Mainos

Kännykkäiskä, koti-isä, neuvolan eteisruusu – millainen on hyvä isä?

– Suomalaisten arvostuksissa nousi 1990-luvulla vahvasti isän läsnäolon vaatimus eikä se ole kadonnut mihinkään. Hyvä isä antaa aikaa lapsilleen ja on paikalla. Mutta se, mitä läsnäolo käytännössä on, siihen suhtaudutaan väljemmin. Äitiyden ihanne on meillä paljon tiukempi, sanoo isyyttä tutkinut kulttuurihistorioitsija Ilana Aalto.

Tutkija muistelee paheksumisen määrää, kun Esko Ahosta puhuttiin vuoden 2000 presidentinvaaleissa kännykkäisänä.

– Ajatusta etäkasvattamisesta pidettiin huonona asiana, mutta eihän isiltä kukaan tule kysymään, millaisia hoitovapaita ja isäkuukausia tämä on pitänyt. Koti-isyys on jo kaikkien ihanteiden ylittämistä, Aalto sanoo.

Ihanteen mukaan kohtuullinen työaika on isälle sallittu, mutta sen jälkeen on perheen ja lasten vuoro.

– Ihanne ei määrittele tekemisen sisältöä, onko se vaipanvaihtoa vai esimerkiksi lasten kanssa pelailua.

Etäiset sotaisät ja nykyiset pehmot?

Yksi suomalaisen isyyden tarina on, että kymmeniä vuosia sitten isät olivat kurinpitäjiä, etäisiä ja ainakin osin sotien runtelemia. Nykyään ollaan pehmeitä, läheisiä ja keskustelevia.

Ilana Aallon mielestä tämä on yksi meillä viljelty mielikuva, mutta kilpailevakin versio löytyy.

– Toinen ajatus on se, että ennen vanhaan isät olivat maaseudulla asuvia, kunniallisia perheenisiä, jotka antoivat omaa malliaan arjessa vaikka eivät ehkä osoittaneetkaan tunteita. Ja tämä mielikuvan liittyy kehno kehitys; miehistä tuli pehmoja, sukupuolten roolit hämärtyivät ja kehitys oli monen mielestä jopa vaarallista.

Aalto on tutkinut eri-ikäisten miesten kirjoittamia isyysaiheisia kertomuksia.

– Näissä ei ole nähtävissä mitään selkeää käsitystä. Sieltä löytyy hyvin moderneja versioita ja myös hyvin perinteisiä isämalleja.

Isät eteisruusuja neuvoloissa?

Neuvoloista ja muista tukipalveluista kuulee usein väitteen, että ne on räätälöity naisia varten ja miehillä on lähinnä eteisruusun osa.

– Uskon, että se on paikallisesti osittain tottakin. Jo kymmenen vuoden ajan on pyritty ottamaan isät entistä paremmin huomioon. Jo 1980-luvulta asti isät on kutsuttu mukaan synnytyksiin. Aivan varmasti on yksittäisiä terveydenhoitajia, jotka puhuvat edelleen miesten ohi. Kehittämisen varaa on varmasti.

– Isät ovat viime vuodet olleet perhepolitiikan lempilapsia, uudistukset ovat lähes aina kohdistuneet isyysvapaisiin. Toisaalta askeleet ovat olleet aika pieniä ja perhevapaajärjestelmä ohjaa edelleen hyvin vahvasti kotiäitiyden suuntaan. Miesten ja naisten välille syntyy epätasainen yhteiskunnallinen tilanne, jos suuri osa naisista pitää useiden vuosien mittaisia hoitovapaita ja miehet maksimissaan muutamia kuukausia.

Aallon mielestä kiinnostava kehityssuunta on miesten omatoimisen isyyskeskustelun nousu. Isien pitämät blogit ovat yleistyneet ja niissä vaihdetaan kokemuksia.

- Jari Tervo ja muutama muukin ovat kertoneen kirjoissaan omia kokemuksiaan. Uskon, että ne ovat vahvistaneet omatoimista isyydestä puhumista. Kiinnostavaa on nähdä, millaista keskustelua kaavaillut perhevapaat synnyttävät, Aalto pohtii.

Eduskunta pohtii parhaillaan ns. 6+6+6 – mallia, jossa sekä isä että äiti saavat puolen vuoden vanhempainvapaan ja yhdestä puolen vuoden vapaasta pariskunta voi sopia keskenään.

– Suomen kansa rakastaa kolmen vuoden kodinhoidontukea. On jännittävää nähdä, mihin suuntaan tällainen kiintiömallia ajattelua veisi. Isyyteen se voisi vaikuttaa hyvin käytännöllisesti.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.