Mainos

Kommentti: Jarmo Korhosen ikimuistoinen vessareissu

Oli nätti kesäpäivä vuonna 2009. Helsingin Apollonkadulla keskustan puoluetoimistolla oli käynnissä puoluehallituksen kokous.

– Hei, tulimme Maikkarilta. Tiedätkö, missä Jarmo Korhonen on?

– Taisi mennä juuri vessaan.

Jäin odottamaan vessan ulkopuolelle. Keikka oli lievästi sanottuna omituinen.

Olin edellisen vuoden aikana 45 minuuttia -ohjelman toimittajana selvitellyt keskustan vaalirahoitusta. Katse oli ollut erityisesti Nova Group -yhtiössä ja sen päävelhossa Arto Merisalossa. Olimme paljastaneet, millainen tuo kärkipoliitikkojen kyljessä kyöhnännyt yhtiö oikein oli. Sen toimintatavat olivat olleet röyhkeitä ja jälkeen oli jäänyt savuavia raunioita. Taustalla oli talousrikoksista tuomittua väkeä. Tämä ei ollut vaivannut poliitikkoja.

Juttuja oli tehty, mutta jotain oli jäänyt puuttumaan. Tiesimme, että keskusta ei ollut kohun aiemmassa vaiheessa kertonut koko totuutta vaalirahoista, mutta emme pystyneet todistamaan sitä.

Kunnes koitti europarlamenttivaalien jälkeinen viikko. Sain eräällä parkkipaikalla tarvittavat todisteet. Paljastuksemme ajankohtaa katsottiin myöhemmin merkitsevästi ja jotkut epäilivät meidän halunneen pimittää asiaa yli vaalien ja näin olla avuksi keskustalle. Vaaleilla ei todellisuudessa ollut mitään tekemistä ajoituksen kanssa.

Jäin siis odottamaan Korhosta vessan ulkopuolelle. Kollegani seisoi vieressä toisen kuvaajan kanssa. Hän oli tullut tapaamaan hallintopäällikkö Aki Haaroa.

Olimme suunnitelleet, että haastattelisimme miehet yhtä aikaa eri paikoissa: Haaron sovitusti eduskunnassa ja Korhosen yllätystaktiikalla puoluetoimistolla. Jostain syystä Haaro oli kuitenkin viime tipassa muuttanut haastattelupaikan Apollonkadulle. Niinpä seisoimme aulassa odottamassa kahden kuvaajan ja kahden toimittajan voimin.

Kun Korhonen tuli vessasta, syöksyin tervehtimään häntä. Haaro ja Korhonen eivät ymmärrettävästi suostuneet erillisiin haastatteluihin. Lopulta tivasimme kahden kuvaajan ja kahden toimittajan voimin kahdelta haastateltavalta, miksi vaalirahoituksesta ei ollut kerrottu koko totuutta. Punakkanaamainen Korhonen vastaili Haaron kanssa revolverihenkisiin kysymyksiimme, miten kykeni. Selitykset näytettiin tv-uutisissa ja jo hieman hiipunut vaalirahasoppa alkoi taas kiehua kovilla kierroksilla.

Olen puhunut tästä oudosta kohtaamisesta vaalirahakirjaa kirjoittaneen Korhosen kanssa muutamankin kerran kuluneen kesän ja syksyn aikana. Tapaus on jäänyt entiselle puoluesihteerille mieleen. Kirjassaan hän tosin kertoo vessareissua edeltävistä tapahtumista hieman eri tavalla kuin miten itse muistan asioiden tapahtuneen.  

Lähes 800-sivuinen Maan tapa ei ole mikään helppo lukukappale. Se sisältää pitkiä sitaatteja eri tiedotusvälineiden jutuista ja erilaisista sähköposteista. Minusta on tietysti hilpeää lukea omia vanhoja sähköpostejani Merisalolle, mutta suurelle yleisölle jäsentelyä kaipaamaan jääneen aineiston lateleminen on varmasti puuduttavaa. Keskeisempi ongelma on kuitenkin se, että kaikkien faktojen osalta on vaikea olla vakuuttunut, koska omaankin työhöni liittyvät väitteet ovat paikoin täysin metsässä.

Korhoselle voi silti nostaa hattua. Kirja piirtää aiempaa tarkempaa kuvaa maan tavasta, jolla vaalirahoja on salassa suhmuroitu – äänestäjän oikeuksista piittaamatta. Se antaa huutia myös medialle, joka Korhosen mielestä jätti muiden puolueiden sotkut selvittämättä ja antoi kokoomuksen päästä epäselvyyksistään kuin koira veräjästä. 

Korhonen itse sanoo, että kirja ei ole kosto, ja että hän on hyväksynyt kohtalonsa. Väitettä on vaikea ostaa ihan kokonaan.

– Keskustalaiset kuten Paula Lehtomäki ja Matti Vanhanen pitkään sanoivat, että Korhosen pitäisi tulla ja kertoa kaikki. Nyt he varmaan ajattelevat, että vähempikin riittäisi, Korhonen totesi.

Kirja piirtää erittäin epämiellyttävää kuvaa politiikan kulissijuonitteluista ja saa varmasti aikaan kiusaantuneita reaktioita muissakin poliitikoissa. Luettavaa on tulossa lisää.

Yleisradio julkaisi vuonna 2009 keskustalaisesta Nuorisosäätiöstä kuohuttavan jutun, jossa väitettiin Vanhasen ottaneen lahjuksina vastaan rakennustarvikkeita. Vanhanen kiisti väitteen ja rakennuslehti kävi myös etsimässä "tuppeensahattua" puuta Vanhasen kotoa - tuloksetta. Jos Korhosta uskoo, kaikkea ei ole vielä kerrottu. 

"Lautakasan olen siirtänyt ensi vuoden kirjaan Hyvä veli", hän kirjoittaa.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.