinka ylevä taidepuhe ja mitä arkisimpien suurten ja pienten pulmien maailma kulkevat siinä rinnan.

- Toivon mukaan on samalla sekä teoreettinen että hyvin käytännönläheinen ja yksityiskohdissaan harvinaisen kekseliäs romaani, josta avautuu loputtomia tulkintamahdollisuuksia. Se on hauska, vakava ja syvällinen teos.

Juhani Känkänen painottaa, että hän on halunnut pohtia parodisiakin aineksia sisältävän romaaninsa teemoja oikeasti ja vakavissaan.

- Hauskuus syntyy päähenkilön tosissaan olemisesta. Kun ollaan oikein vakavissaan, ollaan usein hieman hassuja.

Taiteilija, mikä se on?

Toivon mukaan -romaanin päähenkilö on kuvataiteilija Toivo Päählö. Vuonna 1966 syntynyt Känkänen puolestaan on opiskellut Taideteollisessa korkeakoulussa ja työskennellyt muun muassa kuvaamataidon opettajana ja markkinointiviestinnän suunnittelijana. Hän on piirtänyt ja maalannut lapsesta saakka.

- Romaani ei ole omaelämäkerta, vaikka olen aina kokenut olevani taiteilija. Mutta mikä taiteilija itse asiassa on? Sitä yritän teoksessani selvittää.

Hän arvelee, että taide aiheena saattaa vieraannuttaa joitakin lukijoita.

- Mutta teos käsitteleekin pääasiassa kaikkea muuta. Taiteilijuus on vain osa Toivo Päählön identiteettiä.

Päählö puhuu romaanissa elämäänsä häntä dokumenttielokuvaan haastattelevalle miehelle. Puheissa vilahtaa suuri joukko ihmisiä. Isoisä Valtteri, isoäiti Putta, lapsuudenystävä Muna-Raikka...

"Voin minä siitä puhua, vaikka vaikeneminen onkin yksi määrääviä luonteenpiirteitäni, ja varsinkin taiteesta puhuminen suorastaan vastoin luontoani", Päählö sanoo romaanin alussa. Ja puhuu sitten 350 sivun verran.

- Kuvataiteilija usein esimerkiksi maalaa juuri siksi, että joitakin asioita on vaikea sanoin ilmaista. Mutta sitten toisaalta on tarve selittää töitään. Ja kaikkihan me puhumme mielellämme itsestämme.

Kuvasta sanaan

Kirjallisuus ei kuulunut mitenkään vahvasti Känkäsen lapsuuteen.

- Päin vastoin. Meillä kirjallisuus tarkoitti Kansa taisteli -lukemistoa. Varhaisin lukuelämykseni olivat Jammun Ykä-kirjat. Ne olivat ensimmäinen kokemukseni siitä, että asiat voi nähdä toisin, tässä tapauksessa huumorin valossa. Ulvoin naurusta ja luin niitä ääneen yhä uudelleen ja uudelleen.

Koulussa Känkänen oli hyvä ainekirjoittaja. Kertoessaan äidinkielenopettajalleen, että aikoo opiskella kuvaamataidon opettajaksi - kunniallinen ammatti oli hankittava - Känkänen oli näkevinään tämän silmissä häivähdyksen pettymyksestä.

- Tuo katse on seurannut minua.

Tämän vuosikymmenen alussa Känkänen jäi virkavapaalle ja kokeili kirjoittamista. Kun se tuntui sujuvan, hän jättäytyi kokonaan pois vakinaisesta työstä. Tulos oli romaani Toivon mukaan. Romaanin kustansi Teos. Nyt saamansa 12 500 euron suuruisen palkinnon turvin Känkänen pystyy jatkamaan kirjoittamistyötä.

Palkintoraatiin kuuluivat tänä vuonna puheenjohtajana kirjallisuustoimittaja Antti Majander sekä toimittaja, kirjailija Suvi Ahola, kirjallisuudentutkija Mervi Kantokorpi, palkinnon viime vuonna saanut runoilija Sanna Karlström ja toimittaja, kirjailija Jukka Petäjä.

Helsingin Sanomien palkinto jaettiin nyt yhdennentoista kerran. Se jatkaa vuosina 1964-1994 myönnetyn J.H. Erkon esikoiskirjapalkinnon perinnettä.

(MTV3-STT)

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.