Mainos

Kommentti: "Kremlologien" kokoontumisajot – suomalainen keskustelumalli

Muistattehan, miten neuvostojohto kerääntyi Kremlin muurille tervehtimään panssariparaatia.

Siitä kuvasta, missä järjestyksessä vanhat äijät käsiään heiluttivat, monet kremlologit lännessä vetivät huikeita johtopäätöksiä Kremlin sisäisestä valtataistelusta.

Ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu (turpo) Suomessa on ollut aina merkkien lukua. Kremlologiaa.

Yksi lukutaidon näyte jokaisen presidentinvierailun viimeisenä päivänä Moskovassa oli yhteinen kommunikea.

Tiedonantajan Jaakko Laakso laski pilkunpaikat ja sen, kuinka monta kertaa YYA-sopimus mainittiin tekstissä.

Auta armias, jos jotakin oli tekstissä muuttunut!

Laakso järjesti oman epämuodollisen tiedotustilaisuuden vierailua seuranneille toimittajille. Ja sopulit olivat kuin vahaa Laakson käsittelyssä.

Ei mitään jännityskirjallisuutta

Kremlologeilla oli jälleen torstaina kokoontumisajot, kun Sauli Niinistö piti yhtä linjapuhettaan.

Vähän oli väsähtänyt tunnelma, kun puheessa ei ollut uutisia.

Niinistö meni paljastamaan vielä heti puheensa alussa, ettei turpo-selonteon ruotiminen välttämättä kuulu jännityskirjallisuuden genreen.

Syyllistäminen ja ylitulkinta

Jo ennen puhetta aloitettiin syyllistäminen.

Puolustusministeri Carl Haglund vedettiin löysään hirteen, kun tämä oli erehtynyt mainitsemaan, että jossain visiossa pohjoismaisen sotakaluston jakamisen toisessa päässä saattaa olla puolustusliitto Ruotsin kanssa....... mutta että siitä on liian aikaista puhua.

Kauheata. Tällaista epäortodoksista ajatusta ei olisi puolustusministerin pitänyt sanoa.

Siitä seurasi, että kun Haglund keskusteli presidentin kanssa - se tulkittiin, että Niinistö ripitti puolustusministeriä. Nolona Haglund yritti selittää, että "olimme asiasta samaa mieltä", ettei puolustusliitto ole näköpiirissä.

Faktat eivät kiinnosta ketään

Ruotsin puolustusvoimain komentaja Sverker Göransson aiheutti pienen rytmihäiriön turpokeskustelijoille mainitsemalla, että Ruotsin puolustus kestäisi massiivista hyökkäystä korkeintaan viikon.

Rytmihäiriö meni äkkiä ohi, kun huomattiin, että Göranssonin motiivi puheilleen oli saada armeijalle rahaa.

Mikä helpotuksen huokaus! Rahanhimossaanhan se vain puhuu.

Sen jälkeen ketään ei kiinnostanut, oliko komentajan arvio oikea vai ei.

Ruotsalainen kansanedustaja Stellan Bojerud pani vielä paremmaksi. "On epäselvää, pystyisikö armeija puolustamaan Arlandan lentokenttää niin kauan, että CNN:n kameraryhmä ehtii laskeutua ja hallitus paeta",

"Naton mentävä aukko"

Kuten tunnettua kansa vastustaa Nato-jäsenyyttä, mutta kumppanuus kelpaa.

Niinistö vakuutti torstaina, "ettei turvallisuudessamme ole nyt Nato-jäsenyyden kokoista aukkoa".

– Emme aitaa itseämme ulos muuttuvasta maailmasta.

Toden totta, viimeisen vuoden aikana sanaparia Nato-optio ei ole juuri käytetty Suomessa. Ehkä se on pannassa.

Vielä Ahtisaaren-Lipposen aikana tuollainen aukko löytyi.

"Ei kertakaikkiaan käy"

Sekä Suomi että Ruotsi kokevat olevansa Naton porstuassa, vähän niin kuin avoliitossa.

Naton pääsihteeri Fogh Rasmussen valisti Sälenissä ruotsalaisia:

– Ruotsalaisten on tärkeä ymmärtää että jäsenyyden ja ei-jäsenyyden välillä on eroja.

– Kukaan ei voi olla Naton ulkopuolella ja samalla nauttia Naton eduista.

– Se ei kertakaikkiaan käy.

"Kova patu tämä Niinistö"

"Kremlologien" huippuja on yhä emeritusprofessori Osmo Apunen.

Aamulehden blogissa Apunen summaa huomioita Niinistön puheesta.

Niinistön huomautukseen, että yhteisistä materiaalihankinnoista olisi pitkä loikka Suomen ja Ruotsin puolustusliittoon Apunen:

– "Olisi". Jäämme nyt jännittyneenä odottamaan, onko se loikka tarkoitus ottaa vai ei.

– Kaikki mahdollisuudet pidetään avoimena. Se tarkoittaa että tähän ei jäädä!

– On se kova patu tämä Niinistö: Koko maata puolustetaan, kaikissa oloissa, itse. Sitä ei edes Mannerheim uskaltanut aikanaan luvata.

Blogi kuivui tyhjiin

Turpo-keskustelun varsinaiset entusiastit avasivat vuosi sitten uuden SMK-blogin, josta toivottiin uutta keskustelufoorumia..

Toisin kävi. Blogia ollaan rahan puutteessa nyt sulkemassa.

Ketään ei oikein kiinnostanut.

Professori Hiski Haukkala kuvailee suomalaisen turvallisuuspoliittisen keskustelun helmasyntejä:

– Sisäänpäin kääntyneisyys, konsensusperinne, asiantuntijakultti, puoluepolitiikasta kumpuava taipumus polarisaatioon, omalle kuorolle saarnaaminen....

Eikä kokoontumisajoistakaan jäänyt jälkipolville paljon kommentoitavaa.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.