Mainos

Käpylän punertava avasi tien pionien maailmaan

Euroopassa on käytetty pioninkukkateetä yskänlääkkeenä sekä suonikohjujen ja peräpukamien hoitoon.

"Sen kiiltävänvihreiden lehtien keskelle kehittyvät nuput olivat ensin kalpean punertavan ja kellertävän kirjavat. Niistä avautui suuria pallonpyöreitä kukkia, joiden terälehdissä oli kullanhohdetta, aamuruskon punertavaa, kermanvalkeaa ja himmeänpunaisia laikkuja", puutarhuri Rea Peltola kertoo pioni-ihastuksensa syntyhetkistä. Hän oli tuolloin 12-vuotias ja asui vanhassa puutalossa Helsingin Käpylässä.

Peltolan ja valokuvaaja Vesa Koivun Koivun reilut sata pionilajiketta kukoistavat Kuhmoisissa Keski-Suomessa. Heidän Pionit-kirjansa ihastuttaa katsojaa valkoisilla, kermanvaaleilla, purppuranvärisillä, viininpunaisilla, pinkeillä, hennon aprikoosinkeltaisilla pionikaunottarilla. Varhainen rakkaus, Käpylän punertava, on saanut viereiselle sivulle vertailukohteeksi kanadalaisen 'Tourangellen'.

- Kukkien väri, muoto ja haalistuminen sekä tuoksu ja kasvutapa täsmäsivät niin hyvin, että arvelemme niiden olevan yksi ja sama lajike, Rea Peltola selittää.

Parinkymmenen vuoden selvittelyjen jälkeen hän on valmis kutsumaan Käpylän punertavaa 'Tourangellen' nimellä. Parin vuosikymmenen ajan Peltola on jäljittänyt pionilajikkeita, eikä se ole ollut helppoa. Eri puutarhat myyvät samaa lajiketta eri nimillä ja lajistossa on vallinnut melkoinen sekaannus.

Kaikki rakastavat pioneja

Upeasti kukkivat pionit ovat taiteilijoiden ja runoilijoiden suosiossa. Niillä juhlistetaan merkkipäiviä, ja moni pari koristaa hääkirkkonsa pioneilla. Pionit ovat vanhojen puutarhojen kaunistus, ja monien vaiheiden jälkeen kukat ovat taas suosionsa huipulla.

Varhaiset pionilajit levittäytyivät luultavasti Aasiasta Eurooppaan ja elivät samaan aikaan dinosaurusten kanssa. Myöhemmin pionit levisivät Beringinsalmen kannasta myös Pohjois-Amerikkaan. Jääkausi tappoi suuren osan Euroopan vanhoista pionilajeista, mutta jäljelle jääneistä kehittyivät uudet pionilajit. Ne kasvavat yhä Euroopassa ja osassa Aasiaa, ja monet niistä ovat risteytyneet keskenään.

Pionit ovat saaneet nimensä jumaltarustosta. Kreikkalainen jumalten lääkäri Paeon hoiti haavoittunutta Plutoa pioninjuuresta valmistamallaan lääkkeellä. Varhaisina lääkekasveina mainitaan kaksi pionilajia Paeonia mascula (munkinpioni) ja Paeonia officinalis (vuoripioni) , joita käytettiin vatsavaivojen ja kouristusten hoitoon. Itä-Aasiassa viljeltiin samaan tapaan kiinanpionia, Paeonia lactiforaa.

Kiinalaiset käyttävät keitettyä, kuorittua ja kuivattua kiinanpionin juurta muun muassa kuukautisvuotojen ja maksan toiminnan säätelyyn, liikahikoilun vähentämiseen, vatsakipujen lievittämiseen ja veren hyytymistä hallitsemaan.

Euroopassa on käytetty pioninkukkateetä yskänlääkkeenä sekä suonikohjujen ja peräpukamien hoitoon.

Puuvartisille erityishoivaa

Kirjassa ei esitellä puuvartisia pioneja, koska niiden joukossa ei ole vielä hyvin talvea kestäviä lajikkeita. Sen ovat kirjan tekijät kokeneet omassa puutarhassaan. Puuvartiset vaativat lisälämpöä ja talvisuojaa, mutta aikaa myöten Peltola uskoo niistä löytyvän pohjoisessa menestyviä kantoja. Sopivien kantojen löytyminen vaatii kotipuutarhurilta aikaa, rahaa ja viitseliäisyyttä.

Talvenarat pionilajikkeet ovat sopivan vaativia kasvatettavia helppoja ratkaisuja kaihtavalle. Talvenarkoja pionilajikkeita voi kasvattaa myös kookkaissa, vähintään 20-30 litran, keramiikkaruukuissa, jotka nostetaan talvehtimaan pakkasettomaan varastoon.

(MTV3-STT)

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.