Mainos

Naalikanta yritetään kolminkertaistaa

Suomi, Ruotsi ja Norja aikovat yhteistyössä pelastaa äärimmäisen uhanalaiseksi käyneen naalikannan. Kettutuntureita palautetaan naalien alueeksi.

Ketun viimeinen juoksu on vajaan kilometrin pituinen. Haulikonlaukaus lopettaa paon Skalluvaaran poroerotusaidan tuntumassa. Utsjoen tunturialueella on yhden ketun verran enemmän elintilaa naaleille.

- Ei tämä aina käy kuin elokuvissa, ketun kaatanut Niko-Heikki Länsman sanoo kohmeisia käsiään valitellen. Toinen rukkanen on pudonnut ajon aikana. Paljain käsin moottorikelkan sarvissa tulee vilu, kun pakkasta on kolmisenkymmentä astetta.

- Jotkut asiat ovat suosineet kettua niin, että metsän laji on nopeasti levittäytynyt arktisille alueille. Vahvempana se työntää tieltään tunturialueiden naalin. Äärimmäisen uhanalaiseksi luokitellun pohjoismaisen naalikannan pelastamiseksi meidän pitää yrittää pitää alue mahdollisimman ketuttomana, Metsähallituksen suojelubiologi Matti Mela perustelee tehopyyntiä.

Kettua on pyydetty jo kymmenisen vuotta poikkeusluvalla Pohjois-Lapissa. Tänä vuonna on määrä poistaa kolmisensataa yksilöä huhtikuun loppuun mennessä. Lupa on myönnetty noin 30 paikalliselle metsästäjälle, jotka saavat käyttää jahdissa moottorikelkkaa ja haulikkoa.

Melan mukaan Suomen, Norjan ja Ruotsin yhteisenä tavoitteena on nostaa naalikanta noin 500 yksilöön. Toiveissa on, että siinä vaiheessa myös Suomen puolella olisi ainakin yksi pesivä pari.

- Vielä ei voi antaa periksi. Pitää ajatella, että kyse on mieluummin muutaman kymmenen vuoden häiriöstä kuin sukupuuttoon vaipumisesta.

Tavoite on joka tapauksessa varsin tiukka, sillä pohjoismainen kanta koostuu tällä haavaa ainoastaan 160-170 aikuisesta naalista. Vahvimmat kannat asuvat Keski-Norjassa ja Keski-Ruotsissa.

Suomessa tehdään vuosittain ainoastaan kymmenkunta havaintoa. Meillä pistäytyvät naalit ovat ilmeisesti vaeltavia yksilöitä. Viimeiset varmat pesinnät ovat vuodelta 1996 Utsjoelta ja 1994 Käsivarresta. Kannan romahtamista kuvaa hyvin se, että Ylä-Lapissa on parisataa vanhaa naalinpesää.

- Uusien havaintojen saamiseksi muutamalle vanhalle pesälle on asennettu liiketunnistimella varustettu kamera. Kaikista muista pedoista on saatu kuvia, paitsi naaleista, Mela kertoo.

Rahan takia ei ketun perässä kannata juosta

Metsästäjä saa ketusta 30 euron korvauksen. Länsman on ollut pyytäjistä tehokkain. Viime vuonna saaliiksi tuli noin 70 kettua.

- Pelkästään korvauksen takia ei ketun perässä kannata juosta. Nyt pyyntiä vaikeuttaa muun muassa se, että tuntureilla on melko niukasti lunta. Lisäksi kettuja näyttää olevan vähemmän kuin vuosi sitten, Länsman sanoo.

Turkillakaan ei ole sellaista arvoa, että sen hyödynnys kannattaisi. Ellei kohdalle sitten satu erikoinen värimuunnos, esimerkiksi musta. Ne ovat kuitenkin harvinaisia.

- Täällä on laskettu, että käteen jää kaksi euroa, jos tavallisen ketunnahan käsittelee ja myy.

Länsman yhdistääkin ketun metsästyksen riekon ansapyyntiin. Pääosa ketuista kaatuu ansareitin varrelta. Reitti on noin 160 kilometrin pituinen, ja se on ajettava moottorikelkalla lähes päivittäin. Talven mittaan ajokilometrejä kertyy lähes 20 000.

Naali on riekkomiehelle sen sijaan outo otus.

-Telkkarista olen sen nähnyt.

(MTV3-STT)

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.