Mainos

MTV:n tutut uutisankkurit kertovat: Sitä joulua en unohda!

Palanut joulukinkku? Uneton yö lahjojen kanssa? Vai joulu kaukana perinteistä ja lumihangista?

Rakkaita joulumuistoja löytyy jokaiselta, kun vähän kaivelee muistin sopukoita. Aina niihin ei liity välttämättä mitään suurta – mieleen voi jäädä jokin pienikin asia. MTV:n iltauutisten ankkurit kertovat, mikä joulu heille on jäänyt mieleen – ja miksi. 

Peter Nyman: " Valohoito teki hyvää"

"On ehkä vähän liian dramaattista sanoa, että tätä joulua en unohda. Mutta toisaalta sen verran hyvin jäi mieleen, että voin ainakin sanoa, että tämän joulun muistan!

Joulun 2003 vietin Goalla Intiassa. Helteessä Intian valtameren rannalla joulu tuntui näin suomalaisittain sopivan oudolta – varsinkin, kun kotimaassa oli, muistaakseni, ihan aito, kylmä ja luminen talvi. Lämpö- ja valohoito tekivät hyvää, ja vanhassa Portugalin siirtomaassa, jossa paikalliset ovat katolilaisia, joulua sentään vietetään – intialaisittain.

Bungalowi-hotellin aulassa oli jouluaiheinen kuva isossa julisteessa. Taiteilija tai graafikko oli piirtänyt amerikkalaistyyppisen joulupukin kylkeen poron. Ja poro se olikin, komeat sarvet ja kaikki, mutta suomalainen näki siinä yhden kulttuurisen poikkeaman totutusta.

Porolla ei ollut poron pärstää, sellaisena kun me sen tunnemme, vaan julisteesta tuijotti vähän lahjattoman näköinen…lehmä. Ilmiselvä lehmä, intialaisille niin paljon tutumpi kuin eksoottinen, arktinen petteripunakuono. Ja sehän toimi hyvin pyhän lehmän niemimaalla.

Matkailu avartaa, ihan tällaisten pientenkin havaintojen kautta."

Pirjo Nuotio: Aatto lentokentällä

"Vuosi taisi olla 1988, kun olimme olleet perheen kanssa (äiti, isä, 6-vuotias poika ja 4-vuotias tyttö) lomalla Floridassa ystävien luona.

Pari viikkoa olimme kierrelleet ympäriinsä, vierailleet niissä normaaleissa pakollisissa turistikohteissa; Disneyworldissa, Lion countryn safarilla ja krokotiilifarmilla. Olimme uineet ja ottaneet rennosti.

Matka oli suunniteltu niin, että pääsemme joulupäiväksi kotiin ja ehdimme vielä viettää tavanomaisen perhejoulun kotona.

Jouluaattona Miamin lentokentällä, kotiin lähdön hetkellä, alkoivat kuitenkin pienet vastoinkäymiset.

Ensin kuulutettiin, että lento on myöhässä jonkun tunnin. Seuraavaksi sen sanottiin olevan vielä vähän myöhässä ja vielä vähän enemmän.

Vietimme lentoasemalla lopulta työpäivän mittaisen rupeaman, ilta lähestyi, ja lasten kanssa siinä on aina omat haasteensa. Lentoasema oli tosin koristeltu lukuisin joulukoristein, valoin, pukein ja poroin. Porojen selkään sai jopa kiivetä.

Lopulta meille kerrottiin, että kone tarvitsee varaosan, joka haetaan jostain kaukaa, ja meidät kuljetetaan takaisin hotelliin yöksi. Yksi ylimääräinen lomapäivä, ajattelisi positiivinen – minä muistaakseni en.

Seuraavana päivänä uudelleen matkaan: uudet turvatarkastukset, uudet jonotukset ja uudet odotukset. Kotimatka sujui teemalla ”Tapanin ajelulla”.

Keijo Leppänen: Leijonien kanssa joulunvietossa

Yli viisikymmentä vuotta joulu on mennyt suurin piirtein samalla kaavalla: rauhanjulistus Brinkkalan parvekkeelta, sauna ja ruokailu. Illalla lahjat jakoon, ja sen jälkeen vihreitä kuulia niin paljon, että ne alkavat maistua pesuaineelta.

Jonkinlainen muutos rutiineissa tapahtui toki 35 vuoden kohdalla. Siihen saakka piti jännittää, mitä pukki tuo ja myöhemmin aikuisena näytellä tyytyväistä, tulipa sieltä millainen pyjama tahansa. Lasten syntymän jälkeen jännittivät lähinnä heidän huolensa ja reaktionsa; onko pukki olemassa, tuleekohan se meille ja kohteleeko kaikkia kolmea tasapuolisesti?

Vuoden 2012 joulu rikkoi kaikki aiemmat ja myöhemmät rutiinit. Pakkasin perheen ja muovisen joulukuusen lentokoneeseen ja lensin Keniaan.

Tutuissa joululauluissa Nairobin tähtitaivaan alla on ihan erilainen poljento kuin kotona vesisateen piiskatessa ikkunoita. Joulusauna ystäväperheen vanerihökkelissä eroaa kotimaisesta sähkösaunasta ja rosollissakin – vaikkakin suomalaisen naisen tekemässä – on maailmalla jotenkin eksoottinen maku.

Suomessa tapaniajelut eivät ole vuosikymmenten aikana juuri toisistaan poikenneet, kuten eivät myöskään niillä reissuilla nähdyt jäniksenjäljet ja muut luonnon ihmeet.

Keniassa Masai Maran luonnonpuistossa kaikki oli vähän toisin. Virtahevot, elefantit ja kirahvit eivät hevin unohdu. Aivan erityisesti mieleen ovat jääneet leijonat parinkymmenen metrin päässä kalliolla. Jouluna nekin ottivat rennosti.

Ripsa Koskinen-Papunen: "Yksi nukahti jo ennen lahjoja"

Eräänä jouluna, kun lapsemme olivat pieniä, kutsuimme mieheni vanhemmat ja hänen veljensä perheen kotiimme joulunviettoon. Koska porukkaa oli tulossa paljon, paistoin kymmenen kilon kinkun ja tietysti tein paljon muutakin jouluruokaa.

Jouluaattoaamuna kaksi kolmesta lapsestamme heräsi kovassa kuumeessa ja tautia epäiltiin influenssaksi. Kaikki vieraamme olivat lähdössä heti joulun jälkeen ulkomaille eivätkä halunneet riskeerata tulevia matkojaan sairastumalla. Vieraat siis peruivat tulonsa, ja me jäimme juhlimaan joulua oman perheen kesken.

Tavallisesti joululahjojen jakaminen kruunaa lasten jouluaaton, mutta tällä kertaa tilanne oli hyvin poikkeuksellinen. Yksi lapsista nukahti jo ennen lahjojenjakoa sohvalle, ja toinen ei jaksanut avata lahjojaan vaan makaili kuumeisena isoimman pakettinsa päällä. Onneksi ainut terveenä säilynyt lapsi otti kuitenkin ilon irti lahjoistaan.

Joulupöydässäkin oli hyvin rauhallinen tunnelma, kun minä, mieheni ja poikamme istuimme kolmestaan valtavan ruokamäärän keskellä. Jättikinkku ei paljoa huvennut meidän käsissämme, kun pieni poika jaksoi syödä sitä vain yhden siivun. Seuraavana aamuna hänkin sitten heräsi kuumeisena.

Jaakko Loikkanen: "Pelasin osin vanhemmiltani salaa"

Perheessämme ei ole ollut tapana antaa kalliita joululahjoja, enkä sellaisia lapsena yleensä edes toivonut. Noin 7-vuotiaana olin kuitenkin täysin hullaantunut pelikonsoleihin ja toivoin joululahjaksi Sega Mega Drive -konsolia.

Realistina kirjoitin toivelistaan toki myös muutaman halvemman vaihtoehdon, jotta en jäisi jouluna aivan tyhjin käsin, kun Sega kuitenkin jäisi saamatta.

Muistan yhä kirkkaasti, miten uskomattomalta tuntui kaivaa paketista kiiltävänmusta konsoli, ja siihen sopiva Sonic the Hedgehog -peli. Niiden joulunpyhien aikana pelasin varmasti kymmeniä tunteja, osin vanhemmiltani salaa.

Tuosta joulusta alkoi harrastus, joka jatkuu edelleen. Pelaaminen on täydellistä epätekemistä. Pelatessani unohdan arkiset päämäärät ja annan hetken virrata vapaasti. Se on leikkiä, ja leikki tekee ihmiselle hyvää. Siksi olen ajattelut tänäkin jouluna pelata aika paljon.

Maija Lehmusvirta: Muistan, kuinka jännittävältä kaupunkilaislapsesta tuntui

Muistan erään  jouluaaton lapsuudenkodissani Tampereella. Olin jotain alle kymmenen, ja valmistelimme äidin kanssa jouluateriaa.

Kylään oli tulossa sukua enemmänkin, ja oli kauhea tohina ruokien kanssa, niin kuin aina. Juuri kun piti pistää perunat kiehumaan meni sähköt. Onneksi kinkku ja laatikot oli paistettu aiemmin.

Äiti sytytti kynttilöitä ympäri taloa ja taikoi takkaan jonkun telineen, jonka päälle kattila saatiin viritettyä. Muistan kuinka jännittävää se minusta kaupunkilaislapsesta oli.

Istuin vieressä valvomassa, ja kyllähän ne perunat siinä sitten kypsyivät. Kahvit muistaakseni saatiin jo keitettyä sähköllä.

Mikä joulu on jäänyt sinun mieleesi? Kerro se alla kommenttikentässä tai osallistu keskusteluun MTV Uutisten Facebook-sivuilla.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.