Mainos

Rasila: Ihmisellä aina juurensa jossakin

Läänien pirstaloituminen ja rajojen muuttuminen ei ole hävittänyt ihmisten tapaa kokea oma identiteettinsä. Muuttoliike on hämärtänyt heimotunnuksia, mutta professori Viljo Rasilan mukaan Suomesta löytyy yhä esimerkiksi hämäläisinä, pohjalaisina tai karjalaisina itseään pitäviä ihmisiä.

-Kyseessä on sama identiteettitekijä kuin kansallisuuksienkin säilymisessä. Kysymys on siitä, mihin joukkoon me itse kukin tunnemme kuuluvamme ja mihin emme kuulu. Muihin kansallisuuksiin verrattuna suomalainen on suomalainen, mutta suomalaisten omassa keskuudessa hän on samalla myös jotain muuta, Rasila selittää.

Professori käsittelee heimoidentiteettejä ja varsinkin hämäläisyyttä artikkelissa, joka ilmestyi tuoreessa Kaikuja Hämeessä -kirjassa. Helsingin Yliopiston Hämäläis-Osakunta julkisti 350-vuotisjuhlakirjansa alkuviikosta. Rasilan mielestä omakohtainen henkilöidentiteetti on eri asia kuin kotipaikkaidentiteetti, joka riippuu asuinpaikasta ja voi muuttua sen mukana. Henkilöidentiteetti taas riippuu ihmisen omasta henkilökohtaisesta taustasta ja kasvupohjasta. Tärkein identiteetin määrääjä on lapsuuden arvot ja käytännöt. -Ihmisellä on aina omat juurensa jossain, vaikka niiden juurten maantieteellistä paikkaa ei aina voi kovin tarkoin määritellä. Ne eivät olekaan kiinni maassa, vaan geeniperimässä ja henkisessä kasvuympäristössä. Näistä jälkimmäinen on tärkeämpi sikäli, että se määrää meidän arvomaailmamme, Rasila kirjoittaa.

Arvostettiin eri asioita

Rasila selittää maakunnallisia luonnetyyppejä sillä, että eri puolilla Suomea on arvostettu hivenen erilaisia asioita. Ennen muuta lasten kasvatuksen määritellyt "miehen malli" on ollut erilainen eri puolilla maata. -Hämäläisen miehen samoin kuin naisen mallissa arvostetaan rauhallisuutta ja harkintaa, mutta ulkopuolinen näkee siinä helposti hidastelua ja juroutta. Vastaavasti voidaan sanoa, että pohjalainen arvostaa jämäkkyyttä ja peräänantamattomuutta, savolainen älyllistä nokkeluutta ja karjalainen iloista mieltä huoltenkin keskellä, Rasila kirjoittaa.

Hämäläisyys tuntuu olevan lähellä Ypäjällä syntyneen professorin sydäntä, ja hänet onkin nimitetty Hämeen heimoliiton kunniajäseneksi. Tärkeimpänä hämäläisyyden tunnusmerkkinä Rasila pitää Hämeen omaa murretta, joka ei noudata hallinnollisten rajojen vaihtelua. Rasila on itse tehnyt uransa Tampereen yliopiston historian laitoksella. Hänet tunnetaan muun muassa Tampereen historian neljännen osan kirjoittajana.

Suomalaiset muistuttavat hämäläisiä

Rasila arvioi, että suomalaisena kansanluonteena tunnettu luonnetyyppi muistuttaa hyvin läheisesti hämäläistä luonnetyyppiä. Professorin mukaan selitys löytynee muinais-Hämeen laajuudesta ja sen väestön suuruudesta muihin väestöryhmiin verrattuna. -Kun ajattelemme suomalaisia ulkomailla, tuskin koskaan yhdistämme suomalaisuuteen niitä piirteitä, jotka täällä kotimaassa yhdistämme savolaisiin tai karjalaisiin eli lähinnä nokkeluutta tai iloisuutta. Jo Topelius käytti suomalaisista määritettä pitkälle ajatteleva ja hidas kansa, Rasila huomauttaa.

-Tietyissä tilanteissa suomalaisiin yhdistetään pohjalainen itsepäisyys, mutta tavallisimpia ovat tyypilliset hämäläiset piirteet hitaus, pidättyvyys ja yksitotisuus, samoin kuin luotettavuus, perusteellisuus ja täsmällisyys. Myös suomalaisten ulkonäköön yhdistetään tavallisimmin Hämäläisten laulusta tunnetut vaaleat hiukset ja siniset silmät.

(MTV3-STT)

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.