Mainos

Miksi hädässä olevaa ei voi auttaa Facebook-keräyksellä? ”Kukaan ei enää uskalla lahjoittaa mitään”

Erilaisia sosiaalisen median avustuskeräyksiä koskevat tiukat lait turhauttavat monia. Traagisen kohtalon kokenutta kanssaihmistä haluaisi auttaa, mutta ensin kannattaa muistaa muutama asia.

Kuvitellaan tilanne: Tuttavaperheeni asunto paloi, heillä on pieniä lapsia ja lainaa. Vakuutus ei korvaa. Perhe tarvitsisi kiireellisesti taloudellista apua ja haluan perustaa heitä varten tukikeräyksen Facebookiin. 

Ei käy, sanoo Suomen laki. Keräykselle voi ja pitää hakea lupaa, mutta vastaus on tämä:

– Yksityinen ihminen tai yritys ei voi koskaan saada rahankeräyslupaa mihinkään tarkoitukseen, poliisihallituksen arpajaishallintopäällikkö Jouni Laiho sanoo. 

Paljon yhteydenottoja

Laihon mukaan poliisihallitus saa vastata ihmisten kysymyksiin aiheesta usein. 

– Kyllä yhteydenottoja tulee, hyvin monen kaltaisia. Tiedustellaan, että voinko minä ryhtyä keräämään rahaa. Ja ilmoituksia, että aion ryhtyä keräämään, mitä minun pitää tehdä. Myös ilmiantoja tulee kohtuullisen paljon. 

Sosiaalinen media on pullollaan tunteisiin vetoavia tarinoita hätään joutuneista. 

Viimeksi ihmisten auttamisenhalu heräsi Säde-vauvan tapauksessa. Suomalaisäidin synnytys alkoi ennenaikaisesti lomamatkalla, ja perhe joutui ottamaan ambulanssilennon Suomeen. Vauva kuitenkin kuoli kotimaassa, ja parille jäi vain hirvittävät velat. 

Rikolliset vaarana

Miksi tällaisessa tapauksessa yksityinen ihminen ei voi perustaa keräystä vanhempien hyväksi?

Laihon mukaan syitä on useita. Tärkein niistä on se, että rahan keräämisen salliminen ilman tiukkoja lupia ja viranomaisvalvontaa luo oivalliset mahdollisuudet petoksille. 

– Rahaa alkavat kerätä ties ketkä, joilla ei ole aikomustakaan lahjoittaa niitä eteenpäin. Ne sujahtavat omaan taskuun. Takavuosina on ollut miljoonakeräyksiä, kuten Make a wish, joissa vain murusia on mennyt ilmoitettuun kohteeseen. Niistä on tullut kovia vankeusrangaistuksia. 

Useita hankaluuksia

Rahankeräyslain höllentämiseen liittyy muitakin vaikeuksia. Laihon kysymyslista on pitkä.

– Mitä jos rahaa kertyy enemmän kuin tarve on, mitä sille tehdään? Saako kerääjä pitää rahat vastoin autettavan tahtoa, vai lahjoitetaanko ne autettavalle? Tulee tilanne, jossa autettava nettoaa tilanteellaan. Tuleeko siitä verotettavaa tuloa? Tai, mitä jos vakuutusyhtiö korvaakin rahat keräyksen aloittamisen jälkeen? Silloin rahat luovutetaan ihmiselle, joka ei enää ole avun tarpeessa.

Säde-vauvan tapauksessa vakuutusyhtiö suostui lopulta myöhemmin maksamaan rahat. 

Suora lahjoittaminen sallittua

Laiho muistuttaa, että mikään ei estä ketä tahansa lahjoittamasta rahaa suoraan kenelle tahansa. Autettavalta voi esimerkiksi kysyä tilinumeroa ja lahjoittaa rahaa sitä kautta.

Myös pienen porukan kesken voidaan sopia, että kerätään rahaa tietylle avuntarvitsijalle. Yli 4 000 euron summista pitää kuitenkin maksaa lahjaveroa.

Laittomaksi toiminta muuttuu, jos lahjoituksia varta vasten pyydetään ennalta määrittelemättömältä yleisöltä, joita sosiaalisen median yleisöt usein ovat.

Toinen tapa auttaa on erilaisten yleishyödyllisten järjestöjen kautta, joiden luvat ovat kunnossa. Niitä löytyy eri paikkakunnilta runsaasti. 

Lain löyhentäminen voisi rapauttaa

Laiho korostaa, että koukeroisia lakipykäliä ei ole keksitty ihmisten kiusaksi, vaan huijausten estämiseksi ja sitä varten, että apua oikeasti tarvitsevat saisivat sitä.

– Jos yleisesti voisi ruveta keräämään rahaa itselleen ilman, että on mitään auttamisen tarkoitusta, niin se rapauttaa ihmisten halun lahjoittaa. Kukaan ei enää uskaltaisi lahjoittaa mitään mihinkään, kuuluu arpajaishallinnon päällikön arvio. 

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.