Mainos

Palkintoehdokas: Jos saan palautetta, niin tiedän jutun oikeasti koskettaneen

Media-alalla tekijät ovat väistämättä joskus esillä. Journalisteja saattaa nähdä television ruudussa tai kolumnin reunaa koristaa valokuva. Artikkelissa näkyy kirjoittajan nimi. Kirjailijat näkyvät kirjojensa markkinointitapahtumissa ja muualla. Miten sitten luovaa työtä tekevät ammattilaiset arvostavat palautetta?

Suuri Journalistipalkinto -kilpailun voittajaehdokkaat arvostivat lähes kaikki palautetta. Etenkin silloin, kun se oli rakentavaa ja asiallista. Enemmistö kertoi lukevansa palautteet ja myös mahdollisuuksien mukaan myös vastaavansa niihin.

– Minusta on kiinnostavaa saada kuulla lukijoiden palautetta siksi, että näen, miten monella tuhannella tavalla samaa tekstiä voi tulkita. Ajoittain hämmästyttää, kuinka paljon puhumatonta ja käsittelemätöntä suomalaisten sisään on juuttunut. Sellaista ei saa kiskottua ulos vaimo, ei viina tai kirves, vaan yleensä vain henkilökohtainen elämys, olipa se sitten taiteellinen, uskonnollinen tai kävely kevääseen heräävässä metsässä, kertoo palautteista kirjailija Tommi Kinnunen. Hän on ehdolla Vuoden kirja -kategoriassa kirjallaan Neljäntienristeys. 

– Olen todella kiitollinen kaikesta palautteesta. Kiittävästä ja rakentavasta, kaikesta sellaisesta, jota on punnittu ja perusteltu. Me suomalaiset olemme hyvin pidättyväisiä. Siispä jos saan kadulla palautetta, tiedän, että joku juttumme on oikeasti koskettanut. Viime aikoina palautetta ja vinkkejä on tullut erityisen paljon. Yritän vastata sähköpostipalautteisiin, mutta niitä on joskus todella paljon ja ajatukset ovat jo uudessa jutussa. Harmittaa jos johonkin tarkasti mietittyyn viestiin jää vastaamatta, sanoo Ylen A-studion toimittaja Annukka Roininen. Hän on ehdolla työryhmänsä kanssa Hoivakoti kuntoon -sarjasta Vuoden journalistinen teko -kategoriassa.

Palkintoehdokkaista osa kertoi palautteen olevan myös motivaation lähde.

– Se, että tavoittaa yleisön, on ehdottomasti projektien suola. Kirjoitin varsinkin välillä 1990–2010 joka viikko Helsingin Sanomiin populaarikulttuurin aiheista, esimerkiksi kotimaisesta elokuvahistoriasta. Oli mahtavaa, että jutuista sai erilaisilta ihmisiltä palautetta ihan tuolla kaupungilla liikuskellessakin. Motivaatio löytyy itsestään, eikä sitä tarvitse psyykata esiin, jos ja kun on oikeasti olemassa yhteys lukijoihin, Jussi Karjalainen kertoo. Hän on ehdolla Vuoden kirja -kategoriassa yhdessä Ville Hännisen kanssa. 

"Palkinnot ovat kiusallisia"

Kysyimme tämän vuoden Suuri Journalistipalkinto -kilpailun ehdokkailta ajankohtaisia kysymyksiä mediasta ja journalistisesta työstä. Kilpailussa ehdokkaat kilpailevat neljässä eri kategoriassa, Vuoden juttu, Vuoden journalistinen teko, Vuoden journalisti ja uutena kategoriana Vuoden kirja. Kyselyyn jätti vastaamatta osa Vuoden journalistinen teko -kategoriassa kilpailevien työryhmien jäsenistä.

Kun kysyimme miten palkintoehdokkaat arvottavat työssään palkintoja, niin moni koki palkinnot tekijänä jopa kiusallisiksi.

– Palaute on ok. Palkinnot ovat kiusallisia, koska koen olevani lähinnä tiedonvälittäjä, kuvailee tuntemuksiaan Suomen Kuvalehden toimittaja Jari Lindholm. Hän on ehdolla Vuoden juttu -kategoriassa.

– Palkintoihin on suhtauduttava leikkimielisesti aloilla, joissa eksaktiin paremmusjärjestykseen laitto on täysin mahdotonta aina ja iankaikkisesti, muotoilee taas kirjailija Juha Hurme. Hän on ehdolla Vuoden kirja -kategoriassa kirjallaan Nyljetyt ajatukset.

"Palkinnot kannustavat jatkamaan"

Enemmistö ehdokkaista kuitenkin koki palkinnot kannustukseksi. 

– Arvostan asiallista palautetta, vaikka se olisikin kriittinen. Sen sijaan, nimetön nettihuutelu, jossa mennään henkilökohtaisuuksiin ei hyödytä ketään. Palkinnot kannustavat jatkamaan työtä ulkopuolisen painostuksen keskellä, vastaa Vuoden journalisti -ehdokas, Ylen Mot-ohjelman toimittaja Minna Knus-Galán.

– Palkinnot ovat minusta erityisen tärkeitä, koska journalismiin kohdistuu nykyään aiempaa kovempaa, sekä perusteltua että perustelematonta, ruoskintaa. On hienoa, että välillä voidaan juhlia myös onnistumisia, linjaa Helsingin Sanomien toimittaja Heikki Aittokoski. Hän on ehdolla Vuoden journalisti -kategoriassa.

Julkisuusarvokin tunnustettiin. 

– Palkinnot tuovat julkisuutta,  uusia seuraajia, vapaaehtoisia avustajia ja välillisesti rahoitusmahdollisuuksia. Palkinnot ovat tervetulleita, mutta tiivis suhde yleisöömme tärkeämpää, sanoo taas Faktabaarin hankevastaava Mikko Salo. Salo on työryhmänsä kanssa ehdolla Vuoden journalistinen teko -kategoriassa.

Toisaalta Helsingin Sanomien toimittaja Anu Nousiainen muistutti, että vaikka palkinnot ovat tärkeitä, niin niitä ei tarvita Suomessa enempää. 

– En kaipaa suomalaiseen journalismiin enempää palkintoja. Journalismia ei tehdä palkintojen takia. 

Nousiainen on ehdolla työryhmänsä kanssa Vuoden journalistinen teko -kategoriassa.

Suuren Journalistipalkinnon 2014 saajat julkistetaan MTV3-kanavalla keskiviikkona 11.3.2015 kello 20 alkavassa suorassa gaalalähetyksessä.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.