Mainos

Leipäjonosta tuohtunut asukas: Hurstin kanssa ei voi keskustella

Heikki Hurstin pyörittämä leipäjono Helsingin Kalliossa on kiristänyt lähistön asukkaiden hermoja jo pitkään. Vesa Silander asui vuosia samassa rapussa Hurstin ruuan- ja vaatteidenjakopisteen kanssa.

Reilu kuukausi sitten hän muutti pois täysin kyllästyneenä leipäjonon aiheuttamiin lieveilmiöihin. Joskus aggressiiviset henkilöt eivät Silanderin mukaan suostuneet tekemään tietä talon asukkaille.

– Siinä asuminen oli todella ahdistavaa ja epämukavaa. Aina kun jonoa oli, piti vältellä etuovesta kulkemista; jonosta ei vaan päässyt läpi. Varsinkin vanhukset joutuivat kiertämään kaukaa takaoven kautta, Silander sanoo.

Sisälle asti kuului Silanderin mukaan hirveä meteli ja meininki, ja porukat pyörivät Helsinginkadun ja Fleminginkadun kulmassa vahvassa humalassa. Päälle kuului Hurstin megafonilla kuuluttamia rukouksia.

– Kun tästä soitin, että voisiko tämän metelöinnin lopettaa, hän sanoi, että häntä ei voi kritisoida, koska hän on Jumalan asialla ja löi luurin korvaan, Silander moittii.

Silanderin mukaan kaikkein suurin ongelma on, että Hursti ei ole millään tavalla halukas keskustelemaan siitä, mitä häiriötä hänen toimintansa aiheuttaa talon asukkaille.

– Voin sanoa, että jos kysyy keneltä asukkaalta tahansa, niin kukaan ei ole köyhäinapua vastaan. Mutta kun Hursti ei suostu kuuntelemaan, miten toiminta häiritsee asukkaiden elämää, Silander sanoo.

Valittajat leimataan hirviöiksi

Silander painottaa useaan kertaan, että kukaan ei varmasti vastusta köyhien auttamista. Hän on itse ollut pitkäaikaistyöttömänä ja arvostaa Hurstin työtä ja sen perusajatusta. Hän on myös nähnyt talon asukkaita jonossa.

– Homma ei vain tuossa paikassa ja tuolla meiningillä valitettavasti toimi.

Naapureiden kanssa käytiin usein keskusteluja siitä, miten erityisesti jakopäivä häiritsee. Levottomuutta on kuitenkin joka päivä, jonon asiakkaat kun ovat Silanderin mukaan tottuneet pyörimään tuolla kulmalla.

Asukkaiden oloa on pahentanut se, että jos valittaa, leimataan kylmäsydämiseksi ja jopa hirviöksi. Talon asukkaita ei kuitenkaan ahdista itse jako, vaan sen toteutuspaikka ja -tapa. Leiriytyminen on lisääntynyt eikä toimintaa valvota kunnolla.

– Näin lähellä asutusta toimintaa ei saisi olla, vaan se pitäisi siirtää esimerkiksi Vallilan suuntaan, missä on teollisuusrakennuksia, eikä asuintaloja niin lähellä, Silander pohtii.

Hursti sai pääsiäisen jälkeen isännöitsijältä varoituksen. Silanderin mukaan tämä ei ollut ensimmäinen. Tiedot, että Hurstin toiminta siirrettäisiin pois saavat asukkaat huokaisemaan helpotuksesta.

– Ensimmäinen ajatus oli että vihdoinkin asialle tehdään jotain, Silander sanoo.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.