Mainos

Perheväkivallan sovittelu suurennuslasin alle

Perheväkivaltatapausten sovittelu pannaan parivuotiseen tehotarkkailuun. Vastikään alkanut tutkimus selvittää, käykö sovittelu ylipäätäänkään tällaisiin tapauksiin ja saavatko sovittelun osapuolet siitä tyydyttävän ratkaisun.

Tutkimus on tarpeen, sillä Suomessa sovittelukäytäntö on hajanainen. Joissakin kunnissa perheväkivaltaa ei sovitella ollenkaan ja joissakin sovitteluun lähettämisestä vastaa syyttäjän sijaan poliisi. Kukaan ei myöskään tiedä, miten iso osa perheväkivaltatapauksista sovitellaan ja moniko niistä päätyy lopulta sopimukseen.

-Sovittelussa on kyse siitä, että väkivallan uhri haluaa omasta vakaasta tahdostaan ratkaista tilanteen muutoin kuin oikeusteitse. Sovitteluun voidaan siis päätyä, jos uhri niin haluaa, syyttäjä sen sallii eikä väkivalta ole ollut törkeää, raiskauskriisikeskus Tukinaisen toiminnanjohtaja Kristiina Valkama sanoo.

Valkaman mukaan nyt alkanut tutkimus selvittää myös, millä perusteilla sovitteluun lähdetään ja koheneeko tilanne kotona sovittelun jälkeen.

-Perheväkivaltaan ei voi suhtautua täysin mustavalkoisesti. Lasten, toimeentulon tai jonkun muun syyn takia uhri ei aina halua lähteä väkivaltaisesta parisuhteesta. Näitä tilanteita varten on olemassa sovittelumenetelmä, Valkama huomauttaa.

Sovittelusta kiistaa

Perheväkivallan sovittelusta on asiantuntijoiden kesken kiistelty koko menetelmän olemassaolon ajan vuodesta 1995 lähtien. Osa on sitä mieltä, että uhrilla ei pahoinpitelyjen jälkeen ole "omaa vakaata tahtoa", vaan sovitteluun päädytään usein hakkaajan painostuksesta.

-Mielestäni kyse on lähinnä sosiaalisesta neuvonnasta, joka ei saisi syrjäyttää väkivaltaan liittyvää rikosoikeudellista prosessia. Tuntuu pahalta, että perheväkivaltaa yleensäkään sovitellaan, raiskauskriisikeskuksen juristi Riitta Silver huomauttaa.

Perheväkivallan sovittelun arvostelijat näkevät myös, että menetelmää käytetään huojentamaan syyttäjien työtaakkaa.

-Se ei ole sovittelun tarkoitus. Kaikkiaan Suomessa sovitteluun päätyy noin neljä ja puolituhatta tapausta, joista parinsadan arvioidaan olevan perheväkivaltaa, tutkimuspäällikkö Juhani Iivari Stakesista sanoo.

Asiantuntijat painottavat, että vakavaa väkivaltaa ja raiskauksia tai esimerkiksi lähestymiskiellon rikkomisia ei sovitella. Sen sijaan mitään rajoja ei ole sille, monestiko yhden pariskunnan asioita voidaan sovitella.

-Jos uhri tekee rikosilmoituksen ja haluaa sovitteluun, siihen voidaan lähteä useampaankin kertaan, Iivari toteaa.

Sovittelu "katsastusasema"

Sopimus itsessään on paperi, jossa väkivaltaa käyttänyt sitoutuu yhdessä sovittuihin pelisääntöihin. Tietyissä tapauksissa tekijä voidaan velvoittaa hakemaan hoitoa ja sitoutumaan väkivallattomuuteen. Lopullisen siunauksensa sovittelulle antaa syyttäjä, jonka päätöksellä sopimus joko kaatuu tai astuu voimaan.

Tutkimuksen tekijät haluavat verrata sovittelua työkaluun, jolla parhaimmillaan palvellaan perheitä ja erityisesti lapsia.

-Sovittelu on kuin katsastusasema, jossa selvitetään, mikä on kulkuneuvon eli tässä tapauksessa parisuhteen kunto, Iivari vertaa.

Tutkimus kestää vuoden 2003 loppuun ja se tehdään Helsingissä, Vantaalla, Tampereella ja Kokkolassa. Tutkimuksessa haastatellaan uhria ja tekijää, sovittelijoita sekä viranomaisia. Tarkoitus on niin ikään seurata sovittelusopimuksen toteutumista kotona.

Tutkimuksen toteuttaa Ensi- ja turvakotien liitto, Suomen sovittelun tuki ry, raiskauskriisikeskus Tukinainen sekä Stakes. Sosiaali- ja terveysministeriö perustavat oman työryhmänsä, johon saadaan mukaan myös syyttäjäpuoli. Parivuotinen projekti maksaa noin 1,4 mmk ja sen rahoittaa Raha-automaattiyhdistys.

(MTV3-STT)

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.