Mainos

Kommentti: Virkamiehet lymyilevät ministerin selän takana

Kun toimittajat saapuivat eilen puoliltapäivin valtiovarainministeriön taustatilaisuuteen, kaikkia vähän hymyilytti.

Samalla ovenavauksella ministeriöön asteli myös vapaa toimittaja, teatterintekijä Jari Hanska, jonka “luottamuspulan” takia saama porttikielto tilaisuuteen oli noussut kuumaksi puheenaiheeksi. Lopulta porttikielto oli kuitenkin peruttu ja kaikki toimittajat olivat tervetulleita.

STT-Lehtikuvan kuvaaja räpsi kuvia kokoushuoneessa toimittajista ja viestintäjohtaja Liinu Lehdosta. Kuvaus kiellettiin, kun virkamiehet Harry Leinonen, Armi Taipale, Annina Tanhuanpää ja Tuomas Saarenheimo tuotiin huoneeseen. 

Kun kuvaaja oli häädetty pois, esitimme muutaman toimittajan voimin toivomuksen, että tilaisuuden luonne olisi sittenkin avoin. Olihan esitys jo lähtenyt lausuntokierrokselle ja asiasta oli käyty kovaa keskustelua viime viikot. Hetken keskusteltuamme ministeriön linjaksi selvisi se, että kaikkea sanottua saisi käyttää julkisuudessa, mutta lähteeksi voisi mainita vain valtiovarainministeriön. Toimittajat eivät saisi yksilöidä, kuka paikalla olleista virkamiehistä sanoi minkäkin kommentin. Tätä perusteltiin epäselvästi asian poliittisella luonteella ja tulenarkuudella. Haastatteluja voisi kuulemma saada joskus myöhemmin, kun tilanne on sopivampi.

Taustatilaisuudet ovat sinänsä tavallisia. Yleensä käsite tarkoittaa sitä, että tilaisuudessa perehdytetään toimittajia eri asioihin, mutta niistä ei suoraan tehdä juttuja. Harvoin sentään toimittajat taustatilaisuuksiin erityisesti tunkevat. Tyypillisemmin niiden järjestäjät taistelevat huomiosta ja soittelevat perään, jos ilmoittautumista tilaisuuteen ei kuulu.

Taustatilaisuuksia järjestetään muun muassa silloin, kun halutaan lobata toimittajia oman näkemyksen puolelle. Tuolloin puhutaan vapaammin ja suljettujen ovien takana voi kritisoida kovasanaisesti vastakkaisella kannalla olevia ihmisiä. Tilaisuuden järjestäjä saattaa toivoa, että toimittaja ottaisi arviot omaan suuhunsa seuraavassa kolumnissaan. Joskus halutaan tuoda arkaluonteisia, mutta yhteiskunnallisesti merkittäviä asioita yleisön tietoon, mutta sitä ei uskalleta tehdä omalla nimellä.

Muitakin syitä on, osa ihan inhimillisiä. Mediassa esiintyminen voi jännittää ja puhuminen on vapautuneempaa, kun ei tarvitse koko ajan miettiä, tuleeko joku oma lause sellaisenaan juttuun.

Taustatilaisuudet voivat kuitenkin olla sudenkuoppa, jos niiden tarkoitus on sitoa toimittaja “yhteiseen salaisuuteen”. Toimittajan tärkein tehtävä on välittää tietoa eteenpäin. Hyvin vähän on käyttöä sellaisella toimittajalla, joka tietää paljon kaikenlaista, mutta ei kerro tietojansa yleisölle. 

Onko tällaisen taustatilaisuuden luottamuksellisuudesta ehdottomasti pidettävä kiinni? Ei. Jos joku tieto on poikkeuksellisen merkittävä yhteiskunnallisesti, toimittajan suoranainen velvollisuus on tuoda se yleisön tietoon. Toki silloin toimitus ottaa riskin, että “yhteisten pelisääntöjen" muuttamisella on seurauksia: joku taho voi jatkossa suhtautua penseästi. Keinoon ei mielestäni kannata turvautua kuin poikkeuksellisissa tilanteissa ja ratkaisu on syytä perustella yleisölle. Journalismi ei kuitenkaan ole hyvän käytöksen kilpailu eikä toimittaja voi aina olla kiltti.

Eilisessä valtiovarainministeriön taustatilaisuudessa ei esitetty mitään sellaista, jota hallintarekisteriin perehtynyt toimittaja ei olisi jo kuullut pitkään lobatun hankkeen edetessä. En pysty jälkikäteen hahmottamaan ainuttakaan kommenttia, jonka yksilöiminen tietyn virkamiehen suuhun olisi ongelmallista mistään perustellusta näkökulmasta.

Erikoiselle vaatimukselle on vaikea keksiä muita perusteluita kuin se, että voimakkaasti kritisoitua hallintarekisterihanketta edistävät virkamiehet eivät halua tulla liitetyksi nimillään ja kuvillaan asiaan. He operoivat mieluummin taustalla ja antavat valtiovarainministeri Alexander Stubbin (kok.) selitellä asiaa julkisuudessa. Harmillisesti ministeri ei tunnu ymmärtävän, mistä puhuu. Hän esimerkiksi väitti haastattelussa kirkkain silmin, että osakeomistustiedot päivittyisivät nykyisin vain noin neljä kertaa vuodessa. Julkisuus paranisi jatkossa. Se ei ole totta. 

Olisi parempi, että ministeriön virkamiehet astuisivat reilusti esiin. He paitsi tuntevat hallintarekisterikiemurat hyvin, käyttävät myös kulisseissa merkittävää valtaa. Valta tuo mukanaan kritiikin – sen kestäminen kuuluu työnkuvaan.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.