Mainos

"Perusongelma on säästö, ei vanhuus"

Kirjailija Kaari Utrio esittämä kuolinpilleri vanhuksille saa tyrmäyksen asiantuntijoilta. Geriatrian dosentti korostaa, että valtaosa vanhusten hoitajista toimii parhaalla mahdollisella tavalla tilanteessa, jossa on vain huonoja ratkaisuja valittavana. Vanhusten hoitoa käsittelevistä kirjoituksistaan palkittu toimittaja pitää perusongelmana sitä, että vanhustenhoidossakin ulkoistetaan ja tavoitellaan säästöä.

Kirjailija Kaari Utrion hätkähdyttää tämän päivän Ilta-Sanomissa paljastamalla, että hän tekee mieluummin itsemurhan kuin joutuu laitoshoitoon tai lastensa harteille.

- Terveyskeskuksissa voitaisiin jakaa vanhuksille, vaikkapa yli 70-vuotiaille, ystävällisiä "unipillereitä". Se tulee olemaan välttämätöntä, sillä nopeasti kuoleva vanhus on eduksi yhteiskunnalle. Mistä muka kaikille suurten ikäluokkien edustajille saadaan hoitajat? Utrio kysyy.

Utrio, 67, kaipaa muutosta koko Suomen terveydenhoitojärjestelmään, joka hänen mielestään virheellisesti keskittyy ihmisten keski-iän pidentämiseen.

Uutisointi lisää pelkoja

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n Ikäihmisten palvelut -yksikön päällikkö, geriatrian dosentti Harriet Finne-Soveri ymmärtää Utrion huolen, koska hänen mielestään oikea tieto vanhustenhuollosta ei ole välittynyt ja media nostaa esiin vain negatiivisia asioita.

- Tässä on yhden taitelijasielun julistus. Ymmärrän toki pelot, huolen ja hädän, koska uutisointi vanhustenhodiosta tapahtuu aina provokaation kautta eikä kova faktamme välity, Finne-Soveri sanoo ja ottaa esimerkiksi sitomisen.

- Akuutisti sekavalle vanhukselle ei vain ole olemassa hyvää hoitoa. Lääkkeitä ei suositella eikä sitominen ole koskaan hyvä asia ja toisaalta vartioimatta jätetty sidottu voi olla myös vielä vaarallisempi itselleen. Mutta muistutan, että sitomisestakin on tarkat ohjeet, mitä saa tehdä ja mitä ei. Valtaosa hoitajista tekee vaikeita valintoja tilanteessa, jossa on valittavana vain huonoja vaihtoehtoja, Finne-Soveri kertoo.

- Nyt lynkataan hoitohenkilökuntaa, josta valtaosa tekee pienellä palkalla tositärkeää työtä. Miten voimme tukea tätä hoitajien hyvää valtaosaa? Ja miten voimme jakaa oikeaa tietoa vanhusten hoidosta kaikille tasoille? Finne-Soveri huokaa.

Perusongelma: ulkoistaminen ja säästö

Vanhusten hoitoon perehtynyt freetoimittaja Minna Lindgren pitää Utrion esiintuloa provokaationa, jossa eutanasia on ymmärretty väärin.

- Eutanasia tehdään pitkän harkinnan jälkeen yhdessä lääkärin kanssa, kun mitään toivoa ei enää ole. Eutanasia ei ole pillerinjakelu-kysymys, Lindgren sanoo.

Lindgren toivoo keskustelun vanhustenhuollosta pureutuvan nyt perusongelmaan eli rahaan.

- Julkista palvelua, myös vanhusten hoitoa ulkoistetaan. Kunnallisillakin yhtiöillä tavoitellaan liikevoittoa tai säästöä, mutta kun vanhusten hoito ei ole bisnestä! On vaarallista pelotella vanhuudella, sen sijaan meidän pitäisi keskustella, miksi emme halua olla vanhoja ja miten vanhuksia kohdellaan Suomessa. Keskustelu ei ole älyttömyyksiä isoilla otsikoilla ja kärjistyksiä.

Lindgren on arvostettu vanhusten asioihin perehtynyt toimittaja. Hänen Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä julkaistu artikkelinsa "Isän kuolema" palkittiin tänä vuonna Bonnierin suurella journalistipalkinnolla. Siinä hän kertoi isästään, joka halusi kuolla rauhassa, ilman viivytyksiä ja turhaa hoitoa. Puolustuskyvyttömän vanhuksen tahto kuitenkin jyrättiin.

Eliniän kertovaa kristallipalloa ei ole

Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve ampuu Utrion väittämiä alas.

- Utrion mielestä vanhuksille tehdään turhia leikkauksia viimeisen puolen vuoden aikana. Jos 75-vuotias kaatuu ja murtaa ranteensa, totta kai se leikataan, samoin 72-vuotiaan sydän. Heidän elämänlaatunsa paranee ja lisäksi yhteiskunta säästää, kun ei enää tarvita lääkkeitä ja lääkärissäkäynti vähenee. Lääkäri lähtee siitä, että potilas hoidetaan, jos siitä on potilaalle hyötyä. Tuomme vuosiin lisää elämää, emme vain elämään lisää vuosia.

Pälveen mukaan siinä vaiheessa, kun lääkäri tietää, että hoito ei enää auta, turhia hoitoja ei enää tehdä ja ihminen siirtyy vain hoivattavaksi.

- Mutta kun meillä lääkäreillä ei ole sitä kristallipalloa, mistä tietäisimme, koska alkaa se viimeinen puoli vuotta. Joskushan jälkeenpäin nähdään, ettei leikkauksesta ollutkaan apua - potilas kuoli - mutta kun tätä ei voi tietää etukäteen. Eikä laskea. Esimerkiksi 20-vuotiaan syöpäpotilaan, ei vain sairaan vanhuksen, viimeinen elinvuosi on yleensä aina hinnakkain.

Pälve kuitenkin myös ymmärtää Utrion ja muiden huolen vanhusten hoidosta ja kohtelusta. Lääninhallitusten selvitykset paljastivat viime viikolla, että vanhusten liikkumista rajoitetaan mm. sitomalla heitä sänkyihin. Lisäksi vanhusten syöttämisestä, hygienista tai ulkoilusta ei aina ehditä huolehtia.

-Yhteiskunnastamme puuttuu vanhusten kunnioittaminen. Kaikkialla korostetaan nuoruutta ja vitaliteettia. Kun samaan aikaan dementia yleistyy ja laitoshoito on lisääntyvien kustannusvaateiden edessä, Utrion huoli on ymmärrettävä. Mutta kyllä kuolinpillerit ovat tästä kaukana, Lääkäriliiton Pälve toteaa.

Tästä on kyse:

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.

MTV käyttää palveluissaan evästeitä tarjotakseen paremman käyttökokemuksen. Pyydämme sinua perehtymään uudistuneeseen tietosuoja- ja evästekäytäntöömme, joka on saatavissa osoitteessa www.mtv.fi/yritys/tietosuoja.