Mainos

Mannerheim määräsi keskitysleirit Itä-Karjalaan

Itä-Karjalan venäläinen väestö siirrettiin syksyllä 1941 keskitysleireille ylipäällikkö Mannerheimin käskystä. Asiasta kirjoittaa historiantutkija Osmo Hyytiä teoksessaan sota-ajan Itä-Karjalasta.

Sotilashallinto perusteli keskitysleirejä sillä, että väestö asui sotatoimialueella ja olisi voinut tehdä yhteistyötä vihollisen kanssa. Ylipäällikön etukäteen antamasta sotilaskäskystä ei puhuttu mitään.

Jatkosodan alkaessa kesäkuussa Suomi aloitti hyökkäyksen ja eteni Laatokan pohjois- ja itäpuolitse Itä-Karjalaan. Alueen väestö eroteltiin kahteen ryhmään: kansallisiin ja epäkansallisiin. Jälkimmäiseen ryhmään kirjattiin venäläiset, mutta myös ukrainalaisia, puolalaisia, latvialaisia ja moldovalaisia. Epäkansalliset siirrettiin keskitysleireihin.

Keskitysleireillä oli enimmillään 24 000 vankia vuoden 1942 huhtikuussa. Se oli alle puolet alueen venäläisiksi lasketuista.

Itä-Karjalaan rotuoppia

Sitä mukaa kuin suomalaiset etenivät Itä-Karjalassa, alueen väestö kirjattiin ja jaoteltiin kansallisuuden perusteella. Väestökirjauksen tarkoituksena oli "Suomen kansaan elimellisesti liittyvän ja rodullisesti puhtaan kantaväestön luominen Itä-Karjalaan".

Ylipäällikkö oli jo ennen Itä-Karjalan sotilashallinnon perustamista 8. heinäkuuta 1941 antanut käskyn, jossa määrättiin vallattavalle alueella jääneen väestön käsittelystä. Sen mukaan venäläinen väestö oli vangittava ja toimitettava keskitysleireihin.

Venäläisiin ei kuitenkaan tullut lukea suomalaisista tai karjalaisista vanhemmista polveutuvia venäjänkielisiä henkilöitä, jotka halusivat liittyä karjalaiseen väestöön.

Kansalliseen väestöön kuulunut sai vihreän oleskeluluvan, epäkansalliseen punaisen kortin.

Valtaosa leiriläisistä aliravittuja

Vallattujen alueiden väestö koostui melkein yksinomaan naisista, alle15-vuotiaista lapsista ja vanhoista miehistä. Tämä näkyi myös leirien kuolemansyytilastoissa, joissa perussyyksi tai lisätekijäksi kuolemaan on arvioitu aliravitsemus.

Korkeimmillaan kuolleisuus oli kesällä 1942. Silloin kuoli 500-600 henkeä kuukaudessa. Kuolleista suurin osa oli lapsia ja vanhuksia.

Keskitysleirit oli määrätty noudattamaan sotavankileirien ravintoannoksia. Laskennallisista ravintoarvoista (työssä käyville 2538 ja käymättömille 2038 kaloria) ei kuitenkaan kyetty pitämään kiinni. Perunan loputtua vuoden 1942 alussa ravintoarvot jäivät vielä alhaisemmiksi. Aliravitsemus paheni ja leiriläisiä alkoi kuolla nälkään.

(MTV3-STT)

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.