Mainos

Kommentti: Angelan selkä suojaa lokakuuhun asti

Suurin osa Kreikan veloista joudutaan kirjaamaan luottotappioiksi kaikista vastaväitteistä huolimatta. Myös Suomi joutuu. Hetki lyö aikaisintaan Saksan vaalien jälkeen.

Kuvittelin, että Nalle Wahlroosilla voisi olla enää oikeastaan yksi todellinen ongelma: maailmasta ei tahdo löytyä tyyliniekalle riittävän tyyristä mittapukuvalmistajaa. Mutta on ilmeisesti muutakin, mikä hiertää poikkeuspankkiiria. Napapiirin ja päiväntasaajan välissä on Nallen puheiden perusteella vain yksi ihminen, joka ymmärtää kansantaloutta ja joka voi siitä väitellä. Hänen nimensä on Nalle Wahlroos.

Tällainen kuva syntyi taas vääjäämättä, kun Nordean hallituksen puheenjohtaja vastaili Helsingin Sanomien toimittajan kysymyksiin Naantalin Kultaranta-keskustelujen jälkimainingeissa.

Ylivertaiselle kansantaloustietäjälle näyttää olevan myös ominaista, että korvat rekisteröivät vain oman äänen. Nallemme nurisi Naantalissa, että ulkopolitiikkaseminaarissa tärkeimmästä ulkopoliittisesta asiasta, eli Euroopan taloudesta ja aivan erityisesti rahapolitiikasta, vaiettiin. Paikalla olleet vakuuttavat, että ei vaiettu. Yksi Tasavallan Presidentti ainakaan ei. Sen vahvistivat myös lukuisat tiedotusvälineet.

No, Wahlroosin kirpeässä kritiikissä on poikkeuksetta myös paljon hyvää ja miettimisen arvoista. Niin myös nyt.

Euroopan taloudesta kannattaisi ilman Nallea ja Nallen kanssa joka tapauksessa keskustella enemmän ja euroalueen kroonisesta velkakriisistä pitäisi kantaa huolta. Syöksykierre ei ole kokonaan pysähtynyt. Pakka rysähtää vielä vääjäämättä syliin niin, että kaikkia sattuu. Kyse on siitä, koska ja miten paljon sattuu.

Euroopan keskuspankin viime syksyn lupaus siitä, että yhteisvaluutta pelastetaan, maksoi mitä maksoi, toi euroalueelle petollisen rauhan. Niin petollisen, että esimerkiksi meillä Suomessa muutamat europartiolaiset todistelivat sosiaalisessa mediassa ja muualla, miten koko kriisi olikin kyynisten toimittajien ja puolivillaisten ekonomistien keksintö.

Tämä on tietysti perusteetonta hölpötystä. EKP puuttui peliin, koska oli pakko; koska kriisin dramaattinen kärjistyminen ja euroalueen mureneminen olivat ovella. Näin keskuspankin johtokunnan jäsen Jörg Asmussen on vahvistanut.

Petollinen rauhan tila jatkunee vielä syyskuun 22. päivään asti. Silloin Saksassa pidetään liittopäivävaalit. Sitä ennen kaikki mahdolliset kasvavat ongelmat ja niiden väistämättömät ratkaisut pidetään maton alla. Muut EU-johtajat, joilta tivataan esimerkiksi Kreikan velkojen kohtaloa, voivat luimistella vaalikampanjaa käyvän liittokansleri Angela Merkelin selän suojissa ja todeta, ettei asia ole pöydällä.

Vaalien jälkeen ensimmäinen ratkaistava ja samalla ratkaiseva asia on kuitenkin nimenomaan Kreikan tulevaisuus.

Helleenit ovat ponnistelleet ankarasti ja onnistuneet myös tasapainottamaan julkista talouttaan. Lama ei silti hellitä. Jos sitä ei onnistuta peittoamaan, Kreikalla ei ole tulevaisuutta euroalueen jäsenenä.

Demokratian kehdon kansantuote on velkakriisin aikana romahtanut 25 prosenttia. Työttömyys on kivunnut 27 prosenttiin. Kuusi kymmenestä nuoresta on vailla töitä. Vaikka palkat ovat laskeneet jopa 20 prosenttia, hinnat ovat päinvastoin edelleen nousseet. Tämä osoittaa, että markkinamekanismi ei Kreikassa toimi. Yritykset irtisanovat väkeä mieluummin kuin laskevat hintoja. Tällaiselta pohjalta kansantuotteen kääntäminen kasvuun on äärimmäisen vaikeaa.

Ateenan nykyinen hallitus panee toivonsa elvytystoimiin, joille EU on lupaillut tukea. Pelkästään niiden avulla käännettä ei kuitenkaan saada aikaan. Ja jos ei saada, ensi vuoden vaaleissa valtaan voivat nousta paljon meidän soinilaisiamme vaarallisemmat populistit. He lähtevät hakemaan talouteen vauhtia euroalueen ulkopuolelta, missä kilpailukyky voidaan korjata laskemalla oman valuutan vaihtoarvoa.

Jos EU, EKP ja euroalue haluavat pitää Kreikan euroalueessa ja nostaa konkurssikypsän maan oikeasti jaloilleen, valtaosa sen veloista pitää kirjata luottotappioiksi. Tämä koskee niin julkisia kuin yksityisiä velkojia. Eli myös suomalaisille veronmaksajille tulee tappioita paljon puhutuista vakuuksista huolimatta.

Saksan vaalien jälkeen EU-johtajien on päätettävä nielläänkö hallittavissa oleva määrä Kreikka-tappioita vai odotetaanko, että vuoden päästä tai myöhemmin rysähtää kunnolla. Jos Kreikan pitää sitten joskus enemmän ja vähemmän vapaaehtoisesti erota euroalueesta, rahaliittoon jääville maille, myös Suomelle, lankeavat tappiot ovat vielä suurempia. Silloin kreikkalaiset eivät taatusti maksa velkojaan eikä vakuuksilla ole vähäisintäkään arvoa.

Päälle päätteeksi helleenien pesuvesien mukana euroalueesta voi huuhtoutua ulos myös muita kriisimaita.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.