Mainos

Monella metsän perijällä menee sormi suuhun

Lähes puolet metsänomistajista asuu nykyisin kaupungeissa tai taajamissa. Kaikki eivät ole edes nähneet omistamiaan metsiä.

Metsät siirtyvät tiuhaan perintöinä. Yksityismetsä vaihtaa omistajaa keskimäärin 23 vuoden välein. Etelä-Suomen metsänomistajien liiton johtaja Esko Laitinen on tavannut metsää perineitä ihmisiä, jotka tuntevat suoranaista paniikkia saadessaan metsät omistukseensa.

– Moni ei metsää periessään ymmärrä metsänhoidosta yhtään mitään ja on suorastaan hädissään, kun isä ja äiti eivät enää hoidakaan metsiä.

Laitisen tärkein neuvo onkin kysyä apua asiantuntijoilta. Esimerkiksi metsänhoitoyhdistykset osaavat neuvoa kaikissa metsänhoitoon liittyvissä asioissa.

Sen lisäksi kannattaa ottaa aktiivisesti selvää metsäasioista ja käydä koulutuksissa, jottei olisi täysin muiden ihmisten vietävissä.

– Metsäihmiset ovat kyllä yleensä rehellistä väkeä, mutta onhan se hyvä olla itsekin asioista perillä.

Ristiriitaiset perikunnat pahimpia

Suomalaiset metsät ovat keskimäärin hyvin hoidettuja. Silti monella metsänomistajalla olisi metsänhoidossaan parantamisen varaa.

– Noin 20 prosentille Etelä-Suomen metsistä ei ole tehty 30 vuoteen mitään, Laitinen kertoo.

Erityisesti perikuntien metsät jätetään usein hoitamatta, kun ei ole selvyyttä siitä, kenen pitäisi metsänhoidosta huolehtia.

– Tai sitten perikunnilla saattaa olla ihan ristiriitoja metsänhoidon suhteen, Laitinen sanoo.

Pahinta on olla tekemättä mitään

Pahin virhe, mitä metsänhoidossa voi tehdä, onkin juuri se, ettei tee mitään. Erityisen tärkeää metsän hoitaminen on sen elinkaaren alkuvaiheessa. Metsään saattaa hoitamattomana alkaa kasvaa täysin väärää puuta tai taimet jäävät vesakon jalkoihin.

– Jos metsän hoitamisen laiminlyö sen elinkaaren alkuvaiheessa, se näkyy tuotossa seuraavat 70 vuotta, Laitinen muistuttaa.

Kun ensimmäiset kriittiset 5–10 vuotta on ohitettu, metsänhoidollisten toimenpiteiden ajoitus ei ole enää yhtä tarkkaa.

Metsän ensimmäisestä 30 vuodesta koituu omistajalleen lähinnä kuluja. Nuoren taimikon hoitoon on mahdollista hakea Kemera-tukea, mutta sekin kattaa kuluista Etelä-Suomessa vain noin 25–30 prosenttia.

– Itsekin voi tietysti tätä taimikonhoitoa tehdä. Se on oivallista kuntoilua, Laitinen vinkkaa.

Myöhemmin tehtävien harvennusten yhteydessä hakattua puuta voidaan myydä energiapuuksi, jolloin harvennuskulut saadaan yleensä katettua. Suurin tulopotti tulee kuitenkin vasta 50–70-vuotiaasta metsästä, jolloin puut voi loppuhakkuun yhteydessä myydä tukkipuuksi.

Kun loppuhakkuu lähestyy, Laitinen kehottaa seurailemaan puun hinnan kehitystä, joka saattaa vaihdella eri vuosina. Puun hinnan huippuvuosi oli 2007, jolloin pystykaupalla myydystä puusta sai 75 euroa kuutiolta. Nyt puun hinta on noin 57 euroa kuutiolta.

Metsänomistajien keski-ikä 60 vuotta

Metsänomistajien keski-ikä on 60 vuotta. Laitinen toivoisi joukkoon nuorempia metsänomistajia. Käytännössä tähän päästäisiin, jos useampi metsän perijä siirtäisi perintömetsät suoraan seuraavalle sukupolvelle.

– Tällöin ei tarvitsisi maksaa perintöveroakaan kahteen kertaa, Laitinen sanoo.

Laitinen kehottaa myös tutustuttamaan seuraavat sukupolvet perintömetsiin jo lapsesta saakka. Tällöin siirtyminen metsänomistajaksi olisi helpompaa sitten, kun sen aika koittaa.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.