Mainos

Lasten leikit liian aikuismaisia

Lasten leikit ovat muuttuneet yhä enemmän perinteisistä pihaleikeistä aikuisten elämää matkiviin leikkeihin. Mallit 90-luvun leikkeihin tulevat televisiosarjoista sekä aikuisten ohjaamista peleistä, joissa korostuu tarve kilpailla.

Tiedot käyvät ilmi tutkija Marjatta Kallialan tuoreesta väitöskirjasta, joka tarkastetaan tänään Helsingin yliopistolla. Kalliala on tutkinut väitöskirjassaan "Enkeliprinsessa ja itsari liukumäessä" 6-vuotiaiden helsinkiläisten päiväkotilasten leikkejä vuonna 1995. Hän on tutkimuksessaan vertaillut 90-luvun leikkejä 50-luvun leikkeihin.

Barbie on korvannut vauvanuket

Tutkijan mukaan tyttöjen leikit ja poikien leikit ovat selkeästi erilaisia. Tytöt ovat kiinnostuneita ihmissuhteista ja leikkivät parisuhdeleikkejä. Pojat puolestaan leikkivät taisteluleikkejä ja matkivat huippujääkiekkoilijoiden pelejä. Kallialan mielestä lapset elävät nykyään liikaa median mallin mukaisessa aikuisten maailmassa, jolloin lapsen aika omille mielikuvitusleikeille jää liian vähäiseksi. Hänen tutkimuksessaan on esimerkki tyttöjen leikistä, jossa miehen ja naisen rakkaussuhde ajautuu riitaan, jonka jälkeen mies hyppää vesiputoukseen ja tekee itsemurhan. -Tyttöjen mielestä nukkeleikit ovat liian "lällyjä", mikä osoittaa, että hoiva ei ole enää arvostettua. Nuket tosin on korvattu eläimillä. Kotileikkejä leikitään esimerkiksi kilpikonnilla, Kalliala sanoo. Hänen mukaansa tyttöjen leikeissä korostuu tunteenomainen puhe. Pojat puhuvat toiminnan kautta esimerkiksi autoista ja taisteluista.

Selkeät rajat puuttuvat

Kalliala puhuu tutkimuksessaan epäröimättömästä 50-luvusta, jolloin lapsille oli asetettu selkeät käytännön elämän rajat. Vastakohtana hänen työssään on epäröivä 90-luku, jolloin lapselle ei anneta selkeitä rajoja, vaan annetaan heidän itse valita. -50-luvun tiukan kasvatuksen riski oli, että lapsi saattoi jäädä ahtaalle, eikä häntä kuunneltu tarpeeksi. 90-luvun kasvatus voi puolestaan tehdä lapsista epävarmoja ja turvattomia, koska heille helposti asetetaan liikaa omaa vastuuta. Aikuisetkaan eivät enää välttämättä tiedä, missä rajojen tulisi olla, puhuu Kalliala. Kallialan mielestä päiväkoti on lapselle keinotekoinen ympäristö, jonka kehittäminen on aikuisten vastuulla. -Päiväkodit ovat mielestäni liian steriilejä. Niistä tulisi tehdä rehevämpiä leikkiympäristöjä ja virikkeellisiä paikkoja oppia. Kallialan mukaan lapsille pitää antaa mahdollisuus luoda oma satujen ja tarinoiden maailma, jotta lapsista kasvaa rohkeampia ja toiveikkaampia. -Aikuisten elämässä on hyvä pitää myös salaisuuksia. Esimerkiksi avoimen seksuaalisuuden korostaminen yhteiskunnassa näkyy valitettavasti lasten leikeissä.

Liikaa kilpailua

Kalliala puhuu myös kilpailun ylikorostamisesta. Hänen mielestään aikuiset tuovat lasten maailmaan liikaa kilpailua. Pojat viedään mukaan joukkuepeleihin, joissa kilpailu korostuu. Tyttöjen maailmassa kilpailu on hänen mukaansa erilaista ja sitä esiintyy vähemmän. Tytöt saattavat esimerkiksi kilpailla hiusten kasvattamisesta. Tämä heijastuu tyttöjen unelmiin omasta tulevaisuudestaan. He haluavat mieluiten malleiksi tai iskelmätähdiksi. -Tutkimuksestani selvinneen paradoksin mukaan lasten maailmassa on samalla liikaa ja liian vähän aikuisten esikuvia. Toisaalta aikuisten maailma tunkeutuu liian varhain lasten elämään ja toisaalta lapset joutuvat itsenäistymään ja aikuistumaan liian varhain, koska vanhemmat ovat epävarmoja kasvattajia, Kalliala väittää. Kallialan mukaan vanhempien rooli eroaa 90-luvulla huomattavasti 50-luvun roolista. -Nykyisin vanhempien tulee olla vahvempia kasvattajia, koska heillä ei ole tukenaan perinteistä yhteisöä. Heidän tulisi omilta kiireiltään löytää aikaa olla lasten kanssa.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.