Mainos

Kenelle lemmikki erossa? Laura, 32, suree: "En saa edes hyvästellä Noria"

Helsingissä asuva Laura ei ole nähnyt koiraansa kolmeen kuukauteen. Lauran entisen puolison mukaan koira ei tosin edes ole Lauran, koska hänen nimeään ei ole kauppakirjassa. Tilanne on juridisesti hankala, sillä koira on lain edessä kuin mikä tahansa esine.

Kyyneleet valuvat pitkin kolmekymppisen Lauran poskia.

– Tämä on vaikea aihe. Voin huonosti ja tuntuu, kuin olisi lapsi viety, Laura selittää. 

Vieressä Lauraan katsoo rauhallinen Hilda. Toinen Lauran kahdesta koirasta.

Tosin oikeasti hänen nimensä ei ole Laura eivätkä koirien nimet Nori ja Hilda. Laura ei halua provosoida entistä avopuolisoaan, koska toivoo sisimmissään, että tilanne vielä muuttuisi. 

"Rakastuin heti"

Hän kertoo hankkineensa koiran nykyisen ex-puolisonsa kanssa vuonna 2012. Aluksi aika tuntui huonolta, koska Laura opiskeli ja kävi töissä samaan aikaan. 

– Hän sai kuitenkin tahtonsa läpi. Kun kävimme katsomassa pentukoiraa, rakastuin siihen heti. Sovimme suullisesti, että Nori on molempien koira, Laura muistelee. 

Entinen puoliso kuitenkin maksoi koiran, joten kauppakirjassa on vain hänen nimensä.

– Kun Nori tuli kotiin, olin kaksi viikkoa poissa koulusta, ettei pikkuisen tarvinnut olla yksin. Puoliso teki kymmentuntisia päiviä ja harrasti. Jätin lopulta koulunkin kesken, koska en kestänyt ajatusta Norista yksin kotona. Vietin päivät Norin kanssa ja koulutin sille samat peruskäskyt kuin edesmenneelle koiralleni. Iltaisin kävin pari tuntia töissä. Elämä oli ihanaa, Laura muistelee.

Toinen koira kaveriksi

Sitten tuli ero. Heti eron jälkeen sovittiin, että koira on yhteinen. 

– Nori jäi kuitenkin minulle, koska ex-puolisoni vuokrasopimuksessa kiellettiin lemmikkieläimet. Hän lähti jouluksi Malesiaan, ja minä maksoi Norin steriloinnin ja napatyräleikkauksen. Lupauduin maksajaksi, koska ajattelin, että minun kuuluukin maksaa puolet koirani kuluista ja puolisollani oli matkan takia rahat vähissä.

Laura järjesti työnsä niin, että pääsi joka päivä ulkoiluttamaan Norin. Silti huoletti, että koira oli päivittäin yksin. Hän päätti hankkia sille toisen koiran kaveriksi. 

– Niin tuli Hilda, säyseä, tasainen ja pienestä pitäen ihan hulluna Noriin. Koirat tulivat keskenään loistavasti toimeen ja leikkivät päivittäin tuntikausia omia koiraleikkejään. Ulkonakin nämä kaksi rakastivat juosta kilpaa keskenään, Laura kertoo.

Sitten Nori siirtyi asumaan osittain entisen puolison luo. Koira oli siellä osan viikonlopuista ja Lauran luona arkipäivät ja osan viikonlopuista. Entisen pariskunnan välit alkoivat kuitenkin pikkuhiljaa kiristyä erilaisten kommunikointityylien vuoksi.

Suullinen sopimus riidan jälkeen

– Lopullinen muutos tapahtui, kun reilu vuosi sitten tapasin sattumalta exäni nykyisen naisystävän. Meille tuli näkemyseroja. Riitelimme exän kanssa noin viikon ja lopulta teimme suullisen sopimuksen, jonka mukaan Nori on myös minun koirani, vaikka kauppakirjassa on vain exäni nimi. 

Tilanne rauhoittui joksikin aikaa, kun entinen puoliso oli puoli vuotta ulkomailla ja Nori oli kokonaan Lauran luona.

– Sovimme kirjallisesti, että kesällä Nori on noin kaksi kuukautta exällä ja hän antaa Norin takaisin elo-syyskuussa. Elokuu lähestyi ja kysyin, milloin suurin piirtein näen taas Norin. Entinen kumppani kuitenkin koki kyselemisen ahdistavana eikä vastannut.

– Lopulta näin exäni kumppaneineen eräässä viikonlopputapahtumassa ja kysyin miksei Nori ole ollut minun luonani. Hän sanoi, ettei ole ilmoitusvelvollinen. Tulistuin ja kirjoitin viestissä, että Nori on minun koirani. Ex-puolisoni vastasi, että eipä ole, hän maksoi Norin ja ei tarvitse enää ottaa yhteyttä, Laura kertoo.

Lähinnä lasta oleva asia

Entisestä avopuolisosta ei ole tuon jälkeen kuulunut. Lauran asianajajaystävä yritti suostutella häntä neuvottelemaan, mutta ex-puoliso kieltäytyi.

– Lopulta jouduin hyväksymään, etten saa Noria takaisin, vaikka veisin jutun oikeuteen. Luotin exään enkä osannut vaatia nimeäni kauppakirjaan tai muihin virallisiin papereihin, kun Nori oli pentu.

Laura pitää tilannetta epäoikeudenmukaisena. 

– En tule todennäköisesti saamaan lapsia, joten koirat ovat minulle lähinnä lasta oleva asia elämässä. Hilda kasvoi Norin kanssa ja on nyt yksin. 

– Olen menettänyt yhden elämäni tärkeimmistä asioista. Nyt on helpompi olla toivomatta mitään, koska toivo ja sen jälkeen uusi pettymys on tosi raskasta ja kuluttavaa. Tällä hetkellä ajattelen, että en saa edes hyvästellä Noria, Laura sanoo ääni murtuen.

”Myös koiran parasta ajateltava”

Asianajaja Mervi Salo on yrittänyt sovitella entisen pariskunnan välillä. Hän myöntää Lauran olevan asiassa heikoilla.

– Koira on irtainta omaisuutta siinä missä kaikki muukin. Jos kauppakirjassa on vain toisen nimi ja Kennelliitossa vielä erikseen rekisteröitynä vain toisen osapuolen nimi, niin papereilla tämä henkilö omistaa koiran.

– Lauran tapauksessa osapuolilla on eriävä näkemys siitä, kumpi koiran omistaa ja onko suullista sopimusta ollut ja milloin sellainen on tehty, Salo sanoo.

Tässä tilanteessa kasvattajan mielipide olisi ollut ratkaiseva.

– Nyt kasvattaja sanoo, että hän on yhtenä yksikkönä luovuttanut koiran tähän kotiin eikä hän osaa eritellä, onko se luovutettu jommallekummalle. Kasvattaja ei ottanut siis riidassa puolta, mutta sanoi, että tässä on yksi maailman parhaiten kasvatetuista koirista, Salo kertoo.

Oikeuteen ei asianajajan mielestä kannata mennä. Se on ihan liian kallista.

– Lauran voitto oikeudessa on tässä tilanteessa epätodennäköistä, koska hänellä ei olisi kukaan muu kuin hän itse kertomassa suullisesta sopimuksesta. Lauran entinen puoliso puhuu virallisten papereiden puolesta ja kieltää, että tällaista suullista sopimusta olisi tehty. Kasvattaja ei puolestaan ota kantaa, Salo sanoo.

Suomen Kennelliitossa toivotaan, että eron hetkellä mietittäisiin myös koiran parasta.

– Periaate on juridisesti selvä. Nimi papereissa on tietysti ykkösasia, mutta me Kennelliitossa ajattelemme myös sitä, mikä on koiralle parasta. Koiran pitäisi saada kasvaa sille parhaassa ympäristössä eli ympäristössä, mihin koira on tottunut ja missä sitä on parhaiten hoidettu, sanoo Kennelliiton lakimies Raisa Kiesi.

Kiesi muistuttaa myös, että osapuolten kannattaa sopia selkeästi etukäteen kumman koira on kyseessä. Eron hetkellä sopiminen on huomattavasti vaikeampaa.

– Avioehtoon voi hyvin laittaa maininnan siitä, että puolisolla ei ole avio-oikeutta toisen puolison omistamiin koiriin.

Juttua muokattu 2.9. klo 11.30: Poistettu kuvat "Norista" sekä poistettu osa sitaateista.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.