Mainos

Li Anderssonin nettikolumni: Sääntelytalkoot - kun norminpurkajat kohtasivat perustuslain

Suomen tuore pääministeri Juha Sipilä piti eilen ensimmäisen pääministerin ilmoituksensa normien purkamisesta. Aihevalinta ei yllättänyt, sillä turhan sääntelyn poistamisesta ja normien purkamisesta on viimeisten vuosien aikana puhuttu päättäjien toimesta lakkaamatta.

Aiheesta on muodostunut eräänlainen kestosuosikki syntipukiksi, kun määritellään kaikkien yhteiskunnallisten ongelmien alku ja juuri. 

Suomalaispoliitikkojen outo purkukiima

Suomalaisten poliitikkojen kiintyminen sääntelyn purkamiseen on hassua, sillä lainsäätäjien tehtävä muodostuu nimenomaan normien ja sääntelyn säätämisestä. Normit muodostavat perustan koko yhteiskunnan ja julkisen vallan toiminnalle.

Harvoin kuulee kenenkään sanovan, ettei lakeja, asetuksia ja hyvää hallintoa tarvita. Lakeja luodaan epäkohtia korjaamaan. Niitä muutetaan tarpeen tullen tai niitä voi tarpeettomina kumota kokonaan. Tämä on sitä normaalia lainsäädäntötyötä, johon niin hallituksen kuin eduskunnan tulisi keskittyä koko ajan.

Normit ovat myös tapa taata kansalaisille tietty palvelutaso ja varmistaa, että ihmisten perusoikeuksien toteutumisessa ei ole liian suuria paikkakuntakohtaisia eroja.

Siksi säädetään esimerkiksi hoitajamitoituksista päivähoidossa ja vanhuspalveluissa, toimeentulotukihakemusten enimmäiskäsittelyajoista ja hoitotakuusta. Palveluiden kohdalla ongelma on hyvin harvoin itse laatustandardin olemassaolo, vaan se, etteivät kunnat pysty tai riittävästi panosta velvoitteiden noudattamiseen.

Kansalaisten oikeusturvaa taataan säätelemällä esimerkiksi tietoturvasta ja henkilötietojen käsittelystä. Niin kansalaisten oikeusturvan kuin demokratian näkökulmasta keskeisessä roolissa on myös valitusoikeus, joka antaa kansalaisille mahdollisuuden tarkistaa ja haastaa päättäjien ja viranhaltijoiden tekemien päätösten lainmukaisuutta.

Suomen julkishallinto ei myöskään ole erityisen huonoa tai tehotonta. Päinvastoin, Euroopan komission vuoden 2014 lopussa julkaisemassa vertailussa Suomen julkishallinto todettiin jopa EU:n tehokkaimmaksi. Suomen tulos oli myös parantunut verrattuna vuoden 2008 tulokseen.

Turha byrokratiaa

Mutta jos jotain täysin turhia lakeja ja asetuksia jossain lojuvat, niin miksi niitä ei poistaisi?

Niin, miksipä ei. Normitalkoissa on vaan ainakin neljä isoa ongelmaa.

1. Byrokratian keventäminen on tärkeää, mutta eri asia kuin normien poistaminen

Kovin usein ongelma ei olekaan normissa itsessään, vaan sen soveltamisessa.

Liian monimutkaiset ohjeet, liian pitkät odotusajat, liian vähäiset resurssit, liian vaikeaselkoiset lomakkeet ja liian monimutkaiset tulkinnat ovat yleensä ne kaikista eniten haittaa ihmisille aiheuttavat tekijät.

Jo edellisen hallituksen aloittamat säästötalkoot, jonka seurauksena aluehallinto ja koko oikeuslaitos ajettiin todella tiukille, on johtanut käsittelyaikojen pidentymiseen ja palvelun laadun heikentymiseen.

Verohallinnon sähköisten palveluiden käyttäjiä ei paljon lämmitä, kun ei tiedä miten toiminimiyrittäjän veroilmoitus oikeaoppisesti kuuluu tehdä.

Toimeentulotukihakemusten liitteiksi vaaditaan monilla paikkakunnilla kymmenittäin liitteitä hakijan toimeentulon tarpeen osoittamiseksi. Kukaan ei hyödy siitä, että kansalaisten perusoikeuksien kuuluvan perustoimeentulon saannin tai yrittäjän lakisääteisten velvoitteiden suorittamisen tehdään tarpeettoman vaikeaksi.

Siksi hallitusohjelman linjaukset nimenomaan byrokratian ja hallinnon keventämisestä, sekä jossain tapauksissa myös julkisten palveluiden digitalisoinnista, ovat tervetulleita.

2. Täysin turhien normien löytäminen on vaikeaa

Sääntelyn poistamista on pohdittu EU:n komission Refit-hankkeen puitteissa sekä Suomessa viime eduskuntakaudella, parlamentaarisen työryhmän toimesta.

Molempia hankkeita on vaivannut aidosti turhien, mutta samalla taloudellisesti merkittävien normien löytämisen vaikeus. Pitkissä turhista säännöistä koostuvissa listoissa on usein lueteltu turhankin pikkutarkkoja ohjeita, esimerkiksi huviveneiden käsisammuttimien vuositarkastuksista. Näiden poistaminen tuskin pelastaa Suomen valtiontaloutta.

Kun listoille on päätynyt painoarvoltaan merkittävimpiä normeja, ovat nämä usein koskeneet esimerkiksi työn- tai ympäristönsuojelua koskevia velvoitteita. Silloin kyse ei ole enää “turhan sääntelyn poistamisesta” vaan muutoksesta, jolla heikennetään ympäristön- tai työsuojelun tasoa.

Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, mitä hallitusohjelman kirjaus “ryhdytään purkamaan kansalaisia ja yritystoimintaa haittaavia alempiasteisia normeja, määräyksiä ja ohjeita” konkreettisesti tulee tarkoittamaan.

3. Sipilän normitalkoot purkavat hyvinvointipalveluita ja kansalaisten perusoikeuksia

Sipilän hallituksen listaus purettavista normeista osoittaa jo itsessään kuinka vaikeaa turhien normien löytäminen on. Sipilän normileikkauslistalla on nimittäin kaikkea muuta kuin turhia normeja.

Linjaukset kuntien velvoitteiden poistamisesta vapaan sivistystyön, taiteen perusopetuksen, kirjastojen, museoiden, liikuntapalveluiden, kulttuuritoiminnan, teattereiden, orkestereiden, nuorisopalveluiden ja sosiaalisen luototuksen osalta uhkaa romuttaa koko kunnallisen kulttuuri-, nuoriso- ja liikuntapalveluiden pohjan.

Samalla ne kasvattavat merkittävästi kansalaisten eriarvoisuutta, kun kunnissa voidaan jatkossa vapaasti päättää, miten ja jos nämä palvelut tuotetaan. En yllättyisi, jos tämä hanke törmäisi ongelmiin perustuslakivaliokunnassa.

Samalla kuntien normien purkaminen tulee tarkoittamaan muiden palveluiden laadun heikentämistä. Hallitus aikoo keventää “palveluiden henkilöstörakennetta koskevia velvoitteita”, eli kasvattaa ryhmäkokoja ja vähentää henkilökuntaa, sekä “tarkastaa kiireettömien palvelujen ja hoidon määräajat joustavuuden lisäämiseksi”, mikä kuulostaa väistämättä jonojen pidentämiseltä.

Ylipäätään aiotaan siirtyä “palvelujen sisältöjen normittamisesta palvelujen tulosten seuraamiseen ja mittaamiseen”.

Normitalkoiden puitteissa kajotaan myös keskeisiin kansalaisten perusoikeuksiin. Hallitus selvittää siirtymistä kaavoitusasioissa kunnallisvalituksesta hallintovalitukseen.

Käytännössä tämä rajaisi valitusoikeuden ainoastaan asian osallisiin. Tämän lisäksi aiotaan korottaa maankäyttö- ja rakennuslupapäätösten valitustapausten oikeudenkäyntimaksuja.

Miksi? Kuntalaisten valitusoikeuteen puuttuminen on periaatteellisesti iso linjaus, johon tulisi olla painavat perustelut. Hallitus ei ohjelmassaan kuitenkaan perustele tätä lainkaan. Tällä hetkellä valitetaan vain noin joka kymmenennestä asemakaavasta.

Hallitus aikoo myös rajata ELY-keskusten valitusoikeutta kaavapäätöksistä, siitä huolimatta, että julkisoikeuden professori Eija Mäkisen mukaan jopa 80 prosenttia valvontaviranomaisvalituksista menestyy. Tämä osoittaa viranomaisten tärkeyden kunnan kaavoituksen laillisuuden valvojana.

Tässäkin yhteydessä Sipilän iloiset norminpurkajat saattavat törmätä esteeseen nimeltä perustuslaki.

4. Hallitus lisää juurikin sellaisia normeja, joista pitäisi päästä eroon

Yksi yhteiskunnan osa-alue, jossa on olemassa aito normiviidakko, on sosiaaliturva. Merkittävä osa toimeentulotukeen oikeutetuista jättävät hakematta tukea järjestelmän monimutkaisuuden takia.

Sosiaaliturvan tilkkutäkkimäisyys on johtanut tilanteeseen, jossa esimerkiksi sairauden ja työn yhdistäminen tai lyhytaikaisen työkeikan vastaanottaminen työttömänä osoittautuvat joko lähes mahdottomaksi, tai vaativat suurta paperisotaa.

Samaten perusturvan matala taso ajaa jatkuvasti ihmisiä byrokraattisesti todella raskaaseen toimeentulohakuprosessiin.

Hallitusohjelma ei sisällä mitään linjauksia sosiaaliturvan rakenteen kehittämisestä selkeämmäksi ja tarkoituksenmukaisemmaksi. Sen sijaan se sisältää puolentoista miljardin edestä leikkauksia perusturvaan, joka lisäävät sosiaaliturvan saajien tarvetta toimeentulotuelle. Hallituksen linjaus perustulokokeilusta on tässä suhteessa myönteinen pieni poikkeus, mutta yksi kokeilu ei kokonaislinjaa pelasta.

Työttömyysturva Suomessa on jo tällä hetkellä vastikkeellista. Sipilän hallitus osoittaa epäjohdonmukaisuutta norminpurkuhankkeessaan uudistamalla työttömyysturvaa vastikkeellisemmaksi.

Uudistus lisää sosiaaliturvan varassa eläviin kohdistuvaa kontrollia, byrokratiaa ja sääntelyä. Työn vastaanottovelvoitetta sekä velvoitetta osallistua aktivointitoimenpiteisiin tiukennetaan.

Tämän lisäksi ARA:n vuokra-asuntojen asukasvalintaan aletaan soveltaa tulorajoihin perustuvaa tarveharkintaa, mikä tarkoittaa tulotasotarkistuksia viiden vuoden välein.

Tämän lisäksi linjaus lasten päivähoito-oikeuden rajaamisesta vanhempien työmarkkinastatuksen mukaan lisää nykyisenkaltaisessa pätkätyömaailmassa entuudestaan hallintoa, byrokratiaa ja kontrollia.

Sipilän säästötalkoot eivät koskeneet kaikkia suomalaisia, eivätkä näköjään normipurkutalkootkaan.

Korjattu kirjoitusvirhe otsikosta 4.9. klo 12.30.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.