Mainos

Kirja: Niinistön suuttuminen "ei ollut mieluista katsottavaa"

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli erityisesti valtiovarainministeriaikoinaan itsepäinen ja äksyilevyyteen taipuvainen.

Näin väitetään Julkisen sanan neuvoston pitkäaikaisen puheenjohtajan Risto Uimosen kirjoittamassa teoksessa Puolivallaton presidentti – Sauli Niinistön pitkä kiri Mäntyniemeen.

Uimosen kuvauksen mukaan sekä valtiovarainministerinä toiminut Niinistö että pääministerinä työskennellyt Paavo Lipponen "polttivat päreitään helposti ja alkoivat kiukutella tavalla, jota ei katsottu suopein silmin edes heidän lähipiirissään."

– Kun valtiovarainministeri suuttui jollekin, se ei ollut mieluisaa katsottavaa eikä kuultavaa, kirjassa kuvataan.

Niinistön purkauksista ei kuitenkaan uutisoitu yhtä hanakasti kuin Lipposen äksyilyistä, koska Niinistö oli tarkempi siitä, missä ja milloin hän kiukustumistaan purki. Lisäksi virkamiehet eivät halunneet kannella asiasta, eikä media halunnut kertoa yhteistyöhaluisen ministerin kiukuttelusta.

– Media ei tehnyt Niinistön kiukunpurkauksista suurta numeroa, vaikka tietoja niistä kuultiin kokoomuslaisilta naispoliitikoilta melko pian sen jälkeen, kun hänestä oli tullut valtiovarainministeri, Uimonen kirjoittaa.

– Osasyy journalistien pidättyvyyteen oli siinä, että Niinistö oli enimmäkseen hyvin yhteistyökykyinen ja palvelualtis median kanssa. Molemmat ymmärsivät tarvitsevansa toisiaan.

Nyrkkiä pöytään

Tuoreen kirjan mukaan ainakin kaksi Niinistön ministerikollegaa joutui konkreettisesti lyömään nyrkkiä pöytään Niinistön kanssa käydyissä neuvotteluissa. Entinen kulttuuriministeri Claes Andersson on kertonut omassa muistelmateoksessaan, että menetti itsehillintänsä hallituksen neuvotteluissa kerran niin, että hakkasi nyrkeillään pöytään ja olisi saattanut käydä kollegansa kimppuun, jos pöytä ei olisi ollut edessä.

Samoin tuolloinen työministeri Liisa Jaakonsaari joutui Niinistön kanssa lujille. Niinistö ja Jaakonsaari kävivät rajua taistelua siitä, saisiko budjettiin lisättyä lisää rahaa työttömien aktivoimiseksi työnhakuun.

Jaakonsaari kuvaa neuvotteluja kirjassa näin.

– En ole koskaan suuttunut kenellekään niin kuin suutuin Niinistölle yötä vasten käydyssä neuvottelussa. Kaikki budjettineuvottelijat olivat siinä vaiheessa jo erittäin väsyneitä.

– Paikalla ei ollut muita kuin me kaksi. Sauli kuulusteli minua ilkeillen ja kiukutellen. En saanut sanoa lausetta loppuun, kun hän jo hyökkäsi kimppuuni kuin kärppä. Silloin suutuin kunnolla ja löin nyrkkiä pöytään konkreettisesti.

Kirjan mukaan Niinistö pehmeni vuosien mittaan jonkin verran, mutta hän ei missään vaiheessa alkanut pahoitella käytöstään jälkikäteen. Uimonen arvioi myös, että kiukku otti ylivallan Niinistöstä erityisesti silloin, kun hän koki jäävänsä asiantuntemuksessa alakynteen.

– Hankalaksi heittäytyminen on tapa käyttää valtaa, Uimonen tulkitsee kirjassa.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.