Mainos

Pääsyytteet nurin merenkulkulaitoksen lahjusjutussa

Merenkulkulaitoksen johtajat Lennart Hagelstam ja Eeropekka Koivumäki on tuomittu sakkoihin monitoimimurtajien vuokrausjutussa. Pääjohtaja Vesterinen vapautettiin syytteestä. Valtionsyyttäjä aikoo valittaa tuomiosta.

Merenkulkulaitoksen johtajat oikeudessa (arkistokuva).

Helsingin käräjäoikeus on hylännyt kaikki keskeiset syytteet merenkulkulaitoksen lahjusjutussa.

Lähes kolme vuotta vireillä ollut juttu saatiin tänään päätökseen Helsingin käräjäoikeudessa. Valtionsyyttäjä Ritva Sahavirta syytti merenkulkulaitoksen kolmea johtajaa lahjustenotosta, kun he matkustelivat 1990-luvulla norjalaisen varustamon piikkiin. Merenkulkulaitos vuokrasi samaan aikaan varustamolle monitoimimurtajia.

Vakavimmat syytteet koskivat törkeää lahjuksen ottamista. Siitä syytettiin pääjohtaja Kyösti Vesteristä, osastopäällikkö Lennart Hagelstamia ja toimistoinsinööri Eeropekka Koivumäkeä. Syytteiden mukaan kolmikko oli ottanut etuja vastaan noin sadantuhannen euron arvosta.

Käräjäoikeus kuitenkin kumosi pääosan syytteistä. Hagelstam tuomittiin silti tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta 80 päiväsakkoon eli maksamaan 2720 euroa. Koivumäki sai samasta rikosnimikkeestä 30 päiväsakkoa, yhteensä 840 euroa.

Oikeuden päätös syntyi äänestyksen jälkeen. Oikeuden puheenjohtaja Riitta Wirilander, toinen ammattituomari Kristina Ojala ja lautamies Pekka Lehmuksela olisivat langettaneet vankeustuomioita lahjuksista. Kolme lautamiestä, Jouko Lahti, Margit Raunio ja Nina Romka, päätyivät kuitenkin vapauttavaan tuomioon. Kun äänet päättyivät tasan 3-3, syytettyjen kannalta lievempi vaihtoehto voitti.

Valtionsyyttäjä Ritva Sahavirta on ilmoittanut valittavansa käräjäoikeuden tuomiosta.

Käräjäoikeus: Merenkulkulaitoksessa noudatettu liike-elämän sääntöjä

Jutun keskeisin kysymys liittyi siihen, pitikö vuokraustoiminnassa noudattaa kansainvälisen liike-elämän vai suomalaisten virkamiesten sääntöjä.

Käräjäoikeuden ratkaisun mukaan kyse oli kansainvälisestä liike-elämästä. Merenkulkuala on kansainvälistä ja yhteistoiminnassa edellytetään kansainvälisten tapojen noudattamista. Tunnettu tosiasia on, että suomalaisten markkinointi kyky maailmalla ei ole hyvä. Nyt kun sellaiseen on kyetty, onkin sitten päädytty vastaajiksi tuomioistuimeen , käräjäoikeus perusteli päätöstään.

Perusteluissa oikeus toteaa lisäksi, että yhteiskunnassa on aivan ilmeisesti meneillään murrosvaihe myös valtionhallinnon osalta, mikä merkitsee käytännössä sitä, että virkamiestä koskevat säännökset ja virkatehtävien tuloksellista hoitamista vaativat toimet ovat joissakin tilanteissa törmäyskurssilla, niin kuin on käsiteltävän jutun kohdalla käynyt. Yhteiskunnan nopea muuttumisen jälkeen oikeuskirjallisuus ei ole kyennyt ottamaan vielä kantaa muuttuneisiin tilanteisiin .

Jutussa enemmistön muodostaneet lautamiehet totesivat myös, että nykymaailman yritystoimintaa hoidetaan johdon henkilösuhteiden avulla. Kestämätön on sellainen tilanne, että suomalainen osapuoli vastaanottaa ulkomaisen yhteistyöyrityksen johtohenkilöitä ja kestitsee heitä asiamukaisesti, mutta suomalainen taho kieltäytyy vastaavasta ulkomaisen osapuolen tarjoamasta kestityksestä .

Mikäli halutaan tuloksellista toimintaa, edellyttää se toimimista myös yhteistyöyrityksen ehdoilla, oikeus totesi. Tällä perusteltiin mm. vaimojen mukaanottamista matkoille.

Se, että matkoilla oli myös vapaa-ajan toimintaa, ei tehnyt matkoja työtehtävien kannalta tarpeettomaksi. Kun vastaajina ovat henkilöt, jotka ovat joutuneet työnsä vuoksi matkustelemaan paljon, ei mahdollisesti tarvetta ja halua virkistysmatkailuun ole siinä määrin kuin ihmisillä keskimäärin, oikeus jatkoi.

Jotta voisi syyllistyä lahjoman antamiseen tai vastaanottamiseen, täytyy olla jotain, minkä vuoksi lahjoma on tarpeen. Kysymyksessä olevassa tilanteessa ei sellaista ole osoitettu. Merenkulkulaitoksen ja DSND:n välillä vallitsee pitkäaikainen sopimussuhde. Tehdyt sopimukset ovat olleet liiketaloudellisesti kannattavia merenkulkulaitoksen kannalta, oikeus perusteli.

Visa-korteissa ei moittimista

Oikeus piti siis Vesterisen kolmea, Hagelstamin yhdeksää ja Koivumäen kahta matkaa asianmukaisina. Hagelstamin sakkotuomio juontui siihen, että norjalaisvarustamo oli maksanut myös hänen perheensä matkat. Oikeuden mukaan perheenjäsenten matkustaminen Etelä-Afrikkaan, Brasiliaan ja Miamiin oli ymmärrettävää, mutta Hagelstamin olisi silti pitänyt maksaa läheisten matkat itse.

Hagelstamilla ja Koivumäellä oli käytössään norjalaisvarustamon Visa-kortit. Sitä oikeus piti hyväksyttävänä, koska korttia käytettiin monitoimimurtajien markkinointiin. Koivumäki on alansa asiantuntija ja joutui jatkuvasti matkustelemaan, joskus hyvinkin lyhyellä varoitusajalla, jolloin lentolippujen saaminen olisi ollut vaikeaa ilman luottokortteja, oikeus lausui.

Koivumäki sai DSND:ltä vuosina 1996-1999 rahasuorituksina yhteensä 7232 euroa. Oikeus piti uskottavana Koivumäen vastinetta, jonka mukaan kyse oli sellaisen toiminnan korvaamisesta, jonka DSND oli kokenut hyödylliseksi ilman, että kyse oli puhtaasta työtehtävästä. Oikeus katsoi Koivumäen kuitenkin toimineen rahasuorituksen vastaanottaessaan harkitsemattomasti ja varomattomasti. Tähän toimintaan liittyi Koivumäen sakkotuomio.

Lahjusjuttujen rinnalla oikeudenkäynnissä oli toinenkin haara, jossa johtajia syytettiin siitä, että he eivät olleet valvoneet DSND:n rahasuorituksia, jotka olivat viivästyneet. Tähän liittyvät syytteet hylättiin.

Oikeus hylkäsi myös vt. ylijohtaja Heikki Muttilaisen syytteet.

Vähemmistö täysin eri mieltä

Jutussa vähemmistöön jääneet ammattituomarit ja yksi lautamies olisivat langettaneet Vesteriselle kymmenen kuukautta ehdollista vankeutta törkeästä lahjuksen ottamisesta. Hagelstam olisi saanut vuoden ja kahden kuukauden ehdottoman vankeustuomion ja Koivumäki kuusi kuukautta ehdollista. Kaikki kolme olisivat menettäneet virkansa.

Vähemmistö ei pitänyt matkoja virkamatkoina. Silläkään ei ollut merkitystä, että merenkulkulaitos oli kestinnyt aiemmin norjalaisia. Matkojen tarkoituksen norjalaisten kannalta oli luoda neuvotteluille suotuisat olosuhteet. Vähemmistön mukaan Etelä-Afrikan, Brasilian, Miamin ja Karibian matkoille ei ollut todellista tarvetta. Puolisoiden ja lasten matkat olisi pitänyt maksaa itse.

Luottokortin ja rahan vastaanottaminen on vähemmistön mielestä yksinkertaisin lahjonnan muoto. Kiireellisiin matkoihin olisi voinut saada rahaa merenkulkulaitoksen kassasta.

Vähemmistö katsoi myös, että norjalaisten saatavista ei ennen vuotta 1998 peritty viivästyskorkoja eikä perinnässä käytetty samoja perintäkeinoja kuin muiden velallisten osalta.

Vähemmistön kannan mukaan norjalainen osapuoli oli pyrkinyt vaikuttamaan vastaajien toimintaan virkamiehenä ja vastaajien oli ainakin pitänyt tietää vaikuttamispyrkimyksistä. Matkat ovat olleet kokonaisuudessaan virkistysluonteisia ja niistä saadut etuudet oikeudettomasti saatuja, vähemmistö totesi. Kaksi Norjan matkaa luettiin aiheellisiksi.

Vankeustuomioiden ja viraltapanon lisäksi vähemmistö olisi määrännyt kolmelle johtajalle yhteensä noin 280 000 euron korvaukset.

(MTV3)

(Seitsemän uutiset 23.10.2002)

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.