Mainos

Poliisitodistajat: Gustafsson liikkui, muttei puhunut

Bodom-oikeudenkäynnissä on kuultu tänään aikalaistodistajia.

Bodominjärven murhaoikeudenkäynti jatkui tänään eilisen välipäivän jälkeen.

Ensimmäisenä Bodominjärven murhapaikalle tulleet poliisit kuvasivat näkymää karmeaksi.

- Muistan selvästi että Gustafsson liikkui, mutta hän ei sanonut mitään, eläkkeellä oleva Kauko Paavola kertoi.

Salissa kuultiin Paavolan kanssa ensimmäisenä paikalle tullutta poliisimiestä, Gösta Lönnbergiä. Hän on tehnyt paikalta piirroksia ja muistiinpanoja.

- Ilmoitus tuli kello 11.15. Ajomatkaan meni 15 minuuttia. Paikalla totesin, että kyse oli henkirikoksista ja tuon ajan järjestelmän mukaan juttu siirtyisi KRP:lle. Tehtäväni oli eristää paikka ja pitää ihmiset loitolla. Minulle oli selvää, että Gustafsson oli elossa.

Sitten loukkaantunut Gustafsson vietiin Lönnbergin mukaan paikalta pois.

- Siitä ei ole muistikuvaa, että olenko puhunut Gustafssonin kanssa. Sitä kyllä ihmettelen, että mistä olen tuolloin tuoreeltaan saanut Gustafssonin nimen ja osoitteen, Lönnberg sanoi. Nimi löytyy Lönnbergin muistikirjasta.

Kun keskusrikospoliisi tuli paikalle, Lönnberg siirtyi etsintätehtäviin.

- Järjestin sen etsintäketjun, joka löysi kengät. Toisena päivänä naarattiin heittoetäisyyden suuruiselta alueelta ja tehtiin metsäharavointeja. Sen jälkeen en osallistunut tutkimuksiin.

"Puliukot tapelleet"

Ensimmäisen poliisipartion toinen mies Kauko Paavola muisti, että ilmoitus poliisiasemalle tuli sellaisena, että puliukot olivat tapelleet.

Paikalla oli heti huomattu, että yksi uhreista liikkui.

- Se on selvä muistikuva, Paavola sanoi. - Hän liikautti jalkojaan ja olisiko vähän liikauttanut päätään.

Paavola oli kantanut Gustafssonin paareilla ambulanssiin.

- Se tapahtui heti, koska ambulanssi oli paikalla samaan aikaan kuin mekin. Matkaa ambulanssille en osaa sanoa, olisiko viisi minuuttia mennyt.

Paavola kertoi, että Gustafsson oli tajunnan ja tajuttomuuden välimailla. - Mitään hän ei puhunut.

Alkuvaiheessa Paavola oli vartioinut paikkaa ja hakenut paikalle lisää poliiseja.

- Katsoin teltan ympäristöä ja uhreja. Yritin etsiä tekovälinettä, mutta sitä ei näkynyt, Paavola muisteli.

Keskusrikospoliisissa työskennellyt Aatos Aalto joutui murhatutkintaan keskellä päivää.

- Olin lähdössä tyttäreni kanssa ostamaan jäätelöä, kun vaimo huusi parvekkeelta, että pitää lähteä töihin.

Nyt 87-vuotias Aalto otti murhapaikalta valokuvat.

- Silloin paikalla oli kolme ruumista. Siellä oli myös yleisöä ja lehtimiehiä. Teltta-alue oli eristetty.

Aalto oli myös paikalla, kun Gustafssonin ja Boismanin kengät löytyivät.

- Muistan kolon. Kengät oli työnnetty kärjet edellä pieneen kivenkoloon. Pohjat oli melkein puhki. Ajattelin, että ne oli todettu arvottomiksi eikä niitä kannattanut anastaa. Lisäksi kiersin vesilaitoksen työmaan, jos sieltä olisi löytynyt jotain tylppää ja painavaa esinettä, joka sopisi lyöntiaseeksi.

Seuraavana päivänä Aalto oli mukana vene-etsinnöissä. Gustafssonia hän ei puhuttanut.

Knut Aas: "Puukkoa etsittiin kovasti"

Silloinen Espoon apulaisnimismies Knut Aas hälytettiin paikalle ja hän ehti murhaniemeen puolen päivän aikaan.

- Teltta oli romahtanut kasaan, nyt 79-vuotias Aas kertoi. Ruumiit olivat edelleen paikalla.

- Telttakankaassa ja aivan sen välittömässä läheisyydessä maastossa oli verijälkiä. Se oli roiskunutta verta. - Sieltä löytyi tyhjä viinapullo, jossa oli vertailukelpoinen sormenjälki.

Pulloa tutki sormenjälkiin erikoistunut tutkija vuosikausia. Hän kävi läpi kaikki arkistossa olevat jäljet. Se ei johtanut mihinkään.

- Etsimme murha-asetta, mutta emme löytäneet mitään myöhemminkään. Kyllä niitä kovasti etsittiin. - Tutkinta siirtyi heti keskusrikospoliisille. Me vältimme sotkemasta mitään olemassaolevaa jälkeä.

- Vaikka olin apulaisnimismies ja ikään kuin tutkinnasta sivussa, olin päivittäin tekemisissä tutkijoiden kanssa. Olin hyvin selvillä siitä mitä linjoja tutkittiin. Niitä oli useita. - Gustafssonia ei epäilty alkuvaiheessa lainkaan. Häntä pidettiin yhtenä uhreista.

"Näin Gustafssonin verisen pään"

Aamulla paikalla ollut silloin 15-vuotias Siv Jansson-Knuts kertoi kuulleensa ininää.

- Olin käynyt niemessä uimassa. Menomatkalla en nähnyt tai kuullut mitään. Kelloa ei ollut mukana, olisiko ollut aamu yhdeksän aikaan. - Minulla on kaksi selkeää muistikuvaa. Näin Gustafssonin verisen pään ja muista Irmelin luonnottomaan asentoon vääntyneen käden, jossa oli kuivunutta verta. - Pää oli vähän sivuttain ja maassa. Valitettavasti en muista tarkkaan. - Hän ei osannut puhua. Se oli kuin haavoittunut eläin.

Jansson-Knuts muisteli olleensa paikalla jopa tunnin. Siellä oli ollut muitakin ihmisiä ennen kuin poliisit olivat häätäneet uteliaat kauemmaksi.

Toinen uimari: "Verta ja kärpäsiä"

- Kuulin ambulanssin äänen ja lähdin uteliaana Bodomille päin. Olin juuri täyttänyt 16, Henrik Rosenqvist kertoi.

Rosenqvist kuultiin puolustuksen todistajana.

- Näin kolme uhria teltan päällä. Seisoimme puoliringissä metrin parin päässä. Teltan päällä oli kuivunutta verta ja kärpäsiä. Muistan, että uhrien korvat olivat valkoiset koska veri oli valunut niistä pois.

- Muistan kun poliisi nosti siinä telttakangasta niin kankaassa ollut reikä osui tarkalleen uhrin päässä olleeseen vammaan. - Aika pian poliisi eristi alueen ja meidät häädettiin 50-60 metrin päähän.

Onkipoika kertoi kulkijasta pellolla

Tapahtuma-aikaan 14-vuotias Olavi Kivilahti oli niin sanotulla kolmannella niemellä odottamassa onkikaveriaan. Hän kertoi nähneensä arviolta aamu kuuden aikaan vaaleatakkisen miehen kulkevan pellon poikki murhaniemestä pois päin.

- Mies kulki pellon keskellä. Ei hän kovin piilossa ollut, Kivilahti kertoi kun Bodom-oikeudenkäynnissä jatkui todistajien kuuleminen. Koko päivä on varattu aikalaistodistajille.

- Näin hänet noin 50 metrin matkalta. Olisi hän voinut kulkea piilossa, Kivilahti vastasi kun häneltä kysyttiin miehestä. - Keskellä peltoa ei ole kovin piilossa.

"Pikkutyttö kertoi isälle"

Martti Koli oli poikansa kanssa järvellä onkimassa aamulla. Tarkoituksena oli sen jälkeen uida ja viettää päivä Bodomilla.

- Soudimme onkimisen jälkeen rantaan. 5-vuotias pikkutyttöni tuli sanomaan, että siellä makaa setä joka on verissään, Koli sanoi.

Kello oli arviolta yhdeksän. Koli meni katsomaan ja näki Gustafssonin hengittävän.

- Verta oli paljon. Siinä olin metrin päässä. Ajattelin, että muutkin ovat hengissä. Olivat ehkä tapelleet.

- Menin välillä poiskin ja vaimo alkoi huolestua että ambulanssi pitäisi saada. Sitten selvisi, että sellainen hälytettiin. - Sitten kun ambulanssi tuli selvisi että muut ovat kuolleita. Sen jälkeen poliisit ajoivat meidät pois ja menimme kotiin.

Martti Kolin vaimo Ruth Koli kertoi olleensa paikalla ennen miestään ja sanoneensa tuntemattomalle miehelle, että apua pitää saada. Mies oli sanonut, että apua on hälytetty.

Martti ja Ruth Koli kertoivat hieman ristiriitaisesti kellonajoista, koska poliisi sai hälytyksen vasta kello 11 jälkeen. Ruth Koli kertoi myös selällään olleen Gustafssonin liikuttaneen hitaasti toista jalkaansa muutaman kerran.

Koli luuli telttaseurueen vain juhlineen. Ruth Kolille kolmoismurha selvisi vasta kun hän kuuli tapahtuneesta radiouutisista.

(MTV3)

Lue lisää Bodominjärven oikeudenkäynnistä MTV3:n erikoissivuiltawww.mtv3.fi/bodom.

(Kymmenen uutiset 25.08.2005)

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.