Mainos

Kanadalaisohjaaja teki dokumentin suomalaisjoukkueesta, joka ei menesty – "Aloitimme pohjalta ja päädyimme takaisin pohjalle"

Kanadalainen dokumentaristi halusi kolmannella pitkällä elokuvallaan esittää teini-ikäiset cheerleader-tytöt eri tavalla, kun heidät yleensä esitetään. Syntyi dokumentti roveniemeläisestä, menestyksestä kaukana olevasta joukkueesta ja samalla tarina siitä, mikä meidät todella tekee onnellisiksi.

Elokuvaohjaaja Christy Garland halusi tehdä urheiluelokuvan, joka käsittelisi nuoria naisia.

– Halusin tehdä elokuvan siitä, miten monimutkaisia, älykkäitä ja intohimoisia nuoret naiset ovat. Nykyinen tv- ja elokuvateollisuus keskittyy lähinnä kuvaamaan heidän ulkonäköään ja kilpailuhenkisyyttään. Halusin löytää tarinan, jossa voisin kumota kaikki ennakkoluulot, Garland kertoo MTV Uutisille.

Cheerleading täydellinen metafora nuorelle naiselle

Sattumalta Garland törmäsi entiseen cheerleaderiin, joka oli matkannut ympäri maailmaa konsultoimassa eri cheerleading-joukkueita. Häneltä Garland kuuli rovaniemeläisestä Ice Queens -joukkueesta, joka ei juuri pärjännyt kilpailuissa ja kärsi jäsenpulasta, mutta joka todella teki kaikkensa pärjätäkseen.

Garlandia alkoi kiehtoa hiljaisiksi ja ujoiksi kuvattujen suomalaisten suhde iloisuudesta ja hymyilystä tunnettuun lajiin. Syntyi ajatus Suomessa lokakuun lopulla ensi-iltaan tulevasta elokuvasta Cheer Up.

– Totesin heti, että tässä on mahdollisuuteni. Cheerleading toimii täydellisenä metaforana nuorena naisena olemiseen: on näytettävä kauniilta ja muistettava aina hymyillä, vaikka mielessä miten myrskyäisi.

Ohjaajan kiinnostus yllätti

Dokumentin pääosissa nähdään kolme rovaniemeläistä teinityttöä, Miia Norvapalo, Aino Selin ja Patricia Fisk. Elokuva kertoo joukkueen halusta ja kovasta yrityksestä pärjätä vastoinkäymisistä huolimatta.

Lisäksi dokumentti pureutuu syvälle tyttöjen arkeen ja henkilökohtaiseen elämään.

– Aluksi se tuntui oudolta, miksi joku tuntematon on niin kiinnostunut elämästäni jossain Rovaniemellä, Norvapalo kertoo.

Selin puolestaan kuvailee olleensa yllättynyt, kun kuuli kanadalaisohjaajan haluavan tehdä juuri heidän cheerleading-joukkuestaan elokuvan.

– Se [kiinnostus] oli erilaista, koska emme koskaan kunnolla menestyneet. Toisaalta se taas oli ymmärrettävää, Selin pohtii.

– Dokumentin aikana ikään kuin aloitimme pohjalta ja päädyimme takaisin pohjalle. Yleensä amerikkalaisissa lajia käsittelevissä elokuvissa aloitetaan pohjalta ja päästään huipulle. Se oli erilaista.

Elokuvanteko kuin terapiaa

Kolmas päähenkilö Patricia Fisk kuvaa koko dokumentin teon olleen lopulta varsin terapeuttista.

– Siinä kävi niin paljon henkilökohtaisen elämän asioita läpi, että oli suorastaan siunaus, kuinka hyvä kuvausryhmä meillä oli, Fisk sanoo.

– Se oli turvallinen paikka pohdiskella ja käydä läpi niitä asioita. En edes muistanut, mitä kaikkea olin puhunut ennen kuin näin elokuvan.

Dokumenttia kuvattiin vuosina 2011–2014, jolloin Ice Queens ei pärjännyt kisoissa kovasta yrityksestä huolimatta. Garlandin mukaan elokuva kertookin ennen kaikkea siitä, miten määrittelemme sen, kuinka menestyneitä olemme omissa elämissämme.

– Onko voittaminen ja palkintojen saaminen todella se, mikä tekee elämässä onnelliseksi ja kertoo menestyksestä? Vai onko kenties muitakin tapoja määrittää onnellinen ja menestyksekäs elämä?

Cheer Up Suomen ensi-illassa 28. lokakuuta 2016. Helsingissä sen voi käydä katsomassa myös Rakkautta ja anarkiaa -festivaalilla lauantaina 17.9. ja perjantaina 23.9. Katso elokuvan traileri jutun yläosasta. 

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.