Mainos

Kommentti: Raakaa touhua suomalaismetsissä

Salametsästys liitetään yleensä tiikereihin, elefantteihin tai muihin viidakon eksoottisiin ja söpöihin lajeihin. Höpö höpö, ihan on riittävästi kotimaistakin tuotantoa.

On ihan turha enää kainostella tätä asiaa. Suomen metsissä tapahtuu joka päivä rikoksia. Ne ovat metsästysrikoksia tai törkeitä metsästysrikoksia.

Salametsästys surettaa meistä lähes jokaista. Koskettaa ja kouraisee. Mutta kun ne viidakot ja savannit ovat siellä kaukana jossain, niin meille on tullut tässä asiassa paha harha. Salametsästys on myös suomalainen ilmiö ja tänä päivänä erittäin raaka ilmiö.

Uusi teknologia on tehnyt salametsästyksestä paljon helpompaa kuin aiemmin. Riistakamerat, jäljityslaitteet ja esimerkiksi koiran tehokas käyttö ovat tuoneet salametsästykseen uusia piirteitä, jotka lisäävät innostusta seikkailuun. Siis niillä, jotka siitä saavat kiksejä. Tappamaan tullaan satojen kilometrienkin päästä. Läheskään aina ei ole kyse paikallisista henkilöistä, ei todellakaan.

Ennen vanhaan suden salakaatoon tarvittiin hyvät läskileivät, tilkka viinaa lämmikkeeksi, paljon lippusiimaa - ja mikä tärkeintä LUNTA. Enää ei tarvita lunta. Sutta voidaan helposti jäljittää myös sulan maan aikana koiralla. Jos sattuu olemaan lunta, suden voi ajaa hengiltä vaikkapa moottorikelkalla.

Suomessa on vähintään satoja joutilaita nuoria ja keski-ikäisiä miehiä, jotka jäljittävät riistaa, petoja ja lintuja joka ikinen päivä vuoden ympäriinsä. Osan he käyttävät ravinnoksi, mutta vain osan. Tärkeintä on tappamisvietin tyydyttäminen. Sitä voi verrata pelihimoon tai viinan himoon. Tästä ei vain puhuta.

Maastosta löytyy koloja, joihin saaliseläin on vain polkaista pois silmistä ja rynnätty seuraavan saaliin kimppuun. Polkaistu mättääseen, kuten alan termi kuuluu.

Noin 10 vuotta sitten keskisessä Suomessa paljastui useita laajoja salametsästysrikoksia, jotka omalta osaltaan johtivat törkeän metsästysrikoksen määrittelyyn laissa. Tuolloin paljastuneissa rikoksissa oli useimmiten kysymys taloudellisen hyödyn tavoittelusta - siis hirvenlihasta, karhun kielestä, tassulihoista tai siitinluusta, joskus lintupaistista.

Nyt salametsästys on mennyt raakalaismaiseksi tappamiseksi ja addiktoituneeksi verenhimoksi, jossa tekniikan uudet mahdollisuudet vain lisäävät adrenaliinin ja testosteronin erityistä. Tästä olen huolissani, koska se on sairasta.

Julkisuudessa ovat nyt voimakkaasti esillä susiin kohdistuneet rikokset Perhossa ja Sonkajärvellä. Ne liittyvät kuitenkin enemmän perinteiseen petovihaan. Se kumpuaa pettymyksestä kansallisen päätöksenteon menetykseen lupa-asioissa tai vähän keinotekoiseen väitteeseen saaliskilpailusta ihmisen ja pedon välillä. Petoviha kumpuaa myös erittäin merkittävästä uhasta metsästyskoirille ja koko koiraharrastukselle. Sitä pitäisi ymmärtää enemmän.

Tämä osa salametsästyksestä - tai paremminkin kansalaistottelemattomuudesta - saa sympatiaa myös paikalliselta väestöltä. Se on hiljaista hyväksyntää ,johon liittyy se, että asioista ei kylillä paljon huudella, ei ainakaan vieraille. Se on myös sitä, että ilmiantajien elämä tehdään jo ennakolta vaikeaksi. Yhteisön paine on kova. Muistutetaan, että elämä voi mennä hankalaksi jos salametsästäjiä käräytellään.

Esimerkiksi Iisalmen poliisi sanoi suoraan, että osa väestöstä ei katso hyvällä ilmiantajia. Varsinaista uhkailua poliisi ei ole nyt Ylä-Savossa dokumentoinut, mutta sitäkin tapahtuu eri asteissa. Osa on kertonut siitä minullekin lähdesuojaan vedoten.

Yhteiskunta on saanut kuriin monia rikollisuuden muotoja. Tai oikeastaan niin, että monista asioista on tehty sivistyneesti yhteiskuntakelvottomia. Esimerkiksi kiusaamista on kitketty kaikilla yhteiskunnan tasoilla ja siitä on tehty ei-hyväksyttävää. Suomalaisessa metsäluonnossa tapahtuu kauheita asioita, joihin olisi myös herättävä. Kotieläinten oikeudet jo tunnustetaan, metsäneläimillä menee paljon huonommin.

Salametsästystä on siis ainakin kolmea eri sorttia. Perinteinen petoviha, taloudellisen hyödyn hakeminen ja puhdas tappaminen. Viimeksi mainittu on uusi ilmiö. Se on kuvottavinta, mutta asiaa ei tunneta.

Salametsästys syö laillisen metsästysharrastuksen mainetta. Järjestäytynyt riistaväki on sanoutunut jyrkästi irti salametsästyksestä. Tunnen satoja metsästyksen harrastajia ja minua surettaa heidän puolestaan miten tämä holtittomuus pilaa heidän harrastuksen, ammatin ja usein myös henkilösuhteet.

Rehellisten metsästäjien - joita valtaosa on - pitäisi kuitenkin olla vielä tomerampia tässä asiassa. Ilmiantoja tarvitaan selvästi enemmän. On uskallettava puuttua tähän asiaan.

Sonkajärvellä metsästysrikoksesta epäiltynä on henkilö, joka oli paikallisen riistanhoitoyhdistyksen hallituksen jäsen. Toinen henkilö osallistui ensin riistanhoitotyönä ilvesten laskentaan, mutta palasi sitten paikalle tappamaan emän ja pennun kun laskenta oli tehty. Tällaiset miehet pilaavat satojen tuhansien rehellisten harrastajien maineen, ja pahasti.

On merkkejä eri puolilta maata, että riistahallinnossa on mukana laittomuuksia läpi sormien katsovia ihmisiä. He voivat esimerkiksi manipuloida paikallisesti yleistä mielipidettä tai välittää jopa arkaluonteisia kantatietoja niille, joilla tietoihin ei muuten olisi pääsyä. Lienee selvää, että tällaiset koijarit olisi saatava pois johtopaikoilta. Yrityselämässä tämä olisi kestämätön maineenmenetyksen tie.

Pohjois-Savossa aloitetaan tänä keväänä metsänvartijakoulutus, jossa metsästysseurojen omat kodinturvajoukot yrittävät saada villiä menoa ruotuun. Se on hyvä ryhtiliike ja saisi yleistyä muuallekin. Mutta minä ymmärrän hyvin, että paineet ovat hirmuiset pienillä paikkakunnilla. Siellä moni on kuullut, että olisi parempi pitää turpa kiinni. Muistutetaan, että sullahan on se koirakin. Joskus vihjaillaan perheen turvallisuudesta.

Eikö tämä ole jo villin lännen touhua. Salliiko suomalainen yhteiskunta enää missään muualla tällaista toimintaa kuin metsissä ja erämaissa.

Jutusta on poistettu kommentointimahdollisuus epäasiallisen palautteen vuoksi.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.