Mainos

SDP:n puheenjohtajakilpa tiivistyy

Kansanedustaja Arja Alho ja oikeusministeri Johannes Koskinen vetäytyivät kilvasta. Väistyvä puheenjohtaja Paavo Lipponen jätti tunteikkaat hyvästit.

Alho oli aiemmin asettanut tavoitteekseen saada vähintään 19 ääntä. Niin paljon oli kannattajia nykyisellä presidentillä Tarja Halosella, kun hän pyrki vuonna 1991 SDP:n puheenjohtajaksi. Alhon saalis olisi ennakkoarvioiden mukaan jäänyt hyvin pieneksi.

Oikeusministeri Johannes Koskinen uskoi päätöksensä selkiyttävän asetelmia siten, että vaalissa voidaan mahdollisesti selvitä yhdellä kierroksella. Ennakkotietojen mukaan myös Koskisen kannatus oli jäämässä puoluekokousedustajien keskuudessa pieneksi. Koskista kiinnostaa kuitenkin puoluevaltuuston puheenjohtajan paikka. Ennen kokousta valtuuston puheenjohtajuutta on soviteltu piirien välisissä neuvotteluissa kansanedustaja Matti Ahteelle.

Alhon ja Koskisen vetäytymisen jälkeen ehdolla ovat vielä puoluesihteeri Eero Heinäluoma, ulkoministeri Erkki Tuomioja sekä opetusministeri Tuula Haatainen. Huomisen puheenjohtajavalinnan selvä ennakkosuosikki on Heinäluoma.

Valinnan tekevät SDP:n 350 äänivaltaista puoluekokousedustajaa.

Lipponen hyvästeli puolueväen

SDP:tä 12 vuotta johtanut Paavo Lipponen jättää tehtävänsä puolueen puheenjohtajana.

Puoluetta kaksitoista vuotta johtanut puheenjohtaja Paavo Lipponen piti tänään kokouksessa jäähyväispuheensa. Puheessaan hän muistutti muun muassa EU:n perustuslain hyväksymisen tärkeydestä.

SDP aloitti tänään 40. puoluekokouksensa Jyväskylässä. Väistyvä puheenjohtaja Paavo Lipponen kiitti liikuttuneena puolueväkeä ja totesi saaneensa puolueelta lähes kaiken.

Paavo Lipponen, SDP:n puheenjohtaja 1993-2003

Lapissa syntyneen metsänhoitajan pojan tie on kulkenut Kuopion ja USA:n kautta Helsinkiin sekä lehtimiehestä kansanedustajaksi ja pääministeriksi asti.

Paavo Tapani Lipponen syntyi Turtolassa, nykyisessä Pellon kunnassa Tornionjokilaaksossa 23. huhtikuuta vuonna 1941. Hänen äitinsä Hilkka oli ammatiltaan terveydenhoidon opettaja ja isä Orvo ylimetsänhoitaja.

Lapin vuosiensa jälkeen Lipponen vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Kuopiossa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Kuopion Lyseosta 1959. Seuraavan vuoden nuori mies vietti Yhdysvalloissa opiskellen amerikkalaista kirjallisuutta ja filosofiaa Dartmouth Collegessa.

Opinnot jatkuivat Helsingin yliopistossa. Lipponen suuntautui aluksi kirjallisuuteen, mutta pääaineeksi vaihtui sittemmin sosiaalipsykologia. Valtiotieteen maisteri hänestä tuli 1971.

Opiskeluaikoinaan mies tienasi elantonsa pääosin toimittajan töillä, alkaen Savon Sanomista ja Ylioppilaslehdestä 1963. Lipponen on työskennellyt myös Yleisradion freelance-toimittajana vuosina 1965-67. Hänen kiinnostuksensa media-alaa kohtaan on säilynyt näihin päiviin saakka. Viimeisin alan työtehtävä oli toimitusjohtajajuus Viestintä Teema Oy:ssä 1988-1995.

Työväenaate innosti jo oppikoulussa

Työväenaattesta Paavo Lipponen innostui omien sanojensa mukaan jo oppikoulussa filosofian harrastuksen ja Platonin siivittämänä. Akateemisen sosiaalidemokraattisen yhdistyksen ja samalla SDP:n jäseneksi hän liittyi 1964. Seuraavana vuonna hänet valittiin sosiaalidemokraattina Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajistoon..

Samoihin aikoihin Lipponen kiinnostui myös kansainvälisistä asioista. Hän toimi mm. sitoutumattomassa rauhanjärjestössä, Sadankomiteassa, ja opiskelijain YK-liikkeessä.

Lipposen poliittinen urakin eteni vauhdikkaasti: 1967 hänet nimettiin SDP:n tutkimussihteeriksi, 1974 poliittisen osaston päälliköksi ja 1979 silloisen pääministerin Mauno Koiviston sihteeriksi. Koiviston tultua tasavallan presidentiksi 1982 Lipponen jatkoi opintojaan. Seuraavana vuonna hän toimi työministeri Veikko Helteen poliittisena sihteerinä.

Koiviston hallitusvuosina syntyi Lipposen ajatus eduskuntapolitiikasta, ja kansanedustajaksi hänet valittiinkin ensimmäisen kerran jo 1983. Vuonna 1987 mies menetti paikkansa, mutta palasi Arkadianmäelle jo 1991. Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa Lipponen keräsi yli 25 000 ääntä. Hän on toiminut pääministerinä kahdessa hallituksessa, vuosina 1995-99 ja 1999-2003.

Kansanedustajakautenaan Lipponen toimi useissa SDP:n luottamustehtävissä: Helsingin piirin puheenjohtajana 1985-93, puoluetoimikunnan jäsenenä 1987-90, puolueneuvoston jäsenenä 1990-93 ja puolueen puheenjohtajana vuodesta 1993 tähän kesään asti.

Ehtivä mies on toiminut Ulkopoliittisen instituutin johtajana 1989-91 ja istunut Helsingin kaupunginvaltuustossa 1985-1995. Hän on myös hankkinut elinkeinoelämän tuntemusta Outokumpu Oy:n hallitusneuvoston puheenjohtajana sekä Finnairin ja Huhtamäki Oy:n hallitusneuvoston jäsenenä.

Lipposen poliittiselta uralta muistetaan erityisesti monet ulkopoliittiset ansiot sekä kansalaisten EU-tietoisuuden laajentaminen. Mies on kuitenkin saanut osakseen myös kyseenalaista julkisuutta Ulf Sundqvistin tapauksen sekä Anneli Jäätteenmäen eroon johtaneen Irak-skandaalin takia.

Urheilija, kirjailija - ja isä

Lipponen asuu vaimonsa Päivin (ent. Hertzberg) sekä tyttäriensä Emilian ja Sofian ja Päivin tyttären Cecilian kanssa Etu-Töölössä. Lipponen on myös isoisä – hänen esikoisensa, edellisestä avioliitosta syntynyt Paulamaria, asuu perheineen Ruotsissa.

Pääministerin isyysloma herätti muutamia vuosia sitten runsaasti keskustelua isän oikeudesta ja velvollisuudesta lastenhoitoon. Lipponen kertookin yhä viettävänsä mahdollisimman paljon vapaa-aikaa lastensa kanssa.

Lipposen harrastuksiin kuuluvat arkkitehtuuri ja uinti. Hän on pelannut vesipalloa SM-sarjassa sekä toiminut mm. juniorivalmentajana ja TUL:n vesipallovaliokunnan puheenjohtajana. Paavo Lipponen on myös julkaissut kaksi kirjaa: Muutoksen suunta (1986) käsittelee kestävää kehitystä ja yleismaailmallisia muutosilmiöitä, Kohti Eurooppaa (2001) puolestaan Suomen EU-politiikkaa ja eurooppalaista yhteistyötä.

(MTV3)

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.