Mainos

Kommentti: Yksi kysymys voi pelastaa näkymättömän kansalaisen

Lippalakki syvällä päässä, niin ettei silmiä näy. Sateen kastelema tuulitakki liimautuu selkään. Tyhjä kauppakassi märässä maassa, silmissä kyyneleet tai tyhjyys, katse ohi haastattelijan. "Ei mulla ole oikein mitään sanottavaa", hiljainen ääni sanoo.

Nettisivuilla ja keskustelupalstoilla vellovat vihaiset, aggressiiviset viestit saavat uutistoimittajan sokeutumaan. Niissä osansa kansan raivosta saavat niin päättäjät, ulkomaalaiset kuin toimittajatkin.

Voisi kuitenkin sanoa, että ne, joilla on voimia ja mahdollisuus ilmaista ajatuksensa, ovat vielä jonkinlaisessa hyvässä tilanteessa.

Suomessa on nimittäin iso joukko ihmisiä, jotka ovat jo luovuttaneet. Elämän sattumukset tai vain se yksi huono valinta ovat johtaneet siihen, että sanottavaa ei enää ole. Ei voimia kapinoida, ei keinoja löytää apua, ei uskoa mihinkään parempaan.

Kyselin eilen Espoon Manna-apua jonottavilta heidän terveisiään päättäjille. Moni puki ajatuksensa viisaiksi sanoiksi – tärkeintä heille oli se, että heidän tilanteensa tunnustetaan ja ymmärretään myös maan johdossa.

Heidän ajatuksiaan voi lukea ja kuunnella täältä.

Osa jännitti kameraa, mutta tuli myöhemmin kertomaan mielipiteensä.

Mutta sitten olivat he, joilla "ei ole mitään sanottavaa". He, jotka eivät sanoneet tätä toimittajalle tutulla, turhautuneella tavalla, vaan pienellä hiljaisella äänellä, katse tyhjyydessä.

Manna-Avun toiminnanjohtaja kertoi, että monelle jo kuulumisten kysely on harvinainen hetki. Joku kiinnostuu, kuuntelee, välittää, tekee näkyväksi edes hetkeksi. Hän kertoi koskettavan esimerkin, jonka voi lukea tästä artikkelista.

Kun Helsingissä järjestettiin suurta suosiota saanut "Meillä on unelma" -mielenosoitus, toimitukseemme tulvineissa viesteissä ihmeteltiin sitä, missä ovat mielenosoitukset hyvän vanhuuden, lapsiperheiden tukemisen ja suomalaisten auttamisen puolesta.

Voi kuitenkin miettiä sitä, kumpi auttaa näkymättömiin jäävää kansalaista enemmän: iso, kansanjuhlamainen tempaus vai se, että katsomme arjessa kohti, kysymme kuulumisia, tarjoamme apuamme?

Ei sillä pitäisi olla merkitystä, onko tämä näkymätön kansalainen maahanmuuttaja, naapurin vanha rouva, kiusattu koululainen vai leipäjonon sivussa seisova, surusilmäinen mies.

Manna-avun toiminnanjohtaja antaa videolla vinkin siitä, mitä meistä jokainen voi arjessa tehdä – ja mihin se voi parhaimmillaan johtaa.

Jos video ei näy, voit katsoa sen täältä.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.