Mainos

Kommentti: Pikkupuolueet viimeistä kertaa isojen pöydässä?

Se oli sitten Jyrki Kataisen (kok.) kuuden puolueen sekasikiöhallituksen viimeinen kehysriihi.

Ja Vasemmistoliitolle taatusti viimeinen - hyvin, hyvin pitkään aikaan.

Tämä lähtö muistetaan ikuisesti monissa poliittisissa piireissä. Vanha totuus on se, että hallituksesta on helppo lähteä, mutta sinne on erittäin vaikea palata. Häävi ennustaja ei tarvi olla, jos arvaa, ettei Paavo Arhinmäki (vas.) enää poliittisella urallaan mustan auton penkkejä kuluta.

Vasemmistoliitolle kyseessä oli nyt viimeinen mahdollisuus lähteä hallituksesta, jotta EU-vaaleissa ja vappupuheissa puolue voi esiintyä marttyyrinä ja köyhien puolustujana, joka nakattiin kovaotteisesta hallituksesta kylmästi kartanolle. Hallituksesta lähtöään puolue on uhkunut koko kolme vuotta, mikä panee tietenkin kysymyään, miksi siihen kannatti ylipäätään edes lähteä mukaan.

Viikonloppuna Vasemmistoliitto siunasi vielä sote-ratkaisun. Uskottavuuden nimissä sopii olettaa, että Vasemmistoliitto puolustaa esitystä myös oppositiossa.

Miten pitkälle kehysriihessä tehdyillä ratkaisulla sitten päästään, on herrassa, kuten sanonta kuuluu. Talous laahaa huolimatta hallituksen päätöksistä kuin umpityhjä kottikärryn rengas, veli venäläisen ja EU:n mahdolliset kauppaboikotit sotkevat suhdannekuvaa ja jos luottoluokitusaitokset heittävät kolmen A:n arvosanan roskiin, korkomenot paisuvat kuin nisutaikina.

Elokuun budjettiriihessä Kataisen otsalla saattaa olla nykyistäkin synkemmät rypyt, vaikka hallituksessa onkin jatkossa yksi riesa vähemmän.

Vihreät odottavat ydinvoimaratkaisua omissa hallituslinjauksissaan, mutta puolue saattaa hyvinkin päästä kuin koira veräjästä: Fennovoiman ydinvoimalahanke Pyhjäoelle saattaa kaatua venäläisomistukseen, merkkejä siitä on.

Kokoomuksen kansanedustaja, omiensakin syrjimä Eero Lehti tiivisti tilanteen eduskunnassa tiistaina sanomalla, että mitä tahansa kehysriihessä päätetään, päätökset tulevat kaksi vuotta liian myöhään.

Ei huono arvio.

Mutta palataan Vasemmistoliitoon ja hallitukseen jääneisiin pikkupuolueisiin; vihreisiin, kristillisiin ja Rkp:hen.

Nimittäin isot - tai nykyään keskisuuret - puolueet ovat kantapään kautta oppineet, että se sai olla laitimmainen kerta, kun yhden asian ympärille käpertyvät pikkupuoleet otetaan hallitukseen päätöksenteon riesaksi. Kokoomus ja SDP ovat saaneet tarpeekseen siitä, että pikkupuolueet esiintyvät hallituksen kuninkaina, mutta vastuunoton hetkillä niistä ei näy kuin takavalot.

Keskusta ja perussuomalaiset ovat puolestaan seuranneet menoa oppositiosta ja ottaneet opiksi: tätä virhettä ei toisteta.

Perussuomalaisten Timo Soinilla on vielä oma erikoisehto: ikuinen hallituspenkin kuluttaja Rkp ei mahdu Soinin kanssa samaan hallitukseen.

Nyt on vuosi aika seurata neljän keskisuuren puolueen kuhertelua ja poliittista nokkapokkaa ennen eduskuntavaaleja.

Kolme niistä tekee hallituksen, yksi jää oppositioon pikkupuolueiden seuraksi.

Siltä näyttää poliittinen pelipöytä nyt.

SDP:n puheenjohtajapeli on sitten toisen virren väärtti. Jutta Urpilainen (sd.) oli kehysriihessä jo "anttivankina", mutta nykytilanteessa SDP:n puheenjohtajan vaihtuminen Antti Rinteeseen (sd.) ei ehkä sittenkään tarkoittasi hallituksen kaatumista.

Saapa nähdä.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.