Mainos

Kuvat ja video: Helsingin unohdettu aavekylä - tuhoutuneita huviloita ja uskomaton menneisyys

Sisäänkäynti alueelle on lähes huomaamaton. Vauraan asuinalueen tie päättyy ja talon reunasta alkaa polku. Edessä on portti.

Portin jälkeen ylämäkeen aukeaa kapeahko polku, jonka ympärillä kasvaa tiheä ja synkkä metsä. Maasto nousee ylös, ympärillä on suuria kallioita.

Helsingin kaakkoiseen suurpiiriin kuuluvan 49. kaupunginosan pienin osa-alue näyttäytyy lähes pysähtyneenä ja sitä se myös on. Laajasalon saaren länsirannalla sijaitsee muutaman sadan ihmisen pientaloalue nimeltään Kaitalahti (Hålvik).

Pientaloalueelle johtaa yksi ainoa tie. Ollaan Kruunuvuoren kulmalla, Tullisaarensalmesta katsottuna kaakkoon.

Tie Kruunuvuoren (tunnetaan myös nimellä Kissinge) hylätylle huvila-alueelle on kapea ja suurten lehtopuiden ympäröimä. Ylämäkeä on kavuttava hyvän matkaa, eikä ränsistyneitä ja hylättyjä taloja näy kuin merelle päin.

Alue on suuruudeltaan 20 hehtaaria ja sen keskellä on komea Kruunuvuorenlampi. Paikka, jossa on talvisin luisteltu ja kesäisin uitu. Ympärillä on soista aluetta, lammen rannalla seisoo vanha pyykkikatos.

Rannoilta aukeaa upea näky Kruunuvuorenselälle, lähellä sijaitsee myös entinen öljysatama. Näkymä kalliolta on kiistatta yksi Helsingin upeimmista.



Paikan reunalla on ollut kaivostoimintaa jo 1700-luvulla ja siihen liittyviä onkaloita löytyy maastosta edelleen. Veden täyttämät kuopat ovat muistoja pienehköstä hopeaesiintymästä ja sen jälkeisestä toiminnasta.

Lammen kulmalla tie haarautuu; vasemmalle kääntyy rantaan suuntaava väylä mädäntyneine pitkospuineen, pääpolku taas johtaa varsinaiseen aavekylään. Vuosikymmeniä sitten polku on ollut autollekin soveltuva, ei enää.

Kruunuvuoren hylätty huvila-alue on monelle helsinkiläisellekin tuntematon paikka, mutta urbaaneja legendoja siitä liikkuu sitäkin enemmän. Varsinkin Laajasalossa elämänsä viettäneet tuntevat Kruunuvuoren tarinat ja ovat seuranneet sen hidasta kuolemaa jo vuosikymmeniä.

Mökkeilijöitä ei enää näy. Myös harrastajakuvaajat ovat vierailleet alueella taajaan. Onpa Kruunuvuoresta kirjoitettu upea kirjakin. Kesäisenä lauantaipäivänä polkuja pitkin käyskentelee enää muutama utelias, lapsiperhe istuu metsän siimeksessä eväsretkellä ja nauttii luonnosta.

Kruunuvuori on seissyt hylättynä jo vuosikymmeniä. Alueella sijaitsee puuhuviloita, jotka entisaikaan olivat Helsingin komeimpia. Nyt niistä on pystyssä enää muutamia, nekin vaivaisesti. Osa on palanut tai muuten vaan tuhoutunut.

Alueelle rakennettiin vuosisata sitten toinen toistaan hienompia aikansa edistyksellisimpiä puuluomuksia ja elämä Kruunuvuoressa oli varsinkin eliitin mieleen. Kesäparatiisi ajautui myöhemmin kaupunkisuunnittelun ja grynderibisneksen jalkoihin ja on sitä tavallaan edelleen.

Kovin kauaa huvilat tuskin enää pystyssä säilyvät, vaikka osalle on tehty suojelusuunnitelmakin. Alueelle nimittäin rakennetaan Kruunuvuoren kaupunginosa ja sieltä johtavan sillan rakennussuunnitelmiakin on puitu pitkään.

Soraääniäkin on kuultu, minkä seurauksena ainakin osa luonnosta säilytetään sellaisenaan. Huviloiden kohtalo on edelleen auki. Kunnostettavaksi niistä ei oikeastaan enää ole.

Mutta miksi Kruunuvuorelle kävi näin?

Alueen tarina sai alkunsa vuosisatoja sitten, mutta huvilaelämä siellä alkoi varsinaisesti vasta 1800-luvulla. Alue toki tunnettiin jo sitä ennen, kartoissa Kruunuvuoren kohdalla luki Kronberget.

Krimin sodan jälkimainingeissa alueelle pohdittiin rakennettavaksi linnoitus, olihan näköala paikasta esteetön ja sotilaallisessa mielessä strategisesti tärkeä. 1800-luvun puolivälissä Kruunuvuorelle nousi jo huviloita. Ensimmäinen asukas sinne saatiin 1887. Huvilat tosin jäivät sittemmin öljysataman alle ja purettiin hiljalleen. Enholmin huvila oli yksi ensimmäisistä.

Suurin tekijä Kruunuvuoren huvila-alueen kehityksessä oli Suomen kansakoulun isänä pidetyn Uno Cygnaeuksen pojan Johanin päätös: hän osti vaimoineen pienen huvilan paikasta kevättalvella 1902. Alue kuului vielä tuolloin Helsingin pitäjään (nyk. Vantaan kaupunki). Cygnaeukset rakastuivat paikkaan heti.

Vain muutamaa vuotta myöhemmin Cygnaeukset ostivat kaikkiaan yli 40 hehtaarin suuruisen huvila-alueen. Siellä jo asuneet asukkaat saivat pitää kiinteistönsä entiseen tapaan, mutta alue alkoi hiljalleen muotoutua varsinaiseksi kesäparatiisiksi. Kymmenvuotinen ajanjakso kului soljuen.

Vuoden 1913 kesä jäi kuitenkin avioparin ja heidän sukunsa viimeiseksi Kruunuvuoressa. Cygnaeukset päättivät myydä omistuksensa eteenpäin. Terveyskin reistaili. Muutama vuosi myöhemmin Cygnaeukset olivat molemmat menehtyneet. Kruunuvuoren alue sai ulkomaisen omistajan.



Saksalaisten aikakausi

Uusi omistaja oli alueen asukkaille ennestään tuttu. Saksalainen liikemies Albert Goldbeck-Löwe pisti tammikuun pakkasissa 1913 nimensä kauppapaperiin. Suku omisti jo aiemmin alueelta Kissinge-nimisen huvilan. Nimensä se sai Albert Goldbeck-Löwen yrityksestä. Alkoi Kruunuvuoren kulta-aika. Paikkaa alettiin yleisesti kutsua Kissingeksi.

Kauppaneuvos Goldbeck-Löwe oli seuramies henkeen ja vereen sekä suuri Suomen ystävä. Rakennuksia nousi lisää ja alue kukoisti. Elämä Kruunuvuoressa oli jälleen vakaalla pohjalla ja taloista pidettiin hyvää huolta. Liikemies teki Helsingissä bisneksiä ja liikkui Kruunuvuoreen vesiteitse, olihan tuohon aikaan laivojen reittiliikenne vilkasta. Kruunuvuoreen ei juuri muuten kannattanut edes kulkea, sillä maanteitse reitti oli hidas.

Sotatoimet sotkivat kuitenkin saksalaisen suunnitelmat. Eräänä aamuna Kruunuvuoren rantakallioon kiinnittäytyi saksalainen torpedoveneiden emäalus, se naamioitiin asiaan kuuluvasti.

Hetkeä myöhemmin oltiin jo sodassa ja Goldbeck-Löwen perhe oli pakotettu muuttamaan Ruotsiin, myöhemmin myös liikemies itse seurasi perässä. Paluun hän teki keväällä 1918, mutta Euroopassa elettiin edelleen suurta murrosvaihetta. Venäjän aikakausi Suomessa oli ohi ja ensimmäinen maailmansota päättymässä tulevana syksynä.

Vuosikymmenet vaihtuivat ja Kruunuvuoressa vietettiin upeita kesiä peräjälkeen. Aikakausi Kruunuvuoressa jatkui aina siihen saakka, kunnes Saksa hävisi toisen maailmansodan.

Kommunistien aikakausi

Sodan jälkeen kaikki muuttui. Saksan rajojen ulkopuolella olevat saksalaisten omistukset pistettiin takavarikkoon. Sitä varten perustettiin Suomessakin erityinen Ulkomaalaisen omaisuuden hoitokunta. Goldbeck-Löwen omistama Kruunuvuori siirtyi uudelle omistajalle. Sen mahtipontinen nimi kuului: Sosialististen neuvostotasavaltojen liiton Suomen kaupallinen edustusto. Huviloilla alkoi kommunistinen aikakausi. Oli uusien asukkaiden vuoro, joista suurin osa muodostui SKP:n ihmisistä.

Vajaan kymmenen vuoden ajan Kruunuvuoren metsiköiden siimeksessä vietettiin rentoa elämää. Viini virtasi ja mahorkka paloi. Poliittisesti aktiivinen aikakausi näkyi myös Kruunuvuoressa, sillä uuden saaritoimikunnan myötä mökkiläisiä virtasi huviloille aiempaa enemmän. Puolueen avainhenkilöt saunoivat paikassa aktiivisesti ja muutenkin puolueväki piti huolta huviloista, sen mitä ajan henkeen kuului. Tarinoiden mukaan lammen rannassa oli pitkään hylättynä vanha neuvostovalmisteinen auto, joka sai hajota rauhassa. Huvila-alueella vietettiin myös villiä hippielämää ja taloissa vieraili paljon vasemmistoväkeä.

Kaikkein tunnetuin vieras Kruunuvuorella nähtiin vuonna 1952. Itse juoksijasuuruus Emil Zatopek vieraili Helsingin olympialaisten yhteydessä ja antoi jopa näytteen lentävästä askeleestaan kiertämällä lammen.

Kruunuvuorta odotti kuitenkin jo uusi käänne, ehkä se kaikkein kuolettavin.

Liikemies ostaa Kruunuvuoren

Heinäkuussa 1955 Neuvostoliitto oli rakentamassa Helsingin Kulttuuritaloa ja väitteiden mukaan tarvitsi investointiin rahaa. Kruunuvuori päätettiin myydä liikemies Aarne Aarniolle (1917-2013). Vajaan 20 hehtaarin alue myytiin rakennuksineen. Myyntihinta oli 47 miljoonaa markkaa. Kesänviettoon tottuneet kommunistit ja muu väki sai lähtökäskyn. Itkukin tuli.

Aarniolla oli Kruunuvuorta varten suunnitelma. Lähiö. Liikemies oli sodanjälkeisessä Suomessa merkittävä tekijä ja tunnettu hahmo, myöhemmin myös vuorineuvos. Kruunuvuoren lisäksi hän rakennutti yrityksensä kautta monia Helsingin asuinalueita.

Tonttikaupalla ja rakennustoiminnalla oli siihen aikaan suuri potentiaali ja investointi vaikutti hyvältä. Pieni siivu alueesta lohkaistiin hetimiten öljysatamaa varten. Ostajana oli Shell. Varsinaisesta huvila-alueesta tehtiin arkkitehtitoimiston toimesta suunnitelma: se piti sisällään yli 650 asuntoa ja melkoisen vision merenranta-alueesta.

Helsingin kaupunki ei kuitenkaan lämmennyt ajatukselle ja suunnitelma jäi torsoksi. Alue jäi vuodesta 1968 alkaen oman onnensa nojaan. Huvilat olivat pääsääntöisesti Aarnion yrityksen hallussa ja niiden asukkaat yritykseen liittyväisiä.

Kädenvääntöä käytiin useamman kerran Helsingin kaupungin kanssa, mutta kaava ei mennyt läpi. Rakennusbisneksen varjopuoli tuli Aarniolle tutuksi, eikä alkuperäistä hyötysuunnitelmaa saatu toteutettua. Vuodesta 1986 alkaen Aarnio keskittyi myös Lohjan Kirkniemen kartanon kunnostukseen, paikkaan jonka omisti aikoinaan marsalkka Mannerheim.

Viimeisen kerran Aarnio ehdotti kaavoitusta Kruunuvuoreen vuosituhannen vaihteen tienoilla, mutta vastaus oli sama kuin aiemmin. Samalla rakennusvalvontavirasto penäsi Aarniolta suunnitelmia huviloiden kunnostamisesta, olihan niistä moni edelleen jossain määrin asumiskelpoisia.

Huvila-alue oli kuitenkin käytännössä kuollut. 2000-luvulla viimeisetkin huvilat ovat tyhjentyneet yhtä lukuun ottamatta. Suurin osa on viimeisen parin vuoden aikana kauttaaltaan tuhoutuneet, osassa on runko jäljellä.

Nykypäivä

Kaupunkisuunnitteluvirasto kertoo verkkosivuillaan, että Kruunuvuoren suunnitelmat ja työt ovat jo pitkällä. Keväisenä päivänä Kruunuvuoren siimeksessä sitä ei vielä huomaa, mutta hieman kauempana tilanne on jo toinen. Asunto-osakeyhtiöitä on jo perustettu, työt ovat pitkällä ja suuret rakennusyhtiöt rakentavat alueelle taloja.

TÄSTÄ ON KYSE

  • Työmaa on käynnissä Kruunuvuorenrannan asuinalueella. Tällä hetkellä rakennetaan Varisluodonlahden ja Haakoninlahden väliin jäävälle alueelle.
  • Rakenteilla on vajaat 1000 asuntoa. Tarkemmat paikat ovat Gunillankallio ja Borgströminmäki, jotka sijaitsevat huvila-alueen eteläpuolella. Paikalla sijaitsi aiemmin muun muassa öljysatama, muu osa on ollut metsää.
  • Projekti etenee nopeasti, sillä ensimmäiset asukkaat muuttavat paikkaan vielä tämän vuoden aikana.
  • Paikasta itään sijaitsee Stansvikin kartano.
  • Mahdollinen silta nousisi huvila-alueen välittömään läheisyyteen, mutta päätöksenteko sen osalta on yhä kesken.
  • Lähteet: Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta ja HS (16.3.2015, Kaupunki A19-20)

Kruunuvuorenrannan kaupunginosa käsittää peräti kahdeksan osa-aluetta. Asukkaita sinne tulee noin 11 000. Alueen pohjoisosa on suunniteltu jätettäväksi luonnontilaiseksi luonnonsuojelualueeksi, mutta alueelle nousee muun muassa suurehkoja kerrostaloja, kalliorinteeseen taas nousee pienemmän mittakaavan terassimaisia taloja.

Rakentaminen entisen öljysataman alueella on jo ohittanut infravaiheen. Kokonaisuudessaan alueen rakennusprojektille on varattu noin kolmasosa 143 hehtaarin alueesta, loput on suunniteltu virkistyskäyttöön. Sillan osalta lopullinen päätös on edelleen tekemättä, Kruunuvuoren huvila-alueen tarina sen alkuperäisessä muodossa on päättynyt.

Pääasiallinen lähde: Kruunuvuori - Unohdettujen huviloiden tarina (Helsingin kaupunginmuseo 2013).

Muut lähteet: Helsingin kaupungin ”Uutta Helsinkiä” esitteet, verkkosivut ja julkaisut, Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan esityslistat, rantapallo.fi, Kruunuvuoren hylätyt huvilat -Facebook-ryhmä, kansanuutiset.fi, Kansallisbiografian verkkojulkaisu.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.