Mainos

Miten tuomitaan, kun avaruusasemalla tapahtuu rikos? Suomalaisnaisella erityisosaamista

Mitä avaruusoikeus tutkii? Minkälaisia rikoksia avaruudessa tehdään ja minkä maan lakeja siellä noudatetaan? Avaruusoikeudesta väitellyt kansainvälisen oikeuden professori Lotta Viikari kertoo vastaukset erikoista osaamisalaansa koskeviin kysymyksiin.

Heti aluksi on oltava hieman ilonpilaajia, sillä Viikarin mukaan varsinaisesta rikollisuudesta avaruudessa ei vielä voi puhua, eikä kansainvälinen avaruusoikeus ylipäätään käsittele rikoksia.

– Avaruussopimusten mukaan avaruusaluksen rekisteröineellä valtiolla on toimivalta kaikkiin aluksessa oleviin nähden. Tämä koskee myös rikosoikeudellista toimivaltaa, eli tarvittaessa tarkastellaan rekisterivaltion kansallista rikoslainsäädäntöä rikosnimikkeineen, Viikari kertoo.

Viikarin mukaan toisin kuin ehkä äkkiseltään voisi ajatella, avaruusoikeus ei suinkaan eroa maanpäällisestä oikeudesta mitenkään olennaisesti.

– Kyseessähän on ihmisten toiminnan ohjaaminen aivan samaan tapaan kuin muissakin ympäristöissä – tässä tapauksessa vain maapallon ulkopuolella.

– Avaruus itsessään ei meidän oikeuttamme kaipaa, mutta ihmisten toiminta kylläkin.

Todennäköisin paikka rikokselle painottomuudessa on avaruusasema

Jos avaruudessa kuitenkin tapahtuisi rikos, on todennäköisin paikka sen tapahtumiselle kansainvälinen avaruusasema ISS, sillä se on ainoa paikka, jossa alusten miehistöt pääsevät tekemisiin toistensa kanssa, sanoo Viikari. Vaikka avaruuslentojen osallistujat valitaan erittäin tarkasti, voi pitkään rajallisissa tiloissa oleskelleiden ihmisten välillä syntyä jopa rikoksiin johtavia ristiriitoja.

ISS:n eri osilla on eri rekisterivaltiot, jotka ovat sopineet, että toimivalta asemalla mahdollisesti tapahtuvissa rikoksissa on aina rikoksentekijän valtiolla, jonka kansalainen rikoksen tekijä on.

– Jos tämä valtio ei huolehdi oikeustoimista, rikoksen kohteen kotimaalla on toissijainen toimivalta, Viikari selventää.

Mikäli rikos kuitenkin tapahtuisi aseman ulkopuolella, ovat käytännöt vielä epäselvät, sillä kansainvälinen avaruusoikeus ei ole varautunut ainakaan vielä varautunut tällaiseen tilanteeseen.

Viikarin mukaan se, että nykyiset oikeuskäytännöt eivät ulotu vielä kansainvälisen avaruusaseman ja alusten ulkopuolelle, on vaarana muuttaa kuun eräänlaiseksi villiksi länneksi, jossa jokainen sinne päässyt voi tehdä mitä haluaa.

Kuussa pätevät kansainväliset avaruussopimukset ja esimerkiksi YK:n avaruusyleissopimuksen periaatteet, mutta sopimukset sitovat kuitenkin vain niihin liittyneitä valtioita.

– YK:n sopimukseen on liittynyt toistasataa valtiota, mutta sen määräykset ovat pääosin varsin yleisluontoisia.

YK on neuvotellut myös erillisen kuuta ja erityisesti sen luonnonvaroja koskevan sopimuksen, mutta senkin piiriin on liittynyt vain kourallinen valtioita, joista useimmilla ei ole kovin aktiivista avaruustoimintaa.

Avaruustoiminnan kehitys lisää oikeuden haasteita

Suurimmiksi avaruusoikeuden haasteiksi Viikari sanoo avaruusromun ja sen kansainvälisen sääntelyn puutteen.

– Romutilanne ehti jo vuosituhannen vaihteessa kohentua valtioiden vapaaehtoisten ympäristötoimien ansiosta, mutta jo muutama Kiinan toimien kaltainen ympäristöstä piittaamaton tapahtuma riittää kirjaimellisesti romuttamaan muiden avaruustoimijoiden pyrkimykset.

Avaruusromuongelma kaipaakin Viikarin mukaan kipeästi sitovaa kansainvälistä normistoa.

Toinen oikeudellinen haaste on se, että esimerkiksi YK:n avaruussopimukset ovat useita vuosikymmeniä vanhoja, eikä niitä laadittaessa osattu varautua edes nykyisenkaltaiseen avaruustoimintaan.

– Ongelmallista on muun muassa se, että YK:n avaruusoikeuden mukaan vastuu avaruustoiminnasta jää avaruusesineen lähettäjävaltiolle. Lähettäjävaltion määrittäminen ei etenkään nykyisissä monikansallisissa hankkeissa ole yksiselitteistä ja yksityisten toimijoiden mahdollisesti hyvinkin määräävä asema avaruushankkeissa jää pitkälti huomiotta, Viikari sanoo

Yksityisten ihmisten kohdalla avaruusoikeus on ongelmallista esimerkiksi avaruusturismin osalta, jota ei oltu osattu ennakoida esimerkiksi YK:n avaruusoikeussopimuksessa 1960-1970-luvulla.

– (Avaruusturismin) sääntelyä ei pidemmän päälle voida jättää kunkin valtion kansallisen oikeusjärjestyksen varaan. Jo sen turvallisuus edellyttää, että toimintaa hoidetaan jossain määrin myös kansainvälisesti koordinoidusti.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.