Mainos

Pulkkamäki - meno kuin villissä lännessä?

Lumi on vihdoin laskeutunut myös Helsinkiin. Kaivattua valkeutta kauan odottaneet lapset ovat myös riemumielin kansoittaneet pulkkamäet - pelossa, että lunta ei enää huomisaamuna löydy mistään.

Ja lapselle riittää mikä tahansa kumpare, kunhan siitä laskee edes sekunnin alas. Oli kyseessä sitten pitkä liuku tai lähikallion lyhyt vauhtimäki.

Pulkkamäet itsessään eivät ole niin vaarallisia, mutta käytös mäissä on sitten kahden verroin kauheampaa. Meno on kuin villissä lännessä.

Ennen oli itsestään selvää, että mäkeen noustaan ylös aina sivuilta niin, että laskijat pääsevät rauhassa laskemaan keskeltä mäkeä alas. Nykyään mäkeen noustaan mistä sattuu ja tietysti kaikkein useimmin juuri siitä keskeltä, mistä on laskenutkin.

Ylhäällä vuoroaan odottavat puolestaan usein paahtavat päälle piittaamatta siitä kuka rinteessä on ja missä kohtaa. Ennen sitä odotettiin että reitti on selvä, nyt ei edes anteeksipyyntöä kuule kun päälle ajetaan, päin vastoin, perään saattaa jopa saada haistattelut. Tai sitten kaikki odottavat ja odottavat, että keskeltä mäkeä nousevat pääsevät ylös, eikä kukaan uskalla huutaa, että "pois alta, täältä tullaan - sivuun siitä."

Alhaalle päästyä on aivan normaalia, että jäädään juuri siihen kohtaan seisomaan, mihin ollaan pyllähdetty. Mihinkä sitä siirtymään. Tai jos siirrytään, niin mennään sitten juuri siitä kohtaa sitä mäkeä ylös.

Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa

Kaikkein pahimmalta tuntuu, kun lapset oppivat käytöksen meiltä vanhemmilta - oppivat tai ovat oppimatta. Liian usein näkee vanhempien lähettävän lapsensa alas mäkeä milloin sattuu ja mihin sattuu, ja sitten juoksevat perästä alas mäkeä odottamaan - keskelle mäkeä. Siitä sitten ylpeinä katsovat kun omat kullannuput kiipeävät mäkeä ylös - suoraan keskeltä.

Voisiko pulkkamäkiin palauttaa käytössäännöt? Ja saisiko niistä huomauttaa ilman että perään huudetaan? Pulkkamäen vieressä ei tarvitse kauaa seistä ja katsella, kun on jo molempien käsien sormien verran nähnyt vaaratilanteita.

Eli: Lasketaan mäki alas kun reitti on vapaa - kukaan ei estä myöskään huutamasta "täältä tullaan", että kaikki varmasti huomaavat. Siirrytään reippaasti pois rinteestä reunoille laskun jälkeen, jotta muillakin on vapaa lasku. Noustaan takaisin mäkeen rinteen sivuilta - aina. Ja annetaan niille hitaimmillekin mahdollisuus nauttia mäenlaskusta. Jaettu ilo on moninkertainen ilo.

Tulkoon mustelmat ja muksahdukset liian kovasta vauhdista tai yllätyshyppyristä - laskemisen ilosta, ei siitä, että joku ei viitsinyt odottaa vuoroaan!

Annetaan kaikkien pulkkien laskea.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.