Mainos

Jehovan todistajiin perehtynyt teologi: Pahinta on lasten manipulointi

Teologi Aila Ruoho pitää poikkeuksellisen julmana tapaa, jolla Jehovan todistajat katkaisevat kaikki välit yhteisöstä eronneisiin. Yhteisö itse käyttää käytännöstä nimeä "rakkaudellinen menettely".

Ruoho on haastatellut yli kuuttakymmentä henkilöä kirjassaan Vartiotornin varjossa, joka julkaistaan tänään. Suurin osa haastatelluista on yhteisöstä irtautuneita, entisiä Jehovan todistajia.

Ruoholle aihe on myös henkilökohtainen: kaksi hänen siskoaan on liittynyt Jehovan todistajiin.

– On surullista, jos siskoni eivät tämän kirjan jälkeen halua enää pitää minuun yhteyttä. Mutta tämä ei ole hyökkäys heitä kohtaan. Yritän vain tuoda esille tiettyjä epäkohtia. Olen halunnut ihmisten tarinoiden kautta tuoda julki niitä ongelmia, joita yhteisöstä eroaminen yksilöille aiheuttaa.

Hyvästit omalle äidille

Ruohon haastattelemista ihmisistä monet ovat joutuneet käytännössä sanomaan hyvästit omille vanhemmilleen ja sisaruksilleen.

Osa haastatelluista on liittynyt Jehovan todistajaksi vasta aikuisiällä, osa on syntynyt Jehovan todistaja -perheeseen. Ruoho pitää yhteisöön syntyneiden tilannetta hankalimpana.

– Kun lapsi kasvaa hengelliseen yhteisöön, hän omaksuu kaikki opit. Siinä vaiheessa, jos lapsi haluaa itse lähteä miettimään ja kyseenalaistamaan, että onko tämä totta, ei hänellä ole valinnan mahdollisuutta miettiä asiaa vapaasti. Jos lapsi on käynyt kasteella, hän on sidottu yhteisöön. Jos hän päättää lähteä, tulee karttamiskäytäntö voimaan, sanoo Ruoho.

Ruoho on yllättynyt siitä, miten moni hautoi itsemurha-ajatuksia vielä yhteisössä ollessaan tai siitä lähtiessään.

– Kuusi haastatelluista oli yrittänyt itsemurhaa, ja monet tunsivat ihmisiä, jotka olivat lähteneet oman käden kautta. Jos ajatellaan, että hengellisyyden pitäisi antaa voimaa ja vahvistaa, niin on aika pelottava ajatus, että ihmiset miettivät vaihtoehtona, että lähdenkö pois Jehovan todistajista vai teenkö itsemurhan.

"Julkisuuteen annetaan siloteltu kuva"

Ruoho sanoo kiukustuneensa erityisesti siitä, että Jehovan todistajat antavat julkisuuteen sellaisen kuvan, ettei karttaminen olisi totaalista, ja että siteiden täydellisessä katkeamisessa voi olla kyse henkilökemiasta.

– Jos äiti itkee puhelimessa yhteisöstä lähteneelle tyttärelleen, ettei voi nähdä tätä, niin miten kukaan voi sanoa, että karttamisessa on kyse henkilökemiasta? Ja jos Vartiotorni-lehdessä ohjeistetaan, että älä edes tervehdi, niin kyllä siinä jää aika vähän liikkumatilaa niille, jotka haluavat noudattaa ohjeita.

Ruoho ei usko kirjansa muuttavan käytännössä mitään, vaikka keskustelua varmasti syntyy.

– Pahasti pelkään, ettei mitään rakenteellisia muutoksia Suomen Jehovan todistajien käytäntöihin tule. Suomen haarakonttorilla ei ole mitään valtaa lähteä sooloilemaan, esimerkiksi muuttamaan karttamiskäytäntöä, koska yhteisöä johdetaan Yhdysvalloista käsin.

– Ehkä joku lähtemistä miettivä saattaa rohkaistua näistä tarinoista, kun huomaa, että ne, jotka ovat lähteneet, ovat selvinneet. Toisin kuin yhteisössä pelotellaan, lähteneet eivät olekaan päätyneet harjoittamaan haureutta tai narkkareiksi sillan alle. Monet ovat aloittaneet opiskelun, jotkut ovat vaihtaneet uskonnollista yhteisöään ja säilyttäneet myös hengellisyytensä, Ruoho sanoo.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.