Mainos

Saimaannorpista löytynyt ympäristömyrkkyjä

Tutkijat ovat löytäneet saimaannorpista merkittäviä määriä ympäristömyrkkyjä, muun muassa elohopeaa, alumiinia ja muita haitallisia metalleja. Myrkyt päätyvät norppiin huuhtoumina esimerkiksi metsäojista.

Tiedot perustuvat Itä-Suomen yliopiston biologian laitoksen tutkimukseen 2000-luvun norpista.

Saimaannorpille on tehty ympäristömyrkkyanalyysejä myös 1980- ja 1990-luvuilla. Näihin analyyseihin verrattuna norppien kadmium- ja lyijypitoisuudet olivat kuitenkin laskeneet 2000-luvulla. Muuten norpista havaitut myrkkymäärät eivät ole olennaisesti vähentyneet.

– Teollisuuden päästöt ovat pienentyneet 30–90 prosenttia vajaassa parissakymmenessä vuodessa, mutta maaperään varastoituneita metalleja vapautuu vesistöön muun muassa metsänkäsittelyn seurauksena, kertoo projektitutkija Merja Lyytikäinen Itä-Suomen yliopistosta.

Norppien elohopeapitoisuudet ovat edelleen melko korkeita maksassa, mutta lihaksissa niiden määrä oli pienentynyt aiemmasta. Tutkimus toi myös muutamia yllätyksiä.

– Alumiinia tutkittiin nyt ensimmäisen kerran ja sitä löytyi suurella osalla norpista erityisesti karvoista, tutkija Lyytikäinen jatkaa.

Norppa yrittää karistaa myrkyt

Norppatutkimuksen grand old man, emeritusprofessori Heikki Hyvärinen arvioi, että alumiinin esiintyminen kertoo norppien elimistön toimintaongelmista.

– Norppa käyttää seleeniä torjuakseen haitallisten aineiden vaikutuksia, mutta se tarvitsee sitä myös esimerkiksi kilpirauhasen toimintaan. Kun alumiinia löytyi karvoista, se kertoo siitä, että norppa ei ole pystynyt torjumaan kaikkia myrkkyjä, Hyvärinen aprikoi.

Ongelmana huuhtouma

Tutkijoiden alustava arvio on, että ympäristömyrkyt ovat pääosin peräisin maaperään varastoituneista metalleista, jotka metsänkäsittelyn jälkeen lähtevät liikkeelle huuhtoutumina metsäojien ja muun valunnan kautta. Elohopea ja alumiini päätyvät kaloihin, joita norppa käyttää ravinnokseen.

– Alumiini voi erittyä norppaan myös ihon kautta vedestä, Lyytikäinen pohtii.

Saimaannorpista mitattiin 1960- ja 70-luvuilla maailmanennätyksiä hiponeita elohopeapitoisuuksia. Ympäristömyrkkyjä on pidetty yhtenä merkittävimmistä syistä norppakannan romahtamiselle 1960-luvulta alkaen.

– Nykyistenkään alumiini- ja elohopeapitoisuuksien haittavaikutusten mahdollisuutta ei voida sulkea pois, Lyytikäinen jatkaa.

Joensuussa koolla olevat saimaannorppatutkijat eivät kuitenkaan pidä ympäristömyrkkyjä enää norpan suurimpana uhkana.

– Saimaannorppakanta on nyt runsaat 300 yksilöä, kyseessä on edelleen äärimmäisen uhanalainen hyljekanta. Keskeiset uhkatekijät ovat kalanpyydyskuolleisuus, muuttuva ilmasto sekä pieni kannan koko, Itä-Suomen yliopiston tutkija Mervi Kunnasranta sanoo.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.