Mainos

Rukajärvellä kaatuneen kohtalo selvisi 70 vuoden jälkeen

Tuulikki Meriaho lähti tutustumaan Lieksan Rukajärvikeskukseen silkasta uteliaisuudesta. Hämmästys oli suuri, kun vierailun aikana jatkosodassa kaatuneen enon kohtalo selvisi yllättäen.

Keskus kerää tietoa jatkosodassa Rukajärven suunnalla taistelleista joukoista. Samalla tehdään omaisille selvityksiä miesten kohtalosta.

– Keskuksen opas alkoi kysellä onko meillä suvussa kaatuneita Rukajärven suunnalla. Kerroin mitä meillä on suvussa enosta puhuttu ja siitä se lähti, Meriaho kertoo.

Tarina muuttui

Perheessä on ollut noin 70 vuotta tieto, että enon kaatuminen olisi tapahtunut sodan perääntymisvaiheessa suota ylitettäessä. Eno oli kumartunut polun reunaan ottamaan lakkoja ja astui miinaan.

Meriahon tarinan kuullut Rukajärven suunnan historiayhdistyksen varapuheenjohtaja Reijo Kortelainen osasi yhdistää sen muihin tietoihinsa ja alkoi penkoa sotapäiväkirjoja. Sieltä löytyikin yksityiskohtainen tieto tapahtumista.

– Kysymys oli todellisuudessa Ontajoelle tunkeutuneen venäläispartion jäljittämisestä. Siinä tehtävässä tämä mies astui miinaan ja menehtyi. Toinen mies haavoittui ja menetti näkönsä.

Viime hetken valokuva

Meriahon kannalta liikuttavin tieto oli kuitenkin se, että Kortelainen löysi kuvan, joka oli miehistä otettu vain hetkeä aiemmin. Kuvassa Meriahon eno istuu joen töyräällä kivääri kädessä vierellään Rukajärven tunnetuimpiin sotasankareihin kuuluva majuri Pentti Perttuli ja myös kahakassa pahasti haavoittunut vänrikki Damsten.

– Tämä kuva oli kyllä suuri yllätys. Ei 23-vuotiaana kuolleesta enosta ole olemassa juuri mitään kuvia. Heitä oli 11 sisarusta eikä köyhällä perheellä ollut varaa kameraan, Meriaho kertoo äitinsä veljestä.

Kortelainen tiesi, että Perttuli piti kameraa mukana koko sodan ajan. Sotapäiväkirjan merkintöjen pohjalta hän tajusi, että kuvan oli ottanut Perttulin lähetti ja muut miehet olivat tallentuneet kuvaan. Meriahon eno vieläpä elämänsä viimeisinä hetkinä.

– En osannut mitenkään arvata, että tämä kaikki selviäisi täällä tutustumismatkan aikana, Meriaho kuvaa tilannetta liikuttuneena.

Sähköpostia Amerikkaan

Kun uutta tietoa tuli, se aiheutti Meriahon suvussa suurta ihmetystä.

– Sähköpostia on lähtenyt ulkomaita myöten. Osa sukulaisista asuu Yhdysvaltain länsirannikolla asti. Kyllä siellä on ihmetelty, että näin pitkän ajan jälkeen saadaan näin tarkat tiedot enon kohtalosta.

Meriaho herkistyy uudelleen ja myöntää, että sotapäiväkirjojen tiedot ovat muuttaneet käsitystä enosta.

– Se tuli jotenkin todentuntuisemmaksi koko asia, Meriaho sanoo hiljaa.

Kyyneleitä vuodatettu

Rajavartiostosta eläkkeelle jäänyt Reijo Kortelainen harrastaa sotahistoriaa ja on kohdannut useita liikuttavia tilanteita tehdessään omaisille selvityksiä kaatuneiden tai kadonneiden kohtaloista.

– Kyyneleet virtaa, kun ensimmäisen kerran 70 vuoden jälkeen tullee todellinen tieto mikä se kohtalo oli. Kyllä ne ovat herkkiä hetkiä, Kortelainen kuvaa.

Kaikista epäselvistä tapauksista ei kuitenkaan saada lopullista totuutta koskaan selville.

– Jos on onnea niin sotapäiväkirjasta saa hyvät tiedot. Kaikki eivät pitäneet niitä yhtä tarkasti. Sotapäiväkirjojen tietojen laadussa ja kattavuudessa on suuria eroja, Kortelainen muistuttaa.

Rukajärven suunnalla kaatui noin 2750 suomalaissotilasta ja heistä kerätään nyt ainutlaatuista tietokantaa Lieksaan. Monen miehen kohtalo on vielä auki.

Tuhansia tallenteita

Rukajärvikeskus avattiin vasta kesällä, mutta veteraanien perinnetyötä on tehty jo vuosia. Keskukselle onkin kertynyt mittava tallennearkisto.

– Veteraanien videohaastatteluja on 130, ääninauhoja 800 ja sen lisäksi 7 000 - 8 000 valokuvaa, Kortelainen listaa.

Aineisto karttuu viikottain. Monet omaiset tuovat esimerkiksi valokuvia ja toivovat, että niistä olisi apua jonkun sotilaan kohtalon selvittämisessä. Vihtiläinen Seija Lampen toi keskukseen ison nipun valokuvia.

– Setä kaatui Ontajoella ja isä on kertonut, että hän menehtyi todennäköisesti tarkka-ampujan luotiin. Toivon, että joku tunnistaisi näistä kuvista asioita joka taas toisi lisävalaistusta sedän kohtaloon, Lampen toivoo.

– Tässä nipussa on monia harvinaisia helmiä. Näitä ei ole näkynyt esimerkiksi kirjojen kuvituksessa, Rukajärvikeskuksen opas Jouko Martiskainen ihasteli.

Arvokkaita kuvia tuhottiin

Rukajärvikeskuksessa kaikki uudet kuvat digitoidaan tietokantaan ja kerätään omaisilta kuvaan liittyvä tieto talteen.

- Tärkeimpiä meille ovat kuvat sotareissun yksityiskohdista, myös miesten vapaa-ajalta. Tai muutaman miehen ryhmäkuvat, Martiskainen muistuttaa.

Isoja, jopa satojen miesten pienessä koossa olevia ryhmäkuvia ei voi selvitystyössä juurikaan hyödyntää.

Omaiset ja myös monet veteraanit ovat viime vuosina olleet halukkaampia tuomaan esimerkiksi valokuvia julkisuuteen. Valtava määrä arvokasta aineistoa on ehditty kuitenkin myös tuhota, osa hyvinkin tietoisesti.

– Varsinkin 1970-luku oli vaarallista radikalismin aikaa, huokaa Martiskainen.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.