Mainos

Mikä on pankkiunioni?

Euroopan unionin komissio esitteli suunnitelmansa eurooppalaisesta pankkiunionista 12. syyskuuta. Useimmat talousasiantuntijat pitävät pankkiunionia entistä tiukemman talousliiton ohella tärkeimpänä keinona ratkaista toisaalta nykyinen velkakriisi ja toisaalta estää samojen ongelmien toistuminen tulevaisuudessa. Ohessa vastauksia tärkeimpiin pankkiunionia koskeviin kysymyksiin.

1. Mitä pankkiunioni pitää sisällään?

Komission esitys euromaiden pankkiunionista voidaan tiivistää kolmeen pääkohtaan. Ensimmäinen ja tärkein on yhteinen pankkivalvonta. Tällä hetkellä pankkeja valvotaan pääasiassa kansallisesti. Toiseksi osana pankkiunionia pysyvä vakausmekanismi EVM voi tukea suoraan euroalueen vaikeuksiin joutuneita pankkeja. Tulevaisuudessa on lisäksi tarkoitus perustaa erillinen yhteiseurooppalainen pankkien pelastusrahasto, johon kerätään pääomaa pankeilta itseltään. Erityinen rahasto tarvitaan, jotta voidaan kolmanneksi siirtyä yhteiseen talletussuojaan, joka tähän asti on sekin järjestetty kansallisesti – toisissa maissa hyvin, toisissa huonosti, joissain ei lainkaan.

2. Miksi pankkiunioni on tärkeä?

Sillä katkaistaan euroalueen yksittäisten jäsenvaltioiden ja niiden kansallisten pankkien välinen kohtalonyhteys. Jos pankit ajautuvat maksuvaikeuksiin, ne vetävät myös valtion tai valtioita mukanaan velkakurimukseen. Valtioiden on yritettävä pelastaa omat pankkinsa ja erityisesti niihin talletetut kansalaisten varat. Pankkien taas on puolestaan lainattava rahaa ylivelkaantuneille valtioille, jotta ne eivät ajaudu selvitystilaan. Nykyisistä kriisimaista erityisesti Espanjassa, Irlannissa ja Kreikassa pankkien ja valtioiden välinen oravanpyörä on kriittinen.

3. Mitä yhteinen pankkivalvonta käytännössä tarkoittaa?

EU:n komissio lähtee siitä, että kaikkia euroalueen 6000 pankkia valvoo yksi keskitetty elin yhteistyössä kansallisten valvojien kanssa. Oleellista on, että kaikkia koskevat samat säännöt, esimerkiksi vaatimukset oman pääoman osuudesta pankkien taseessa. Näin mistään rahaliiton kolkasta ei tule yllättäviä ongelmia, jotka voivat syöstä koko euroalueen kriisiin. Euroalueelle pitää luoda osana valvontaa yhteiset säännöt siitä, missä tilanteessa ja miten pankit on ajettava konkurssiin. Näin halutaan välttää tilanne, jossa virheitä tehnyt liian suuri tai koko järjestelmän kannalta liian tärkeä rahoituslaitos on pakko pelastaa veronmaksajien varoilla. Mitään pankkia ei enää pidetä väkisin pystyssä. Ja kun pankit voidaan kaataa, myös valtiot voidaan ajaa tarvittaessa konkurssiin ja sitä kautta mahdollisuuksien mukaan uuteen nousuun.

4. Koska valvonta alkaa?

Alkuperäinen ajatus oli, että yhteinen pankkivalvonta olisi käynnistetty jo ensi vuoden alussa. Tämä aikataulu vaikuttaa kuitenkin liian kunnianhimoiselta. Yhteiseen valvontaan siirtyminen asteittain ensi vuoden kuluessa on realistisempaa.

5. Kuka valvoo?

Todennäköisesti valvontavastuun ottaa Euroopan keskuspankki (EKP). Euroopassa on jo olemassa yhteinen rahoitusalan viranomainen EBA. Sen ei uskota selviävän kunnianhimoisesta valvontaurakasta. EBA on tähän asti vastannut muiden muassa pankkien stressitesteistä. EKP ei sekään ole pankkivalvojana ongelmaton. Monet asiantuntijat muistuttavat, että keskuspankin ensisijainen tehtävä on huolehtia hintavakaudesta ja tehdä sen ylläpitämisen kannalta tärkeitä päätöksiä. EKP:n pitäisi myös olla poliittisesti riippumaton. Valvontatehtävä sekoittaisi keskuspankin jo muutenkin vesittynyttä roolia. Siksi EKP:n valvonta ja rahapolitiikka pyritään erottamaan mahdollisimman selkeästi toisistaan. Kokemusten mukaan tällaiset instituutioiden sisäiset palomuurit vuotavat aina.

6. Voiko EKP valvoa euroalueen kaikkia pankkeja?

Ei voi eikä ole tarkoituskaan. EKP:n kontolle jäävät ennen muuta suuret globaalisti toimivat pankit. Pienet kansalliset rahoitusyritykset pysyvät suurelta osin kansallisessa valvonnassa, mutta säännöt ovat kaikille samat ja EKP tekee yhteistyötä kansallisten valvojien kanssa.

7. Koska vakausmekanismi EVM voi aloittaa kriisipankkien suoran tukemisen?

Periaatteessa EVM voisi aloittaa esimerkiksi Espanjan kuralla olevien pankkien pääomittamisen vaikka heti. Monissa maissa tukipäätökset edellyttävät kuitenkin kansallisten parlamenttien päätöksiä. Esimerkiksi Saksassa jarrutellaan EVM:n pankkituen aloittamista.

8. Miksi tarvitaan erillinen pankkien pelastusrahasto?

Tältä osin komission suunnitelmat ovat joka tapauksessa vielä levällään. Erillinen rahasto on tarpeen, koska yhteinen talletussuoja perustuu tämän rahaston pääomiin, joita kerätään ennen muuta pankeilta. Tavoitteena on, että rahoitusala vastaa jatkossa omien ongelmiensa ratkaisemisesta mahdollisimman pitkälle itse. EVM:n rahkeet eivät riittäisi täysimittaisen pankkikriisin peittoamiseen. Mekanismin pääomapuskuri on maksimissaan 700 miljardia euroa ja näitä pääomia joudutaan käyttämään myös hallitusten tukemiseen. Myös tästä syystä pankkien oma rahasto on välttämätön, jotta pankkiunioni saadaan toimimaan.

9. Koska pankkien oma rahasto pääsee aloittamaan?

Sitä ei vielä tiedetä. Pankkiunionin marssijärjestys on se, että ensin määritellään yhteiset säännöt ja perustetaan niiden noudattamista valvova elin, käytännössä EKP:n uusi valvontaosasto. Vasta tämän jälkeen ratkaistaan pelastusrahastoon ja yhteiseen talletussuojaan liittyvät kysymykset.

10. Mitä yhteinen talletussuoja käytännössä tarkoittaa?

Komission, keskuspankkiirien ja kansallisten hallitusten lausunnot menevät tässä suhteessa pahasti ristiin. Yksinkertaistettuna yhteinen talletussuoja tarkoittaa, että jos Suomessa pankit kaatuvat, suomalaisten tallettajien menetykset korvataan yhteisestä rahastosta. Suomalaisen veronmaksajan näkökulmasta tämä kuulostaa tietysti hyvältä. Suomen pankit ovat kuitenkin verrattain hyvässä kunnossa. Ongelmia on ennen muuta Etelä-Euroopassa ja Irlannissa. Jos talletussuoja otetaan kirjaimellisesti, Suomi joutuu osaltaan kattamaan espanjalaisten säästökassojen tappioita, jos ne ajautuvat konkurssiin.

11. Joutuvatko suomalaiset todella pelastamaan Espanjan pankit?

Pankkiunionissa kukaan ei pelasta yksin mitään. Kyse on yhteisestä rahastosta, johon jokainen maksaa osuutensa kansantalouden ja rahoitusalan koon mukaan. Rahaa tulee siis sekä pankeilta että hallituksilta. EU:n komissio yrittää vakuuttaa suomalaisille ja saksalaisille, ettei Espanjan pankkeja olla nyt pelastamassa suomalaisten ja saksalaisten varoilla. Toistaiseksi kukaan ei ole sanonut tyhjentävästi, mihin yhteisen talletussuojan raja vedetään. Tästä joudutaan vielä vääntämään kättä euroalueen sisällä. Ranskan, Espanjan ja Italian johtama rintama puoltaa yhteistä talletussuojaa ennen muuta siksi, että esimerkiksi Ranskalla on paljon pankkisaatavia nykyisissä kriisimaissa, erityisesti Kreikassa. Suomi ja Saksa vastustavat, koska molemmissa maissa oma talletussuoja on vahva eikä sitä haluta vesittää.

12. Mitä euron ulkopuolella oleville pankeille tapahtuu?

Komission perimmäinen tavoite on saada jossain vaiheessa aikaan yhteinen aukoton pankkivalvonta koko EU-alueelle. Britannia ei sitä kuitenkaan hyväksy ja Ruotsi on myös nihkeä. Euroopan merkittävimmän finanssikeskuksen Lontoon jääminen valvonnan ulkopuolelle tekee pankkiunionista torson eikä ole syytä odottaa, että britit muuttaisivat kantaansa kovin nopeasti.

Katso Anne Sjöholmin juttu (Kymmenen uutiset 17.10.2012)

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.