Mainos

Itäisen Suomenlahden levämäärät vähenevät ja vesi kirkastuu

Avomeren syvillä pohjilla hapetonta, Suomenlahdella pieniä merkkejä paremmasta - näin voisi tiivistää Muikku- ja Aranda -tutkimusalusten elokuisten tutkimusmatkojen tulokset. Avomeren pohjien happitilanteen heikentyminen johtuu suolaisuuskerrostuneisuuden vahvistumisesta ja Itämeren pääaltaan heikkohappisen syväveden virtaamisesta Suomenlahdelle. Tästä huolimatta Suomenlahdella näkyi pieniä merkkejä positiiviseen suuntaan. Sinileväkukintojen määrän väheneminen ja näkösyvyyden paraneminen jatkuu.

- Viimeisen 10 vuoden aikana kehitys on ollut hyvin selkeästi paranemaan päin ja tällä hetkellä levien määrää kuvaavan klorofyllipitoisuuden perusteella arvioidut levämäärät ovat vain puolet siitä, mitä ne olivat suurimmillaan vuosien 2004-2005 tienoilla, kertoo erikoistutkija Seppo Knuuttila Suomen ympäristökeskuksesta.

Selvimmin levämäärä on vähentynyt idässä.

- Yhdellä itäisimmistä havaintoasemistamme Kotkan Haapasaaren edustalla levämäärät ovat selvästi vähentyneet. Nyt ollaan jo lähellä 1980-luvun alkupuolen tasoja, iloitsee Knuuttila.

Myös Helsingin edustalla levämäärät ovat pienentyneet.

Suuret päästövähennykset alkavat tuottaa tulosta

Itäisen Suomenlahden myönteinen kehitys johtunee ainakin osittain viime vuosien suurista päästövähennyksistä. Pietarin jätevedenpuhdistus on hoidettu kuntoon ja Fosforit-lannoitetehtaan jättipäästö on saatu tukittua.

- Fosforin kokonaiskuormitus on vähentynyt yli 3 000 tonnia. Jos tämä ei näy Suomenlahden tilassa, niin sen jälkeen ei voida kovin paljon odottaa, että mitkään muutkaan päästövähennystoimet näkyisivät. Selkeästi paranevaa kehitystä onkin näkyvissä, mutta mikä osa siitä on luonnollisista syistä johtuvaa ja mikä johtuu isoista päästövähennyksistä, ei pystytä vielä tällä hetkellä varmasti sanomaan, selittää Knuuttila.

Paranevaa kehitystä on havaittavissa erityisesti ulkosaaristossa. Sisäsaariston alueet, joissa vedenvaihto on huonoa, ovat jääneet 2 000-luvun alun huonoon tilaan.

- Ainoa selkeä lääke tähän pitkällä aikavälillä on se, että Suomenlahden kuormituksen lisäksi koko Itämeren ravinnekuormitusta pitäisi edelleen saada laskettua. Näitä alueita rehevöittävät rannikon päästölähteiden lisäksi ulkomereltä tulevat ravinteet, muistuttaa Knuuttila.

Isojakin päästölähteitä vielä piilossa

Knuuttila uskoo, että isojakin päästölähteitä on edelleen piilossa.

- Venäjältä tulevista päästöistä meillä ei vieläkään ole tarkkaa käsitystä. Suomenlahden valuma-alueella on useita kymmeniä jokia, joiden päästöjä ei lainkaan mitata. Uskon, että Venäjältä voi vielä löytyä isoja päästölähteitä, joista meillä ei ole tietoa. Tuskin Fosforitin lannoitetehtaan kaltaisia pommeja, mutta pienempiä hyvinkin todennäköisesti.

Ensi vuonna vietetään Suomenlahti-vuotta ja Knuuttila toivoo, että se tuottaisi tarkempia kuormitustietoja myös Venäjältä.

- Jos Suomenlahti-vuodella halutaan saada merkittäviä tuloksia aikaan, niin yksi tärkeimmistä aiheista olisi mielestäni se, että saisimme kaikista Suomenlahden rantavaltioista nykyistä luotettavampaa tietoa ravinne- ja haitallisten aineiden päästöistä.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.