Mainos

Kaustinen elää pelimannihengellä – festivaali kaipaa lisää rahaa ohjelmistoon

Kaustisen kansanmusiikkifestivaalil keskittyy tätä nykyä perinteiseen pelimannikulttuuriin ja budjettikin on pelimannihenkinen, kun suurin osa soittajista tulee ilmaiseksi. Mutta festivaali haaveilee yhä tähtiesiintyjistä. Nyt tähdiksi kelpaavat amerikansuomalaiset soittajat ja Suomen vanhin yhä toimiva yhtye.

Kaustisella soi joka nurkalla. Ja kun vesisade yllättää pelimannit vetäytyvät vaikka roska-aitauksen katon alle. Festivaali pärjääkin nyt talkoohengellä ja varovaisella esiintyjäbudjetilla, mutta ohjelmiston kehittämiseen kaivattaisiin lisää rahaa.

Festivaalia on pyörittänyt vuoden 2012 konkurssin jälkeen uusi yhdistys Pro Kaustinen. Puhtaalta pöydältä ja tarkalla taloudella. Edellinen järjestäjä upposi kalliisiin maailmanmusiikkitähtiin, joita ei maksettu kovallakaan lipunmyynnillä.

Kokonaisbudjetti on nyt 800 000 euroa, josta kolmannes riittää ohjelmistoon. Sillä saadaan liuta kotimaisia tähtiä sekä ilmaisille pelimanneille ruokaa ja majapaikat. Toki ulkomailtakin soittajia ja tanssijoita tulee, tänäkin vuonna 21 maasta.

Juhlavuodeksi 2017 uusia paukkuja?

-Eipä meillä ole varaa ohjelmistoa kehittää, elleivät tulomme kasva. Mutta kyllä me kovasti mietimme, miten saisimme tänne ensi kesäksi jonkun ison jutun, kun meillä on juhlavuosi, miettii Pro Kaustisen toiminnanjohtaja Sini Keränen.

Kaustisen kansanmusiikkifestivaali täyttää 2017 50 vuotta.  Keräsen johdolla on eletty hillitysti. Tärkeintä on, että tapahtuma pysyy hengissä ja viikoksi pieneen kuntaa pölähtää liki 40 000 festivaalivierasta.

-Jos hoitaisin omaa talouttani yhtä tarkasti kuin tätä, ajelisin varmaan mersulla, nauraa Keränen.  Saman tien hän kiittää kuntaa tuesta ja kuntalaisia kovasta talkoohengestä rakentamisessa.

-Täällä kaikkien esiintyjien kaulapassissa lukee ”pelimanni”, myös  nimekkäimpien esiintyjien, kuvailee festivaalipomo.

Kotimaisia iltabileiden kutsuvia nimiä ovat tänä vuonna mm. Pave Maijanen, Matti Esko, Jesse Kaikuranta ja etnon veteraaniyhtye Piirpauke.

”Etsin juuriani soittamalla”

Amerikansuomalainen duo Aallotar esittää kaunista sovitusta Tatu Pekkarisen klassikosta Väliaikainen. Viulisti Sara Pajunen on amerikkalainen, mutta myös aika paljon suomalainen.

-Isovanhempani muuttivat Yhdysvaltoihin, minä olen siellä koko elämäni elänyt, mutta olen hyvin kiinnostunut juuristani ja suomalaisesta musiikista. Elän kahden kulttuurin välissä.

-Haluan Aallotar-yhtyeen kanssa tutkia juuriani ja myös  eri kulttuurejamme, miten musiikki niitä yhdistää. Etsin ja sävellän myös uutta, mutta rakastan vanhoja suomalaisia lauluja, kertoo Sara Pajunen innoissaan.

Sitten hän alkaa laulaa bändikaverinsa, harmonikkaa soittavan Teija Nikun kanssa Väliaikaista. Sara Pajunen laulaa kauniisti, hyvin selkeällä suomen kielellä, vaikka ei osaa suomea kuin  hiukkasen.

70-vuotias yhtye juhli – ja jatkaa!

Pääareenalta kuuluu mitä perinteisin ”tämmäys”, eli palkeilla soivan harmoonin poljento. Siellä soittaa Kaustisen purppuripelimannit, joka nousi suureen suosioon legendaarisen Konsta Jylhän kanssa 1960- ja 70-luvulla. Mutta yhtyeen tarina alkoi ja paljon aiemmin. 1946 perustettu pumppu täyttää siis 70 vuotta. No kokoonpano on kyllä vaihtunut.

-Kyllä täällä mennähän vain sillä vanhan perinteen voimallla. Pelimannit ovat aina halunneet, että yhtye jatkaa soittamista ja uusia soittajia on löytynyt. On ollut isoisiä, isiä ja poikia, kuvailee yhtyeessä nykyään soittava mestaripelimanni Asko Hanhikoski.

Yhtye on jopa julkaissut äsken uuden levyn, jossa on myös Hanhikosken aivan uusia sävellyksiä. Mutta meininki on muuten niin perinteistä. Lavalla on neljä miestä: kaksi viulistia, kontrabasisti ja se tämmääjä.

Ja pääareena on tupaten täynnä väkeä.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.