Mainos

Peruskoululaisten tekstit julkaistiin harvinaisena runoteoksena Joensuussa - 140 uutta runoilijaa

Harva peruskoululainen näkee omia runojaan painettuna. Pielisjoen koulussa Joensuussa lähes 140 oppilasta sai tekstinsä harvinaiseen runoteokseen.

Teini-ikäisiä puhuttelevat runot syntyivät osana valtakunnallista Lukuinto -hanketta. Monihan niitä runoja rustaa, mutta aniharva teini lukee ne omasta runokirjasta.

– Olen kuin kukka, auenneena kaunis, nupussa ruma, riimittelee Maaria Huuskonen.

Vaihteeksi valoisaa

Kirjan nimi "Juuri hyvä näin" tulee Enni Kaarin runosta, jonka keskeinen sanoma on vahva usko tulevaisuuteen. On lohdullista, että siinä ei ole tavuakaan ahdistusta.

– Minä olen vahva, päivä päivältä vahvempi, minä olen nuori enkä huomaa ajan kulkua, minä olen iloinen, nautin elämästä, minä olen minä, juuri hyvä näin, Kaari kirjoittaa.

Tärkein aihepiiri on rakkaus, sen ilot ja surut, ystävät ja seurustelu. Mutta runosta löytyi ehkä vähän yllättäenkin kanava avata sisintään jopa julkisesti.

– Se on varmasti harvinaista, että ei ne omia tuntemuksiaan tuolla äidinkielen tunneilla puhele, mutta näissä runoissa ne näkyy, arvioi Pielisjoen koulun äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Satu Peltonen.

Moderneja kokeiluja

Runoilun ei tarvitse olla todellakaan tylsää. Runoprojektin aikana varsinkin pojat innostuivat tekemään moderneja kokeiluja. Runoja syntyi esimerkiksi pillimehusta, hampurilaisesta tai S-kirjaimella leikkimällä.

– Tunnilla oli tylsää ja mietin mistähän kirjoittaisi. Tuli kaverin kanssa puheeksi jano ja siitä se pillimehuruno syntyi, paljastaa Jonni Timonen.

Jonnin runossa mehu on kirjoitettu viidelle palastalle rinnakkain parikymmentä kertaa. Harmonian särkee keskellä yksi kysymys.

Otso Pänttönen piirsi juustohampurilaisen kuvan ja kirjoitti tekstin väärin.

– Idea on siinä, että lukija ei älyä mitä on meneillään. Esimerkiksi kirjoitusvirheeksi luultava kirjainyhdistelmä, se on tarkoituksella tehty, Otso tarkentaa.

Levoton maailma näkyisi nyt

Nyt yhdeksännellä luokalla olevat nuoret kirjoittivat runot viime keväänä. Moni uskoo, että runojen aiheet olisivat toisenlaisia jos ne kirjoitettaisiin nyt. Maailma ehti jo muuttua.

– Veikkaisin, että siinä olisi paljon synkkyyttä ja murhetta tämän maailman tapahtumien vuoksi, pohtii Arseni Hyttinen.

Runokirjassa on pääteemojen ohella runsaasti myös runoja, jotka on kirjoitettu omakohtaisista havainnoista, harrastuksista ja perhepiiristä. Esimerkiksi mopoautot ja oravat ovat tuottaneet parikin tarinaa.

– Orava huutaa kun päätä särkee, eihän tässä ole mitään järkeä, orava töihin vaeltaa, sieltä orava potkut saa, elämä on kurjaa kun baarissa on vain hurjaa, Joel Heiskanen runoilee.

Lukemista sukupolvien päähän

Lehtori Peltonen kiittelee vuolaasti oppilaitaan runourakasta. Pöytälaatikkoon jäi satoja runoja, osa kirjoitti kymmenkunta.

–  Kirjaa levitetään ainakin kirjastoihin ja uskon, että näitä runoja lukevat vielä oppilaiden lastenlapsetkin.

Runokirjan painamiseen ja taittoon Pielisjoen koulu ja Joensuun seutukirjasto saivat tukea Itä-Suomen aluehallintovirastolta.

– Kirja mediana ei ole katoamassa mihinkään, muistuttaa seutukirjaston Timo Torvinen.

 

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.