Mainos

Kommentti: Asento, lepo, vaaleihin, mars!

Vaikka pöljempi luulisi, että hallitus hoitaa vielä isänmaan asioita päätyökseen, näin ei ole. Eduskunta aloittaa ensi viikolla ja poliitikkojen ja puolueiden tähtäimessä ei ole enää kuin yksi kohde: vaalit 19. huhtikuuta.

Eduskunta kokoontuu siis ensi viikon tiistaina.

Poikkeuksellisen lyhyen joulutauon aikana - vain kolme viikkoa - näki jo missä mennään. Valtakunnan asiat, jotka ovat vuoden 2011 vaalien jälkeen jääneet suurelta osin hoitamatta, jäävät hoitamatta erityisesti tästä eteenpäin.

Puolueet, joiden mukaan gallupeilla ei ole mitään merkitystä (”vaalit ovat ainoa oikea gallup”), tekevät nyt niiden pohjalta tulevaa hallitusta jo innolla, jota ei ole ennen nähty.

Nähty nykyhistorian surkein hallituspohja oikein innostaa aiheen käsittelyyn.

Tuoreimmasta vastaa kokoomuksen maatalousministeri Petteri Orpo, joka ilmoitti loppiaisena, että yhteistyön eväät SDP:n kanssa on syöty ja se ei kelpaa kokoomuksen hallituskumppaniksi. Lausuntohan on tässä vaiheessa pöljä, eikä asiaa helpota, että kyse on tietenkin puoluejohdon yhdessä sopimasta vaalistrategiasta. Nykyisillä gallup-luvuilla Orpo olisi voinut saman tien ilmoittaa, että kokoomus menee suoraan oppositioon. Kepuun katseensa kääntäneet puolueen iäkkäämmät äänestäjät ja yrittäjät eivät Orpon pelottelua säiky, vaan ovat puheenjohtaja, pääministeri Alexander Stubbin ja hänen muutaman lakeijansa uuden ”raikkaan” tyylin myötä siirtymässä Juha Sipilän johtamaan kepuun. Myös Stubbin hyvästit konsensukselle oli monelle vaikeaa nieltävää, varsinkin kun keskustelussa on sotkettu sekä ay- että ulkopolitiikka iloisesti keskenään.

Mutta entinen mahtipuolue kokoomus on jo nyt siis julkisesti sanonut olevansa kepun oven takana ensimmäisenä jonossa. Tällaisten lausuntojen poliittisen hinnoittelun kepu osaa, kun aika koittaa.

Gallupeja ylivoimaisesti johtavan kepun puoluevaltuuskunnan enemmistö kannattaa kuitenkin yhteistyötä SDP:n kanssa, joskin käsitys tulevista hallituskumppaneista jakaa kepun rivejä eduskuntaryhmästä maakuntiin. Sipilän johdolla kepu pitää viisaasti suunsa kiinni tulevasta vaaleihin saakka, mutta puolueen maakuntasatraapit jakavat jo hallituskumppaneita ja tulevia ministeripaikkoja jussipaidat höyryten. Puoluetoimistolla ja eduskuntaryhmässä ei pelätä vähiten millaisia sammakkoja esimerkiksi Sirkka-Liisa Anttilan kynästä saattaa jonakin hiljaisena viikonloppuna irrota.

SDP on puolestaan saanut kokoomuksesta yhtä tarpeekseen kuin kokoomus siitä. SDP:n johdossa myönnetään, että Stubb on rehti ja reilu kaveri, mutta poliittisesti häntä pidetään naiivina ja demarit uskovat, että kokoomuksen puheenjohtaja vaihtuu vaalien jälkeen (palaamme tähän). SDP haikailee punamultaa kepun kanssa eikä sulhanen ainakaan vielä kakistele. Mutta 15-16 %:n kannatuksella otetaan se, minkä muut antavat.

Perussuomalaisten Timo Soini on elänyt ja pönöttänyt haavehallituksessaan jo tämän vaalikauden niin lujasti, että omatkin alkavat hermostua sekä Soiniin että puolueen kannatukseen, joka valuu vakaasti alaspäin. Soinin puheet ”takiaispuolueista”, jotka eivät mahdu hänen hallitukseensa, tulevat jo peilistä silmille. Jos kannatus valuu alas nykytahtia, Soini jää yksien eduskuntavaalien jytkymieheksi, jonka puolue ei uskaltanut tarttua valtaan, kun sitä keväällä 2011 tarjottiin. Brysselissä maailmanmenoa seuraava ja eduskuntavaaliehdokkaaksi luultavimmin lähtevä Jussi Halla-aho tulikin julkisuuteen muistuttamaan puolueensa muukalaisvastaisuudesta, ja sekös puoluekaadereita miellytti. Halla-aho sanoi ääneen sen, minkä Soini on raamatullisesti kolmeen kertaa kieltänyt: PS:n ja Ruotsidemokraattien linjoissa ei ole eroja.

Myös hallituksesta, edellisestä ja nykyisestä, kesken kaiken käpykaartiin loikkineet Vasemmistoliitto ja Vihreät alkavat pitää melua itsestään ja tunkea seuraavaan hallitukseen. Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki näkee päiväunia yhteistyöstä SDP:n ja kepun kanssa. Toive kansanrintamasta on rohkea siihen nähden, että vasemmiston yhteiskannatus on pienempi kuin keskustan yksin. Moni saattaa myös epäillä kansanrintaman mahdollisuuksia vastata nykyisiin talouspolitiikan haasteisiin: Arhinmäen ajama kansanpankki tuskin toisi pelastusta kansantaloudelle.

Vihreiden Ville Niinistö lähti hallituksesta ovet paukkuen Fennovoiman takia haukuttuaan sitä ennen koko muun hallituksen Kremlin pelottelemaksi suomettuneeksi sakiksi. Moni muistaa tämän pitkään. Loppiaisena vihreät ihastelivat, että Tanskassa tuulivoiman osuus energiantuotannosta on jo 39 prosenttia. Mahdolliset hallituskumppanit epäilemättä miettivät puolueen energialinjauksia, kun Suomessa pakkasta on kolmisenkymmentä astetta eikä aurinkovoimakaan juuri lämmitä.

RKP:sta ei kannata sanoa mitään. Timo Soini on linjannut, että PS ei mene RKP:n kanssa samaan hallitukseen, mutta nähtäväksi jää kuka sanoo ja mitä. RKP:lle ei sellaista ennakkoehtoa tai hallituskumppania ole eikä tule, että se jäisi vapaaehtoisesti hallituksen ulkopuolelle. Kristilliset jääköön analyysin ulkopuolelle, sillä vaalipiiriuudistuksen jälkeen sillä saattaa olla eduskunnassa vain pari edustajaa.

Ja lopuksi yleensä ja erikseen: varjele noita Suomen herroja, etteivät kuitenkaan toista kertaa löisi päätään luonnon- ja päätöksenteon vastaisiin sekasikiöhallituspohjiin. 

x x x x 

Mutta pari sanaa vielä kokoomuksesta.

Puolueen sisällä Stubbin vastainen kritiikki nousee sitä mukaa kuin kannatus laskee. Kuvaavin esimerkki oli ulkoasianvaliokunnan varapuheenjohtajan, kokoomuksen ex-puheenjohtajanPertti Salolaisen heitto Stubbin asemasta Ylen A-studiossa joulun alla. Tarkka sitaatti ei tule mieleen, mutta asiallisesti sisältö oli se, että Stubbin kanssa vaalit on käytävä, kun se (Stubb) nyt tuli (vahingossa) valittua. Omalla loppukesän esiintymisellään Stubb varmisti kevyen maineensa, joka ei lähde hiomallakaan. Kohtuuden nimissä kannattaa kuitenkin muistaa, että ongelmat hän peri edeltäjältään Jyrki Kataiselta (kok.) joka lähti kesken kaiken karkuun Brysseliin. Vastuunkannosta kokoomuksen ei kannata vaaliteemaa tehdä.

Joka tapauksessa kokoomuksen sisällä pj-peli käy jo kovana siltä varalta, että vaalitappion jälkeen kesäkuussa on edessä ylimääräinen puoluekokous. Jos tai kun elinkeinoministeri Jan Vapaavuori ei lähde toista kertaa yrittämään, puheenjohtajaveikkauksen vahvin nimi on nyt ministerikokemusta haaliva Petteri Orpo.

Tässä siis tammikuun analyysi. Vaaleihin on kolme ja puoli kuukautta eli tämä tuskin jää viimeiseksi... 

Timo Haapala

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.