Mainos

Pellosta nousi muinaisnorsun pala – Suomen vanhimman luun löytänyt näpäytti löytöä vähätellyttä äitiään

Nuori biologian ylioppilas Marja Simonsuuri, sittemmin professori Simonsuuri-Sorsa, löysi puutarhastaan luun yli 50 vuotta sitten. Vuosikymmeniksi autotalliin unohtunut löytö paljastui vastikään valmistuneessa tutkimuksessa noin 5-19 miljoonan vuoden ikäiseksi.

Kesäkotinsa puutarhatöiden parissa syksyllä 1960 ahkeroinut Simonsuuri-Sorsa muistaa lapion kolahtaneen johonkin kovaan.

– Olin kaivamassa perunapeltoa muistaakseni aika syvältä, varmaan noin puolen metrin syvyydestä. Sieltä löytyi lohkare, jonka luulin olevan kivi.

Kivi osoittautui kuitenkin puhdistuksen jälkeen luulohkareeksi. Juuri biologian opinnot aloittanut ylioppilas innostui ja ajatteli löytäneensä fossiilin.

– Näytin luuta äidilleni ja hän sanoi, että lopeta höpöttäminen, ei Suomessa ole fossiileja. Hän arvioi luun kuuluvan härälle, sillä hän oli löytänyt samasta paikasta aiemmin härän kyntökengän.

Luu unohtui yli 40 vuodeksi

Luunpala unohtui puutarhavajaan, ja kun kesäpaikka myytiin, löytö siirtyi muuttokuorman mukana uuden asunnon autotallivarastoon. Sinne sanomalehteen kääritty luu unohtui uudestaan, tällä kertaa yli 40 vuodeksi.

Luu löytyi autotallista taas uuden muuton yhteydessä.

– Mieheni piteli sitä käsissään ja huusi, että mikä piru tämä on. Sanoin, että se on se mammutin luu, vaikka ei sitä kukaan ollut sellaiseksi tunnistanut.

Muinaislöytö päätyi lopulta Simonsuuri-Sorsan sanojen mukaan ”Suomen parhaalle paleontologille”, Mikael Forteliukselle.

Helsingin yliopistolla perinnöllisyystieteilijänä ja professorina työskennellyt Simonsuuri-Sorsa lupasi esitellä luun miehelle, jos hän saapuisi erääseen palaveriin.

– Sanoin, että jos tulet kokoukseen niin saat ehkä nähdä mammutin luun. Ja kyllä hänen silmänsä silloin revähtivät. Hän heti tajusi, että kyseessä on fossiili. 

Luu jäi yliopistolle tutkittavaksi.

Pala norsujen esi-isän olkaluuta 

Vastikään valmistuneessa tutkimuksessa luu paljastui jopa 5-19 miljoonaa vuotta vanhaksi. 

Sen uskotaan kuuluneen Deinotherium-norsueläimelle ja ajautuneen Suomeen valtavan jäälohkareen sisällä, muinaisen Yoldia-meren aaltojen kuljettamana.

– Luu on kappale isohkon norsueläimen olkaluun varren keskiosasta, luun kapeimmasta kohdasta. Näin pienestä osasesta lajin tarkka tunnistaminen on haasteellista, mutta luun morfologiset piirteet viittaavat mioseeniaikana Euraasiassa esiintyneen Deinotherium-suvun norsueläimeen, kertoo luun analysoinut tutkija Juha Saarinen Lontoon Luonnonhistoriallisesta museosta. 

Deinotherium, jonka tieteellinen nimi kääntyy suomeksi "hirmuinen eläin", muistutti ruumiinrakenteeltaan norsuja, mutta oli varsin kaukaista sukua nykynorsuille.

Luusta löytyneiden fossiilisten siitepölyjen, itiöiden ja levien perusteella muinaisen eläimen arvioidaan eläneen nykyistä Etelä-Eurooppaa muistuttavassa lämpimässä ja kosteassa, subtrooppisessa ilmastossa.

"Olinpahan kuitenkin oikeassa"

Mammutin luita on löytynyt Suomesta harvakseltaan. Viimeisin niistä löytyi Helsingin Vuosaaren satamarakentamisen yhteydessä vuonna 2005. 

Marja Simonsuuri-Sorsan löytö on kuitenkin noin sata kertaa vanhempi kuin Suomen tähän asti vanhin tunnettu nisäkkään luu.

Simonsuuri-Sorsa kertoo olevansa hämmästynyt tutkimustuloksista ja iloinen siitä, että tutkimusmenetelmät ovat kehittyneet niin pitkälle, että luun ikä onnistuttiin määrittelemään. 

Löytöään jo alun alkaen fossiilina pitänyt Simonsuuri-Sorsa pitää tutkimuksen tuloksia mieluisina myös henkilökohtaisista syistä.

– Vaikka äiti sanoikin, että ei se voi olla mikään fossiili, niin olinpahan kuitenkin oikeassa. Aina kannattaa olla valppaana, hän nauraa.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.