Mainos

Pintapelastaja Estonia-yöstä: Ensisilmäys onnettomuuspaikalle paljasti karmean totuuden

Raisiolainen pintapelastaja Juho Ala-Lahti nosti Estonian onnettomuusyönä 21 eloonjäänyttä helikopteriin. Yö oli pelastustyöntekijälle hyvin raskas niin fyysisesti kuin henkisestikin.

– Kun saimme hälytyksen onnettomuudesta ja ajoimme Turun lentoasemalle, oli tihkusade. Tuuli ei ollut mitenkään hirveä, eikä sää näyttänyt helikopterin noustessakaan kovin huonolta. Pikkuhiljaa saariston reunassa tuuli yltyi, ja onnettomuuspaikalla keli oli tosi poikkeuksellinen. Aallokko nousi hirveän korkeaksi, Turun vartiolentueen pintapelastaja Juho Ala-Lahti kuvailee Estonian onnettomuusyön säätä.

Ala-Lahti muistelee yötä edelleen raskain mielin. Ensimmäisten tietojen perusteella helikopterimiehistö kuvitteli, että tehtävä oli pelastaa pahasti kallistuneen Estonian matkustajat paikalle rientäneisiin muihin laivoihin. Jo ensisilmäys onnettomuuspaikalle paljasti kuitenkin karmean totuuden.

– Kuulimme radiosta, että Estonia oli kadonnut tutkasta ja ilmeisesti uponnut. Päätimme ensin pelastaa veden varaan joutuneet,  koska heidän tilanteensa oli pahin. Se osoittautui kuitenkin mahdottomaksi.

Ala-Lahden mukaan varsin nopeasti selvisi, että pelastusliivien varassa kelluvia eloonjääneitä ei hyisessä meressä ollut. Niinpä pelastusmiehistö ryhtyi käymään läpi kumisia pelastusveneitä, joita tuuli riepotti aaltojen harjalla laajalla alueella.

– Päätettiin aloittaa ensimmäisestä kohdalle tulleesta lautasta. Siinä oli kaksi miehistön jäsentä, lautalla oli vettä ja he olivat kylmissään. Mutta he selvisivät. 


”Tulkaa nyt perhana apuun, ei täällä yksin pärjää!”

Kaiken kaikkiaan ensimmäisenä paikalle tullut Ala-Lahden ryhmä pelasti 42 eloonjäänyttä. Ala-Lahti itse nosti helikopteriin parikymmentä ihmistä.

Pintapelastaja korostaa kuitenkin, että lopputulos oli koko helikopteritiimin ansiota. Vastaavanlaisia tilanteita oli harjoiteltu ja kaikki olivat tehtäviensä tasalla.

Ala-Lahti oli kopterin ainoa pintapelastaja. Hänen tehtävänsä oli fyysisestikin äärimmäisen raskas.

– Teki mieli nousta lautalla seisomaan ja huutaa, että tulkaa nyt perhana apuun, ei täällä yksin pärjää. Kyllä se oli aika lohdutonta, kun ei tiennyt, kuinka paljon pelastettavia oli. Kyllä se yhdelle ihmiselle ja koneen miehistölle aikamoinen rupeama oli.

Ala-Lahden vartiolentueen työ jatkui vielä seuraavana päivänä, kun pelastuslautoilla olleet kuolleet nostettiin ja siirrettiin Utön saareen odottamaan tunnistusta ja viimeistä matkaa kotiseuduilleen.

Muistot vetävät mielen vieläkin matalaksi

Juho Ala-Lahti kertoo Estonian onnettomuudesta rauhallisesti jäsennellen kotitalonsa puutarhassa Raisiossa. Edelleen ystävät, tuttavat ja jopa ventovieraat saattavat kysyä tapahtumasta ja palauttavat samalla mieleen raskaat muistot. 

– Kyllä se vetää mielen matalaksi, kun ajattelee millaisia inhimillisiä menetyksiä heillä oli ja millainen tuska ja paniikki siellä laivalla oli ollut, kun sieltä ei päästy pois.

Ala-Lahti osallistuu viikonvaihteessa Tallinnassa jokavuotiseen muistotilaisuuteen. Hän tapaa siellä myös pelastamiaan eloonjääneitä kahden vuosikymmenen takaa.

 

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.