Mainos

KUVAT: Suomalaisretkikunta vietti 3 kuukautta Etelämantereella - perinnejoulu karun arjen keskellä

13-henkinen suomalaisretkikunta palasi eilen liki kolmen kuukauden pituiselta tutkimusmatkaltaan Etelämantereelta.

Kesäisen, yöttömän Etelämantereen taakse jättäneet tutkijat odottelevat nyt kotiin konttia, joka sisältää muun muassa yli 200 kiloa jää- ja luminäytteitä.

Retkikunnan johtaja, erikoissuunnittelija Petri Heinonen kertoo uusista biologisista tutkimuksista jäätikköjärvissä. Kesäisin sulana olevissa vesissä elää muun muassa rataseläimiä ja karhukaisia.

Etelämantereella toteutettiin myös laajaa meteorologista hanketta.

– Nämä nimenomaan ovat niitä, joista hyötyy ihan tavallinen ihminen. Tutkimustulokset auttavat sään ennustamisessa ja mallintamisessa, Heinonen kertoo.

Retkikunta koostui eri ikäisistä miehistä ja naisista, äideistä ja isistä. Etelämantereella ollaan ääriolosuhteissa monessa suhteessa.

– Sieltä ei pääse pois, ellei joku tule hakemaan. Lähin asemapaikka, jossa on muita ihmisiä on 350 kilometrin päässä. Sinne ajaminen telakuorma-autolla kestää kuusi vuorokautta. Ajoittain tuuleet yltyivät 35 metriin sekunnissa, jolloin ulkona kaatuu tuulen voimasta. Päivät ovat rankkoja, sillä aurinko ei laske ja silloin tulee helposti unohdettua levätä. Heinonen listaa.

Eikä asemalla ole esimerkiksi Skype-yhteyttä, jolla voisi ottaa videopuhelun läheisilleen kotiin. Asemalla ei ole edes nettiyhteyttä.

Asemalla työskennellään kuutena päivänä viikossa. Sunnuntaisin on lepopäivä. Tarkka päivärytmi auttaa rutiineissa. 

– Herätys on 7.30 ja kello 8.00 syödään aamiainen. Työskentely jatkuu pitkään iltapäivään ja sitten alkavat saunavuorot.

250 neliömetrin kokoisessa päärakennuksessa on sauna ja se on kovassa käytössä. Sauna lämmitetään päivittäin.

– Tänä vuonna meillä oli seinällä kalenteri, johon jokainen sai merkata, mitä vapaa-ajan ohjelmaa oli toivonut. Siellä oli muun muassa leffojen katselua ja lautapelejä. Osa kävi myös lenkkeilemässä jäätiköllä, Heinonen kertoo.

– Ja olihan meillä elokuvafestivaalitkin.

Marras-tammikuu on parasta aikaa tutkimuksen kannalta, koska silloin Etelämantereella on kesä. Tähän ajanjaksoon mahtuu myös joulu, joka sekin noudattelee perinteitä.

– Aamulla syömme riisipuuron ja sen jälkeen katsomme Lumiukko-animaation. Sitten tehdään vähän töitä, leivotaan pipareita ja torttuja. Jouluillallinen koostuu perinteistä suomalaisista jouluruuista.

– Arvaappa miltä maistuu kuivatuista aineksista tehty rosolli? No se on ihan älyttömän hyvää, Heinonen naurahtaa.

900 kiloa ruokaa

– Vajaaksi kolmeksi kuukaudeksi Aboalle kuljetetaan Suomesta mm. kuivattua perunaa, porkkanaa ja lanttua. 

– Retkikunnassa on mukana kokki.

– Liha ja kala hankitaan pakasteina Kapkaupungista. Ainoat niin sanotut tuoretuotteet ovat kananmunat ja voi.

– Juomavesi sulatetaan lumesta tai sitten se kairataan läheisestä jäätikön alaisesta järvestä. Vesi on niin puhdasta, että siihen on sekoitettava elektrolyyttejä tableteista, muuten se ei vie janoa.

Petri Heinonen on ollut Etelämantereen Aboa-tutkimusasemalla useaan otteeseen. Viime jouluna tuli täyteen 2 vuotta. Siis jos jokainen Heinosen Aboalla vietettämä jakso laitettaisiin peräkkäin, syntyisi siitä kaksi vuotta.

– Se on aika jännä tunne, kun sinne palaa. Kaikki on niillä sijoillaan, kuin mihin ne viime kerralla jäi. Punkan ylähyllyltä voi nostaa kirjan ja jatkaa merkin kohdalta lukemista taas, Heinonen naurahtaa.

Heinonen puhuu reissusta leppoisaan tahtiin. Hän ei ole koskaan pelännyt Etelämantereella. Sen verran kova koettelemus kuukausien työrupeama Etelämantereella on, että ensikertalainen joutuu käymään työpsykologiset keskustelut ennen reissua. Myös yli 45-vuotiaat joutuvat tarkempaan terveystarkastukseen.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.