Mainos

Naisilla tärkeä rooli jatkosodan vakoilussa – Neuvostoliiton tiedustelu suunnitteli sabotaaseja

Naisilla oli aiemmin tiedettyä merkittävämpi rooli jatkosodan tiedustelussa ja vakoilutoiminnassa. Tänään julkaistussa kirjassa valotetaan tätä hengenvaarallista työtä.

Esimerkiksi Äänislinnassa, nykyisessä Petroskoissa, toimineessa agenttikoulussa palvelleet lotat käsittelivät sodanajan salaisinta tietoa.

Mirjam Käyhkö palveli peitenimellä Pörri Äänislinnan vakoilukoulussa. Siellä venäläisistä sotavangeista seulottiin luotettavimmat vakoilemaan suomalaisten hyväksi.

Heilat pidättelivät lottia Mikkelissä

Käyhkö palveli Mikkelin Päämajan puhelinkeskuksessa Lokissa viestilottana kun hänet lokakuussa 1941 haettiin sieltä vakoilutöihin.

- Kaikilla muilla tytöillä oli heilat niin eihän ne voineet mihinkään lähteä. Minä kun olin tuommonen vapaa lotta niin minä sanoin, että olen ihan valmis lähtemään. Se oli sillä siisti, Mirjam Montonen, omaa sukua Käyhkö kertoo tutkija Matti Kososen vuonna 2007 tekemällä videotallenteella.

Agenttikoulu ja suomalaisten tiedustelun ja kaukopartiotoiminnan ykkösnyrkki Osasto Kuismanen toimivat pitkään yhdessä. Käyhkö eli parikymppisenä ylioppilaana muiden lottien kanssa vakoilun ja vastavakoilun myrskynsilmässä. Käyhkön käsien läpi meni sodanajan salaisinta tietoa.

Vaitiololupaus piti suut supussa

Maanpuolustuskorkeakoulussa työskentelevä tutkija Heidi Ruotsalainen ja joensuulainen filosofian lisensiaatti Matti Kosonen avaavat uudessa kirjassaan agenttikoulun naisten arkea.

- Tieto piti kerätä sirpaleista. Pääteltiin raporttien nimikirjaimista kuka kirjoitti mitäkin ja mitä tietoa kukin sai, Kosonen kertoo.

Suurin osa lotista piti suunsa kiinni kuolemaansa asti. Yksi syy oli se, että Neuvostoliitto tiesi heistä paljon. Naiset olivat vastavakoilun kovasti tavoittelemia kohteita, koska heillä oli sisäpiirin tietoa.

- Tietoa ei saanut levittää edes parhaalle ystävälle eikä päiväkirjaa saanut pitää, Kosonen korostaa.

Kosonen haastatteli kirjaa varten Käyhkön ja radistilotta Marjatta Kiannon. Heidän lisäkseen Äänislinnan agenttikoulussa palvelivat ainakin Eine Kiesi, Sirkka Riikonen, Vappu Torvinen, Maija Hahlanterä, Kirsti Heinonen, Tellervo Nurmi ja Sirkka-Liisa Elovaara.

Ase tyynyn alla

Jo sodan aikana agenttikoulu oli vaarassa. Koulua vastaan tehtiin useampikin tuhoamisyritys. Neuvostotiedustelu oli hyvin aktiivinen koulun sabotaasien suunnittelussa.

- Oli saatu radioviestejä, että ne oikein valmistelivat semmosta porukkaa joka tulee tuhoamaan meidät kaikki, Käyhkö muistelee.

Agenttikoulussa palvelleiden lottien olikin oltava valmiita puolustamaan itseään tarvittaessa asein.

- Tuli ihan käsky, että jatkuvasti on pistooli oltava esillä ja käytettävissä. Mirjam Käyhköllä se oli tyynyn alla aina öisin, Kosonen huomauttaa.

Käyhkö itse muistelee, että ase oli Walther -merkkinen pistooli. Välillä ammuntaa käytiin harjoittelemassa sotilaiden kanssa.

Vihollisen käsiin ei haluttu joutua

Tiukassa paikassa lotta joutui arvioimaan koko elämäänsä samalla tavalla kuin kiinni jäänyt tai haavoittunut kaukopartiomies tai vakoilija. Oli siis tarvittaessa tehtävä itsemurha eikä jäätävä vihollisen kiduttamaksi.

- Käsien läpi meni huippusalaista tietoa. Ei niitä yksityiskohtia muista, kun kirjoitettavaa oli niin paljon. Joskus tuntui, että oli parempi kun ei tiennyt kaikkea, jos joutuisi vangiksi, Käyhkö pohti.

Äänislinnan agenttikoulua johti tiedustelukapteeni - myöhemmin majuri - Reino Raski. Koulussa oli koulutettavana sen toiminnan aikana arviolta 300 venäläistä vankia.

Vain osa heistä onnistui hankkimaan tietoja suomalaisille. Osa tapettiin, osa antautui heti kun pääsi takaisin Neuvostoliiton puolelle. Osa palasi takaisin Suomeen, mutta vastavakoilijoiksi värvättyinä.

Kunniavieraita miesten vierellä

Naisilla oli tiedustelussa ja vakoilussa merkittävä rooli, mutta varsinaisia naisagentteja Suomen armeijassa ei ollut. Neuvostoliitolla niitä oli paljonkin ja moni heistä jäi myös suomalaisten käsiin.

- Talvisodasta tiedetään, että yksi suomalaisnainen olisi ollut varsinaisissa vakoilutehtävissä. Kuulusteluissa hänkin väitti olleensa vain kotiseutuja katsomassa.

Jatkosodassa palvelleet ja tiedustelutietoa käsitelleet naiset olivat Kososen mukaan arvostettuja kunniavieraita miesten joukossa kun Päämajan, Osasto Raskin, Osasto Kuismasen ja muiden kaukopartio-osastojen tapahtumia järjestettiin sodan jälkeen.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.